Kanta-Häme

Syvää murinaa ja aikuista rähinää

Loimuavalla leirinuotiolla leijaileva savu vaihtuu ydinräjähdykseen ja sienipilveen.

Laskeuman mukana korvakäytäviin tunkeutuu raskaasti murisevaa, mutta melodista metallimusiikkia.

Kuvaelma on suoraan musiikkivideosta Here Again, mikä on vuonna 2015 perustetun riihimäkeläisyhtyeen ensimmäinen julkaisu.

Kuulijaa ravistelevan bändin nimi on Come Sanity.

Kun yhtyeen nimi on suomeksi tule järkiisi, on selvää, ettei kyse ole mistään bilemusiikista.

We just arrived and we might screw up. Me saavuimme vasta ja me saatamme sössiä, kappaleessa lauletaan viitaten koko ihmiskuntaan.

Kirkkaan laulannan ja matalan murinan takana on yhtyeen hämeenlinnalainen laulaja Anni Kujala.

– Meille on tärkeää, että teksteissä on merkityksellisiä viestejä. Teemme musiikkia, joka voi herättää ajatuksia, mutta ilman paasausta ja tuputtamista.

Come Sanity julkaisi elokuussa debyytti-eepeensä The Fight. EP:n teemana on, että maailmassa riittää korjattavaa.

– EP:n nimen mukaisesti sanoituksissa taistellaan ihmiskunnan eloonjäämisestä sekä kunnioituksesta ja paikasta elämässä.

Neljän kappaleen levyn sanoitukset ovat yhtyeen rumpalin Janne Aaltosen käsialaa.

– Biisit ovat todella syvällisiä. Sanat sopivat suuhuni, ja niiden takana on hyvä seistä.

Kujalassa on kaksi puolta.

Arkisin hän on hallintotyöntekijä John Nurmisen säätiössä Helsingissä.

Kun musiikki, erityisesti livemusiikki, tulee mukaan kuvioihin, vaihtuu hillitty konttorityöntekijä astetta rajumpaan alter egoon.

– Lavalla peto on irti, Kujala nauraa.

Raju, mutta hyväntuulinen, hän täsmentää.

Särmästi esiintyvä Kujala tunnetaan myös Sense of Fall -yhtyeestä, joka on nähty jyräämässä muun muassa Kantolan tapahtumapuiston avajaisissa.

– Räväkkä esiintyminen tarkoittaa sitä, että yleisöön otetaan kontaktia. Jokaisen musiikkikeikan pitäisi olla kuuntelijalle elämys.

Come Sanity puolestaan on vielä neitsyt keikkarintamalla.

– Liityin remmiin vasta loppuvuonna 2015. Painuimme melkein kylmiltään studioon tekemään epeetä.

Yhtye on täynnä kokeneita soittajia, joista 35-vuotias Kujala on nuorin. Laulamisen hän aloitti 10 vuotta sitten.

– Musiikissa on se hyvä puoli, ettei siellä törmää ikärasismiin. Kysy vaikka stadioneilla keikkailevilta heavydinosauruksilta.

Usein rokkareita pidetään puolijumalina, jotka tekevät, mitä haluavat. Musiikki voi olla uskottavaa, vaikka sen esittäjät eivät sekoilisikaan.

– Myös teinit tekevät, mitä huvittaa. Ikä tekee hieman salonkikelpoisemmaksi. Ei tarvitse paiskoa telkkareita hotellin ikkunoista läpi.

Kujala tunnustaa, että hänessä on myös kolmaskin puoli.

– Olen heittomerkeissä puunhalaaja. Arvostan ympäristöä ja kiipeilen puissa, Kujala pamauttaa.

Hän kertoo kiipeilleensä ala-asteella poikien kanssa kilpaa puissa ja löytäneensä metallimusiikin isoveljensä ylimmältä levyhyllyltä.

Kujala kertoo lukeneensa lehdestä eräästä mummosta, joka kiipesi puuhun ja lauloi siellä siihen asti, kunnes poliisi tuli hakemaan häntä alas. Tämä ei ole vitsi.

– Aikuisuus ei tarkoita sitä, että tarvitsisi olla tosikko, Kujala hymyilee. HÄSA

Menot