Kanta-Häme

Taide ja arki kuuluvat yhteen

Taiteen pitäisi näkyä nykyistä enemmän arjessa, sanoo Hämeenlinnan Taiteilijaseuran tuore puheenjohtaja, taidemaalari Minttu Saarinen.

Hän pohtii, että viime aikoina kansainvälisyyteen satsannut taiteilijaseura voisi seuraavaksi järjestää jäsenistölleen erilaisia koulutuksia ja kursseja.

– Haluan enemmän paikallista toimintaa ja näkyvyyttä. Tämä on yksinäinen työ. Taiteilijaseura voi tarjota tukea ja seuraa, hän sanoo.

Saarinen nauraa, että taiteilijaseuran rooli on olla ”äiti”.

– Seurasta voi pyytää vastauksia esiin nouseviin kysymyksiin. Seurassa pitää olla avoin ja tervetulleeksi toivottava meininki.

Saarinen aloitti puheenjohtajakautensa vuoden alussa. Noin sadan jäsenen taiteilijaseurassa aktiiveja on parikymmentä. Saarinen toivoo useampien jäsenten innostuvan aktiivisesta toiminnasta.

Samalla hän toivoo, että seuran toiminta näkyisi kaikille kaupunkilaisille.

– Taide kuuluu kaikille. Sen pitäisi olla arkipäivää. Taide ei ole mikään eliittijuttu.

Saarinen on iloinen siitä, että varsinaisten gallerioiden lisäksi taide näkyy Hämeenlinnassa esimerkiksi kahviloissa ja baareissa.

– Vieläkin enemmän voisi olla vaihtuvia näyttelyitä. Myös taidetapahtumia voisi olla kaupungissa lisää, enkä tarkoita vain kuvataidetta, vaan kaikkea mahdollista.

Tuore puheenjohtaja on asunut Hämeenlinnassa vuoden verran. Seutu on tuttua, sillä hän on kotoisin Hattulasta ja kuulunut Hämeenlinnan taiteilijaseuraan viitisen vuotta.

Kaksi vuotta sitten Kankaanpään taidekoulusta valmistuneesta Saarisesta piti alun perin tulla teologi.

– Taiteilijan ammattiin hakeutuminen ei ollut ollenkaan selvää. Tapahtui kaikenlaisia käänteitä, joista tärkein oli se, että taidemaalariystäväni näki töherryksiäni ja sanoi, että mieti nyt vielä sitä uravalintaa.

Kannustus sai Saarisen maalaamaan tavoitteellisemmin. Hän pääsi mukaan taiteilijaseuran 61. vuosinäyttelyyn, ja siitä uusi elämä alkoi.

– Taiteilijuus oli haaveeni, mutten uskaltanut ajatella, että siitä tulisi elämä.

Taiteilijan asema nykymaailmassa ei ole kaksinen. Kyse ei ole vain niukasta toimeentulosta, vaan myös asenteista.

– Arvostus on pohjamudissa. Välillä tulee mieleen, kehtaako uusille tuttavuuksille edes kertoa, mikä ammattini on. Työ on kaiken aikaa avoin kritiikille. Tutuntutut saattavat kahville tullessaan arvostella kaikki duunit, Saarinen hymähtää.

Taiteen tekemiseen ajaa luomisen pakko.

– Olen miettinyt paljon, mistä se johtuu. Jokin mielettömyys siinä vetää. On kuitenkin ihana tajuta, että työnäni on ajattelu.

Ajattelua on vaikea panna lomalle. Taiteilijana Saarinen on aina töissä.

– Tässä on oltava hyvin määrätietoinen ja säntillinen.

Tällä hetkellä Saarinen maalaa vapaudesta. Teemat nousevat omasta havainnoinnista, ajattelemisesta ja kokemisesta.

Tänä talvena maalaamisen rinnalle on noussut piirtäminen.

– Mietin asioita eri kanteilta ja myös haastattelen ihmisiä. Koetan nähdä ison kuvan. Niistä ajatuksista syntyvät maalaukset. HäSa