Kanta-Häme

Taiteen ja tieteen raja-alueella

Millin kymmenysosia, sinikäyriä, muovilankoja, metallivaluja, puoliintumisaikoja, hammaslääketiedettä, lentokoneteollisuutta.

Galleria Koneessa puhutaan harvoin näin teknisistä asioista.

– Suvussa on vähän tällaista nörttiyttä, nauraa Satu-Minna Suorajärvi.

Helsinkiläinen taiteilija kuuluu 3D-teknologiaa hyödyntävien kuvanveistäjien pioneereihin Suomessa. Maailmalla tekniikkaa on käytetty taiteessa keksinnön syntyajoista lähtien, mutta Suorajärvi itse hurahti siihen vasta puolitoista vuotta sitten.

Ainakin osittainen kiitos tästä kuuluu Hämeenlinnassa syntyneelle kuvanveistäjälle Pertti Kukkoselle.

– Meillä oli Kuvataideakatemiassa julkisen taiteen kursseja, joilla Pertti kertoi 3D-ohjelmista. Kun tajusin, että mallintamalla saa veistokseen aikaiseksi liikettä, jäin koukkuun.

Alkuun pääseminen ei ole hankalaa eikä välttämättä edes kallista, sanoo Suorajärvi.

3D-printteri maksaa noin 300 euroa, samoin tarvittava mallinnusohjelma. Yhdestä tulostetusta palasta, jonka äärimitat ovat 60x30x20 cm, syntyvän veistoksen PLA-muovilanka maksaa kolmisenkymmentä euroa.

– Pölynimuria en uskaltaisi lähteä korjaamaan, mutta 3D-printteri on tosi simppeli. Kehikko, hyrrä, pari pientä moottoria ja tuuletin. Sen huolto ei ole vaikeaa, ja osat ovat vaihdettavia.

Vaikka veistoksen osat tulostaa kone, liittyy työskentelyyn paljon käsityöstä. Printterin jälki on epätasaista, joten veistoksen osat täytyy hioa sileiksi. Jos työ valetaan metalliin, on palat käsiteltävä mehiläisvahalla.

Kevyet muoviteokset Suorajärvi pintakäsittelee akryyliväreillä ja spray-maaileilla, alumiinityöt kiertävät automaalaamon kautta.

Keskeytetty jatkuvuus -näyttelyn kookkainta teosta Isästä poikaan printteri tulosti yhteensä n. 1 200 tuntia eli 50 päivää, mutta kuvanveistäjän aika-asteikolla tekniikka on nopea.

– Jos kuljen kadun ja saan idean, minulla voi olla valmis veistos viikossa. Ensimmäinen työkaluni on kuitenkin aina kynä tai kamera.

Nopeuden lisäksi Suorajärveä miellyttää tekniikan ekologisuus. Hänen käyttämänsä polylaktaattiasetaatti-lanka on kasvisöljypohjainen eli kolmessa kuukaudessa maatuva. Eikä siinä kaikki. Periaatteessa sama laite, joka tulostaa taideteoksen osan, voi muuttaa syntyvän hukkamuovin uudelleen käytettäväksi langaksi.

Tekniikasta taiteeseen.

– Parhaimmillaan taide on ajankohtaista, uudenlaista ja vielä esteettisesti kaunista, määrittelee Suorajärvi.

Hänen omissa töissään kauppakasseja kantava rouva ohittaa kerjäläisnaisen ja laitapuolenkulkija etenee vääjäämättömästi kohti loppuaan, muuntuu luurangoksi. Kuvanveistäjä on siviiliammatiltaan lääkäri.

– Ihminen, nimen omaan nykypäivän ihminen, on minulle temaattisesti tosi tärkeä. Taustalla kulkevat ajankohtaiset yhteiskunnalliset teemat, kuten köyhyys.

Aiheiden arkisuus tekee teoksista helposti lähestyttäviä.

– En halua tehdä mitään liian käsitteellistä tai vaikeaa. Minusta on tärkeää, että ihmiset tutustuvat taiteeseen ja uusiin asioihin.

3D-tulostimet vähentävät tarvetta liikutella materiaa. Yksi Suorajärven teos on tulostettu Brasiliassa.

Kuvanveistäjä ei kuitenkaan usko, että tekniikka sinänsä muuttaa taidemaailman perusrakenteita tai vaikuttaa taiteilijan tavoittelemaan lopputulokseen.

Hänenkin työnsä näyttävät kaksiulotteisina tietokoneen näytöllä aivan erilaisilta kuin käsinkosketeltavina veistoksina.

– Ihmiset ovat esinekeskeisiä ja elävät tilassa. Veistäminen on veistämistä ja esineet esineitä, summaa Suorajärvi. HÄSA

Satu-Minna Suorajärven veistosnäyttely Keskeytetty jatkuvuus Galleria Koneessa 1. maaliskuuta asti.

Tuoreimpia artikkeleita