Kanta-Häme

T26 köhisee köhisee, kunnes lopulta käynnistyy - katso video!

– Huomio, käynnistän! kaikuu Rainer Syrjälän ääni T26-museovaunun sisuksista.
 
Sotasaaliiksi saadun ja tositoimien jälkeen lukuisissa elokuvissa ja paraateissa esiintyneen vaunuvanhuksen startti särisee ja kone köhisee, mutta ei käynnisty. Haalaripukuiset Panssarimuseon ja Panssarikillan miehet jatkavat fiksaamista. Paikalla on Panssarikillan väkeä Helsingistäkin, koska Pertti Riutan pitäisi saada tyyppikoulutus T26:n ajamiseen. 
 
Koulutus tarvitaan, koska vaunu pitäisi ajaa lavetille ensi viikolla Vantaalla järjestettäville Suuri snadi -messuille siirtämistä varten.
 
-Jokaisen vaunumallin ajamisessa on omat erikoisuutensa, minkä lisäksi näissä vanhemmissa on yksilöllisiä ominaisuuksia, Riutta selittää.
 
Työn alla olevan T26:n yksilöllinen ominaisuus on tällä hetkellä se, ettei kone käynnisty. Vaunu on lähes alkuperäiskunnossa, mutta itse ongelma – moottori – on vaihdettu. Vanhan Volvo Amazonin moottorin kun pitäisi olla toimintavarmaa laatua. Tällä hetkellä ei tosin siltä näytä.
 
-Huomio, käynnistän…
 
 
Tavoitteena puoli miljoonaa ja kaksi katosta
Kyseistä T26-vaunua säilytetään varastossa, toisin kuin suurta osaa museon kalustosta. Museon esittelykunnossa olevista vaunuista ja muista ajoneuvoista lähes puolet, 22 kappaletta, seisoo taivasalla. Sää on alkanut syövyttää panssareita pahasti.
 
-Sadevesi ja pakkanen yhdistettynä vaunujen päälle putoaviin havunneulasiin syövyttää nopeammin kuin pelkkä vesi. Useat todella harvinaisistakin esittelyvaunuista ovat ruostuneet lähes läpi asti, museonjohtaja Timo Teräsvalli sanoo.
 
Syöpymisen hidastamiseksi vaunuja on hiekka- tai soodapuhallettu ja maalattu muutaman vuoden välein. Ylläpito tällä tavalla on kallista, eikä kokonaan pysäytä ruostumista. Panssarimuseosäätiön hallitus onkin aloittanut rahankeräyksen arviolta puoli miljoonaa maksavien kahden suuren katoksen rakentamiseksi museonmäellä seisovien vaunujen suojaksi. Tavoitteena on saada suurin osa varoista kerättyä ensi vuoden loppuun mennessä.
 
Hankkeen suojelijana toimii Elisabeth Rehn, ja lahjoittajiksi ovat jo ryhtyneet mm. SSAB (ent. Ruukki) ja Apulanta oy.
 
-Lahjoittajat voivat saada nimeään kantavat plakaatit rakennettavien suojien seinään, Teräsvalli kertoo.
 
Sääkatosta vailla olevien vaunujen joukossa on kaksi todellista harvinaisuutta, T50-panssarivaunu ja BT42-rynnäkkötykki, joita ei tiettävästi ole museoituna missään muualla. 
 
Jotain vaunujen arvosta kertoo se, että keräilijät ovat tarjonneet eräästä säilytystilojen puutteessa pusikossa seisovasta T28-vaunun raadosta kymmeniätuhansia euroja.
 
– Yksi ainoa Sturm-rynnäkkötykin pikkuosa saattaa olla arvoltaan tuhansia euroja, kertoo Eero Juhola Panssarikillasta.
 
Aikansa loistoyksilö
Vaunukatoksessa on tehty T26:n parissa töitä kolmisen tuntia, kun käynnistämistä vihdoin seuraa vakuuttava murina. 
 
Tankki lähtee liikkeelle. Sillä ei tosin voi ajaa kuin muutaman sata metriä kerrallaan, koska moottori ylikuumenee herkästi. Se riittää tyyppikoulutukseen, jonka jälkeen on lyhyen kunniakierroksen vuoro varikon maastossa.
 
T26 ja sen englantilainen sisarmalli Vickers oli hetken aikaa hyvinkin moderni vaunu, aikansa parhaimmistoa, vaikka kuljettajan näkökenttä on olematon ja vaununjohtaja ylityöllistetty. Toisen maailmansodan edetessä tuotekehittely niin Neuvostoliitossa, Saksassa kuin länsiliittoutuneiden vaunuissa oli huikean nopeata, koska palaute suunnitteluvirheistä oli ns. välitöntä.
 
– Kyllähän se kannusti insinöörejä suunnittelemaan parempia vaunuja, kun kentältä tuli viestiä, että taas on yksi Igor tai Helmut poissa rivistä, Juhola toteaa. (HäSa)
 
Lahjoittajat voivat hankkia erihintaisia Panssarimuseon reliefejä, joiden tuotto menee katehankkeen rahoittamiseen. Lisätietoja Panssarimuseolta.