Kanta-Häme

Toukat mönkivät luvalla jo kotipihoilla - Tanja Yli-Toukola hurahti perhosten kasvattamiseen

"Miten jonkun mielestä yököttävästä toukasta voikin tulla kaunis perhonen!"
Matarakiitäjän toukalla on kokoa ja näköä. Tanja Yli-Tokolan mukaan perhosen toukka syö yleensä sitä kasvia, mistä se tulee löydetyksi. Kuva: Clas-Olav Slotte
Matarakiitäjän toukalla on kokoa ja näköä. Tanja Yli-Tokolan mukaan perhosen toukka syö yleensä sitä kasvia, mistä se tulee löydetyksi. Kuvat: Clas-Olav Slotte

Sehän on ilmielävä Tanhupallon karvamato. Tai monta sellaista.

Muhkeat heinähukan toukat mönkivät muovilaatikossa Tanja Yli-Tokolan pihalla.

– Näihin ei saa koskea käsin, koska ne aiheuttavat allergisen reaktion, hän kertoo poimiessaan toukan laatikosta talouspaperin päällä.

Toisessa laatikossa asustaa vähintään yhtä näyttäviä matarakiitäjän toukkia. Kannuslaisen Yli-Tokolan perheen kuopus, 4-vuotias Viola heittelee niille vasta keräämiään maitohorsmia.

– Luokahalua! Viola toivottelee huomaavaisesti.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Tanja Yli-Tokola ja hänen 4-vuotias tyttärensä Viola ruokkivat perhosentoukkia muun muassa horsmilla. Kuva: Clas-Olav Slotte
Tanja Yli-Tokola ja hänen 4-vuotias tyttärensä Viola ruokkivat perhosentoukkia muun muassa horsmilla.

Erikokoisissa muovirasioissa piileskelee muitakin perhoslajikkeita eri kehitysasteissa. Naaraspuolinen täplätupsukas ei näytä edes perhoselta, koska sillä ei ole siipiä.

– Kuoriuduttuaan se alkaa erittää peräpäästään feromonia. Sillä se houkuttelee poikaperhosen, jolla on siivet. Hääseremonian jälkeen tyttö munii kotelokoppansa päälle jälkikasvunsa, ja sitten se kuolee, Tanja Yli-Tokola summaa täplätupsukkaan jokseenkin traagisen elämäntarinan.

Harrastajakasvattajat harvassa

Yli-Tokola kasvattaa perhosia nyt kolmatta kesää.

– Tämä homma leviää vain koko ajan enemmän käsistä, hän nauraa toukkalaatikoidensa keskellä.

Harrastuskaverit ovat harvassa. Yli-Tokola arvelee, ettei Suomessa ole paljon perhosten kasvattajia edes tieteen saralla.

Lisää kasvattajia saattaa kuitenkin olla tulossa. Viime talvena Tanja Yli-Tokola teki päiväkotien ja koulujen vapaaseen käyttöön Toukasta perhoseksi -oppaan ja myöhemmin vielä ötökkähotelli- ja perhosbaarioppaat.

Hän on töissä Polku maaseudulle -hankkeessa, jonka nettisivuilta oppaat ovat ladattavissa.

– Tätä pystyy harrastamaan niin pienten kuin isompienkin lasten kanssa – ei tarvita kuin muovilaatikko, jossa on reikiä, ja talouspaperia sen pohjalle. Jos on allerginen koirille, tämä on yksi vaihtoehto. Samalla herää mielenkiinto luontoon ja muihinkin öttiäisiin.

Innostus heräsi jo lapsena

Lapsena Tanja Yli-Tokola keräili perhosia kaverinsa kanssa. Niitä pyydystettiin haaviin, tainnutettiin hengiltä eetterillä lasipurkissa ja pisteltiin alustalle ihailtaviksi.

Nykyään perhoset kiinnostavat häntä enemmän elävinä ja erityisesti valokuvauskohteina.

– Kun löytää toukan ja saa sen kasvatettua aikuiseksi, saa kuvia sellaisestakin perhosesta, joka ei ehkä lennä päivisin.

Vasta kuoriutunut perhonen on vähän aikaa sen verran rauhallinen, että sitä ehtii hyvin kuvata ennen kuin se lehahtaa matkoihinsa.

Perhosissa kiehtoo niiden silkka ihmeellisyys.

– Miten siitä jonkun mielestä yököttävästä toukasta voikin tulla kaunis perhonen – se on sellainen hassu ihme!

Herukkaperhonen viihtyy perhosbaarin liepeillä. Kuva: Clas-Olav Slotte
Herukkaperhonen viihtyy perhosbaarin liepeillä.

Perhosen muodonmuutos on täydellinen: munasta toukaksi, siitä koteloksi ja viimein aikuiseksi asti. Yli-Tokola miettii, liekö hän nukkunut koulun biologiantunnilla silloin, kun aihetta käsiteltiin.

– Olin luullut, että toukat jotenkin kutovat kotelonsa, mutta ei se niin ole. Ne kuorivat toukkanahan päältään, ja kotelo tulee sieltä alta.

Erikoista on sekin, mitä kotelon sisällä tapahtuu.

– Se jotenkin sulaa koko systeemi, ja siitä muodostuu perhonen. Palaset laitetaan aivan täysin uusiksi, Yli-Tokola hämmästelee luonnon mysteeriä.

Symppiksiä, ei yököttäviä

Toukatkaan eivät Yli-Tokolan mielestä ole yököttäviä.

– Ne ovat mielenkiintoisia, kuvauksellisia ja symppiksiä.

Samaa mieltä tuntuu olevan Viola.

– Tuolla möngeltää tuo veijali, hän osoittaa pienellä sormellaan ja kertoo, että näiltä on juuri vaihdettu kakat.

– Se kuuluu jokapäiväisiin toimiin, että talouspaperit vaihdetaan, Tanja Yli-Tokola selittää ja näyttää paperin päälle kertyneitä toukanjätöksiä.

Perhoset voivat talvehtia kaikissa olomuodoissaan lajista riippuen. Kotelona talvehtivat kasvatit päätyvät talveksi Yli-Tokolan maakellariin, missä niiden laatikot riippuvat amppeleissa hiirituhojen välttämiseksi.

Perhoset eivät kuoriudu itsekseen kellarissa, koska siellä ei ole riittävää lämpöä.

– Päästän ne ulos sitten, kun niille sopivaa syötävää on luonnossa ja kun saman lajin perhosia on liikenteessä.

Perhosilla on hyvin erilaisia elämänkiertoja. Nokkosperhonen talvehtii aikuisena ja tuottaa kaksikin sukupolvea kesän aikana. Puuntuhoojalla taas voi mennä pari vuotta ennen kuin siitä tulee lentokykyinen.

Suurimman vaikutuksen Tanja Yli-Tokolaan tekee ritariperhonen. Sellaisen hän näki ensimmäisen kerran kotipihallaan toissa kesänä.

– Heti, kun kauempaa sen näin, arvasin lentotavasta, ettei se voi olla mikään muu. Sen tyyli oli niin kuninkaallinen, kun se liihotteli koko komeudessaan, Yli-Tokola nauraa.

Viime syksynä hän huomasi viljapellon ojan yli hypätessään aarteen – karhunputkella oli ritariperhosen toukka. Se päätyi kasvatukseen ja kotelona maakellariin talvehtimaan. Kesäkuussa kotelosta kuoriutui perhonen.

– Meillä oli kahdet rippijuhlat sinä päivänä, ja minua harmitti. Tuumin että voi ei – sinunko piti juuri tänään kuoriutua! Juhlavaatteissa kuvasin sitä ennen kuin lähdimme. Kun palasimme kotiin, se oli lähtenyt.

Perhosbaarissa on pesusieni upotettuna nesteeseen, jossa voi olla vaikka punaviinin jämiä, etikkaa ja hedelmämehua. Kuva: Clas-Olav Slotte
Perhosbaarissa on pesusieni upotettuna nesteeseen, jossa voi olla vaikka punaviinin jämiä, etikkaa ja hedelmämehua.

Suomessa 2600 perhoslajia

Tänä kesänä perhosten kasvatus alkoi jo pääsiäisen jälkeen, kun pöydällä olleista pajunkissoista löytyi toukkia. Erikoisempi kasvatti löytyi kaupasta ostetusta laventelista.

– Siinä oli vihreä toukka, ilmeisesti Espanjasta asti tullut. Kasvattelimme sen pois, mutta emme löytäneet sille suomenkielistä nimeä.

Yli-Tokolan mukaan perhosen toukka syö yleensä sitä kasvia, mistä se tulee löydetyksi. Espanjalaiselle perhoselle ei kuitenkaan hankittu laventelia.

– Se söi ruukkusalaattia hyvällä ruokahalulla!

Tietoa perhosista Yli-Tokola on saanut muun muassa Suomen perhoset -Facebook-ryhmästä. Siellä on myös hyvä tunnistuttaa outoja toukkia.

Yli-Tokola laskee, että hänellä on tänä kesänä ollut hoidossa 20 eri perhoslajia. Suomesta löytyy peräti noin 2600 lajia, mutta niistä vain pieni osa lentää päiväsaikaan.

Perhosillakin luontaisia vihollisia

Luontainen vihollinen on juuri nyt uhkaamassa matarakiitäjän toukkia Yli-Tokolan pihassa.

– Laatikkoon meni muurahainen! hälyttää Viola ja saa äitinsä heti hätiin.

Ainakin yhden kasvattitoukan on muurahainen ottanut hengiltä, eikä Yli-Tokola halua enempää vahinkoja.

Yksi toukista kiertelee laatikossaan sen verran päämäärättömästi, että Yli-Tokola päättelee sen olevan menossa koteloon. Hän nostaa sen pienempään rasiaan, jossa se pääsee kaivautumaan kuorikkeen sekaan.

– Hänet näemme toivoakseni seuraavan kerran perhosena kesäkuulla. Tämä ei ole kärsimättömän puuhaa.

Mutta vaikeaa perhosten kasvattaminen ei ole, vakuuttaa Viola.

– Ei oo! Ihan helppoa! LM-HäSa

Päivän lehti

25.9.2020

Fingerpori

comic