Kanta-Häme

Syrjälän tila investoi uuteen lampolaan

– Meille ei tule koskaan tuotantoeläimiä tai luomutilaa.

Näin uhosi tammelalainen viljelijä Hannu-Pekka Syrjälä vielä jokin aika sitten. Samoihin aikoihin hänen puolisonsa Katja Sihvonen huomautti, että olisi mukava, jos olisi muutama lammas, joilla harjoittaa omia paimenkoiria.

Nyt Syrjälää ja Sihvosta naurattaa. Portaalaisen Syrjälän tilan 19. isäntä on 300 uuhen lampuri, ja maatila sai luomutilan aseman toukokuussa.

– Olin juuri saanut luvan uuteen viljavarastoon, kun näin samanlaisen rakennuksen lampolana. Keväällä 2010 iski ajatus lampaista ja syksyllä tulivat ensimmäiset texel-uuhet. Tavoite oli, että lampola työllistää meidät molemmat, Syrjälä muistelee.

Alku ei ollut ruusuilla tanssimista. Vastoinkäymisiä sattui ensimmäiseen lampurivuoteen useita. Kun esimerkiksi karitsoinnin aika keväällä tuli, 150 karitsan sijaan syntyikin vain 35.

– Uuhien muutto jäi myöhäiseen ja kylmään syksyyn. Ne saattoivat kärsiä stressistä ja jäivät siksi tyhjiksi, Sihvonen arvelee.

Yksi lampola lisää

Työläs alku ei lannistanut, vaan pariskunta nauttii työteliäästä lampurin arjesta. Syrjälän tila investoi nyt lisää lampaisiin. Tilalla on yksi oma ja yksi vuokrattu lampola. Rakennuslupa on haettu uudelle, jolloin lammasmäärä voi kasvaa 500–700 uuheen. Nurmella ja laitumena Syrjälässä on 75 hehtaaria ja 75 hehtaarilla viljellään luomuna hernettä, härkäpapua, mallasohraa ja kauraa.

Tilan päätuote on laidunkaritsan liha, jonka tila myy suoraan kuluttajille. Asiakkaita ovat esimerkiksi lähiseudun ravintolat ja kuluttajat, joille vuosituotanto jakautuu puoliksi. Makuliha Tammelassa, Lähipuoti Remes Humppilassa ja Citymarket Forssassa hankkivat lammasta Portaasta.

– Karitsat ja lampaat teurastetaan Paijan teurastamolla Urjalassa, ja liha palaa meille kuluttajapakkauksissa. Kuluttajat hakevat tilaamansa tuotteet meiltä. Haluamme, että he tietävät millä laitumilla heidän ruokansa on kasvanut. Se on lähiruoan idea, Syrjälä toteaa.

Syrjälän tila tähyilee asiakaskuntaa noin 100 kilometrin säteellä Portaasta.

– Se on vielä järkevä etäisyys kuljettaa. Puhelin on kädessä koko ajan, ja etsin uusia asiakkaita.

Liha syksyllä parhaimmillaan

Teuraskausi on alkamassa ja jatkuu aina loka-marraskuulle. Asiakkaat noutavat sesongin ensimmäiset puolikkaan tai kokonaisen karitsan tilaukset tänä viikonloppuna.

– Pääsiäinen on suomalaiselle lampurille niin väärään aikaa kuin olla voi, sillä laidunkauden jälkeen syksyllä karitsanliha on parhaimmillaan. On harmillista, että suomalaisen lampaanlihan pakastusaika on yksi vuosi, kun uusiseelantilaisella se on kaksi. Mitäköhän eroa meidän ja heidän lampaissa ja pakastimissa on, Syrjälä vinoilee.

Syrjälä ja Sihvonen valitsivat lammasroduksi texelin, joka on hyvä lihantuottaja ja se hyödyntää rehunsa tarkkaan. Jalostamalla he yrittävät kasvattaa harvinaisemman blue texelin osuutta laumassaan.

– Texelin villa on esimerkiksi suomenlammasta karkeampaa. Blue texelissä villan sävy vivahtaa mustasta harmaansiniseen. Laitumella se vaalenee ruskeaksi, Sihvonen kertoo.

Villa ja taljat myyntiin

Lampurit jalostavat eläimensä tarkkaan. Lihan lisäksi siitä hyödynnetään villa ja taljat. Myös ne palaavat takaisin Tammelaan käsittelyn jälkeen.

– Koko ajan raksuttaa päässä mitä muuta villasta ja taljasta voisi tehdä kuin lankaa ja neuleita tai lämmikettä pulkkaan tai autonpenkille, Sihvonen mietti.

Sihvonen kiertää myymässä villoja ja taljoja lähiseudun tapahtumissa, mutta tehoja myös oheistuotteiden myyntiin on tarkoitus saada lisää.

– Olemme jo rakentaneet pienen puodin Portaanraitille Syrjälän taloon, mutta aika ei tahdo riittää myyntityöhön. Toivottavasti jo ensi kesänä se on säännöllisesti auki, nyt vielä vain sopimuksesta, Sihvonen lisää.

Texelit tekevät kesätöitä myös maisemanhoidossa. Syrjälän lampaat laiduntavat ja syövät rantamaita avoimeksi esimerkiksi Venesillan leirintäalueen kohdalla Saaressa. (HäSa)