Kanta-Häme

Taipumaton Iivari menee metsään

Ilkka Iivari lähti kokelaskursseilta valmistuneena nuorena poliisina töihin Helsinkiin. Elettiin vuotta 1979.

Lapin poika meni elämänsä toista kertaa pääkaupunkiin. Ensimmäinen kerta oli silloin, kun haettiin virkavaatteet.

Tänään keskiviikkona Iivari jää 57-vuotiaana pitkille vapaille ja ensi vuoden huhtikuun alussa eläkkeelle 58-vuotiaana. Vapaillaan Iivari kirjoittaa valmiiksi romaaninsa ja menee metsään, suomalaisen miehen voiman lähteille.

Ilkka Iivari tietää tasan, mikä on muuttunut poliisin työssä.

– Kiire on nykyään jatkuvaa. Ennen saatettiin panna partio vahtimaan, etteivät jääpuikot pääse putoamaan jalkakäytävällä kulkevien kansalaisten päälle. Enpä muista silloin kenenkään myöskään kuolleen putoavan jään uhrina.

Perustyö on jäänyt jalkoihin

Poliisin perustyö on jäänyt poliisihallinnon kehityshankkeiden jalkoihin.

– Oikean työn tekeminen unohtuu, kun tulee projekteja projektien perään. Silloin viedään ne vähätkin resurssit. Jossakin vaiheessa pitää johtaa ja ryhdistäytyä, eikä vain istua ja keskustella.

Omassa työssään Iivari on saanut nauttia ainakin organisaatiomuutosten tuomasta vaihtelusta.

– Suurin piirtein tässä on aina tiennyt, kuka on kulloinenkin esimies.

Iivari painottaa, että muutoksilla ei ole saavutettu mitään lisää. Hän epäilee vahvasti, tuoko viimeisinkään poliisihallinnon uudistus luvattuja säästöjä, ainakaan toistaiseksi niistä ei ole todisteita. Hän huomauttaa, ettei edellisenkään uudistuksen tuloksista ole esitetty mitään lukuja.

– Aina, kun yhdistellään erilaisia työkulttuureita, menee aikansa ennen kuin kaikki toimii.

Vuodenvaihteessa perustettiin uudet poliisipiirit, ja uutta Hämeen poliisipiiriä johdetaan Lahdesta.

Väki kentällä ja tutkinnassa on vähentynyt. Uusia poliiseja valmistuu jatkuvasti työttömiksi.

– Kenttämiesten kiireitä en tarkasti tunne, mutta se on selvää, että työ keskittyy taajamiin. Se tiedetään, että kesä tuli ja pääskysiä on nähty Lammilla, mutta milloin on nähty poliisi?

Säästöt maksavat liikaa

Tutkinnassa juttuja on paljon.

– Kansalaiselta kun varastetaan fillari, niin pitäisihän se tutkia, mutta nyt ei voi.

Iivarin mielestä pitäisikin kysyä, kuinka paljon säästäminen maksaa. Hänen oma vastauksensa on: liian paljon.

– Poliisi on sellainen firma, että säästöjä voidaan saada vain henkilöstöstä, päälliköitä ja tiloja ei ole niin paljon, että niitä karsimalla saataisiin tuloksia.

Liikaa voimia kentältä vie Ilkka Iivarin mukaan myös se, että poliisin vakansseilla on henkilöitä aivan muissa kuin poliisitehtävissä.

– Näitä tehtäviä voitaisiin paljon ulkoistaa.

Myös suomalaisen yhteiskunnan laaja valitusoikeus eli kanteluihin vastaaminen rassaa.

– Valitusoikeus pitää olla, mutta miksi pitää olla niin monta paikkaa, joihin voi kannella samasta asiasta, Iivari ihmettelee.

Vahingossa poliisiksi

Iivari kertoo, että hänestä tuli poliisi vahingossa: lapsuuskaveri oli päässyt Tampereen kokelaskursseille, ja sieltähän pääsi siihen aikaan viidessä kuukaudessa leivän syrjään kiinni.

– Muitakin töitä ja opintoja olen kokeillut, mutta poliisina pysynyt.

Vuoden kenttäkokemus ihan Helsingin ydinkeskustassa, Pienen Roobertinkadun kulmilla oli mieluinen.

– Ei siitä ole kuin hyviä muistoja ja opinpahan kenttähommissa tuntemaan Helsingin kadut ja uskallan ajaa siellä vieläkin.

Iivari päätyi pian rikostutkintaan, jossa hän on tehnyt reilusti yli 30 vuotta jatkuneen poliisiuransa.

– Olen käynyt läpi kaikki poliisihallinnon tasot, sisäasiainministeriöstä lääninhallituksen kautta Janakkalan nimismiespiiriin, komisario nauraa.

Rankkoja rikoksia

Ilkka Iivari tunnetaan ihmisläheisestä huumoristaan, mutta hänen varsinaisesta työstään on ollut leikki kaukana.

Viime ajat hän on toiminut tutkinnanjohtajana vaativien rikosten tutkintaryhmässä. Esimerkiksi viime vuonna tutkinnassa oli useita henkirikoksia.

– Rankimpia ovat lapsiin kohdistuneet rikokset ja seksuaalirikokset.

IIvari sanoo usein pohtineensa, mitkä muutkin syyt kuin pullo ja pillerit voivat johtaa aivan käsittämättömiin tekoihin.

– Iso osa tietyistä sukupolvista on kokonaan hukattu.

Jaksamista Ilkka Iivari sanoo ammentaneensa elämän muista asioista: ihmisellä pitää olla muutakin kuin työ.

– Näissä hommissa on ollut se hyvä puoli, että näitä ei tarvitse tehdä yksin, vaan aina ryhmässä.

Iivari ylistää tutkintaryhmänsä ammattitaitoa ja motivaatiota.

– He ovat aivan loistavia. (HäSa)