Kanta-Häme

Taikuri, valokuvaaja ja yllättäen nobelisti

Jos jonkun ihmisen elämä on ollut sattumien summaa ja kohtalon johdatusta, niin hämeenlinnalaistuneen valokuvaaja-taikurin Esko ”Eko” Tuovisen.

Erilaisten hanttihommien monityömies sai lopullisen kipinän valokuvaukseen viiden viikon Nepalin-matkalla, jolla hän oli valokuvaajaystävänsä kanssa. Siellä hän tuli lainanneeksi kaverinsa kameraa, ja loppu onkin historiaa.

– Yhtäkkiä street photographing kolahti, kun kolusimme kaverin kanssa katuja ja kuvasimme tunnelmia. Kotiin Savonlinnaan päästyäni pistin pystyyn näyttelyn sikäläiseen ravintolaan ja tilasin itselleni samanlaisen kameran, Pentax MX:n, kuin kaverillanikin oli, Tuovinen muistelee.

Siitä tie johti Muurlan valokuvakouluun.

Valmistuttuaan hän alkoi tehdä töitä freelance-valokuvaajana, myös Hämeen Sanomissa, jossa hän tekee keikkaa tänäkin päivänä. Lehtikuvaajana hän tekee töitä myös Alma Median lehdille, enimmäkseen Iltalehdelle ja sen Ilona-liitteeseen.

– Lehtikuvaus tuntuu aika omalta. Välillä tällaisen sosiaalisen eläimen kiva päästä työyhteisöön, kun muuten teen töitä yksityisyrittäjänä.

Tuovinen tekee myös tuotekuvauksia hää- ja hautajaiskuvausten lisäksi.

Tie Taikuri Tuoviseksi sai sekin alkunsa vähän vahingossa.

– Tein taikuri Opa Rissaselle baarissa yksinkertaisen korttitempun, ja hän sanoi, että nyt kuule lähdet Taikapäiville pääsiäisenä! Menin ja innostuin niin maan perusteellisesti.

Silloin elettiin vuotta 2005. Tuovinen alkoi tehdä taikurina ensin pikkujoulukeikkoja, kunnes päätti jo 2006 pistää pystyyn Magic Event -taikafestivaalin, nykyiseltä nimeltään Hämeen Taikaviikon.

– Suuruudenhullu kun olen, ensimmäisenä paikkana piti tietysti olla Verkatehtaan Vanaja-sali. Se meni 4 000 euroa reisille. Se ketutti, ja piti miettiä, miten näin kävi.

Asiat lutviutuivat paikoilleen, ja nyt festivaalilla menee hyvin. Talous on plussalla ja yleisöä käy – myös heille suunnatuissa interaktiivisissa taikurityöpajoissa. Lisäksi taikureille on järjestetty luentoja ammattitaidon kohentamiseksi.

Tänä vuonna festivaali vetää henkeä keräten voimia vuoteen 2016, jolloin festari viettää 10-vuotisjuhlavuotta.

Tuovinen myöntää rakastavansa taikuutta.

– Olen vuosikauden hakenut itseäni ja säätänyt kaikkea. Taikuudesta ja viihteestä on löytynyt se juttu. Siinä yhdistyy kaikki.

– Se taikuuden laji, jota teen, on comedy magic. Moottoriturvaksi taikurit minua sanovat. Ihmiset pitää saada hyvälle tuulelle.

Nuoruuteen mahtuvat myös vuodet YK-sotilaana intin jälkeen. Esko Tuovinen on toiminut vartiojääkärinä sekä Libanonissa että Namibiassa.

– Ihan hiutale olin silloin, kun sinne menin, mutta siellä oltiin sellaisissa olosuhteissa, että oli pikku pakko miehistyä ja kasvaa.

Aivan turhia eivät YK-keikat olleet, sillä palkinto oli aika komea.

– Nobelistejahan tässä ollaan! Kaikille vuonna 1988 ja sitä ennen YK:n rauhanturvajoukoissa palvelleille myönnettiin vuonna -88 Nobelin rauhanpalkinto. Ja sekös presidentti Martti Ahtisaarta ketuttaa, että me saimme Nobelin ennen häntä, Esko Tuovinen nauraa. (HäSa)

Päivän lehti

2.4.2020