Kanta-Häme

Taiteen kunto on tottumuskysymys

Taidekonservaattori Nina Robbinsin mukaan suomalaisilla on kodeissaan yhä paljon taidetta. Sitä keräillään ja ostetaan, mutta suuri osa teoksista kulkee suvussa. Varsinkin niin sanottuja tunnearvomaalauksia on paljon.

Suomalaisilla on paljon 1900-luvun öljymaalauksia, joissa on kuvattu muun muassa maisemia. Myös nykytaidetta kerätään yhä enemmän.

Kun samaa teosta katselee vuodesta toiseen, jäävät sille tapahtuneet muutokset usein huomaamatta.

– Peruskonservoinnille, eli teoksen kunnostamiselle, olisi useimmiten tarvetta, Robbins kertoo.

Riihimäen taidemuseossa järjestettiin lauantaina tilaisuus, johon tauluja sai tuoda Robbinsin arvioitavaksi. Eeva Sammalisto toi mukanaan 90-luvulla huutokaupasta ostamansa teoksen.

– Maksoin tästä silloin 100 markkaa. Myöhemmin vasta selvisi, että kyseessä voisi olla matrikkelitaiteilija Birger Selinin maalaus.

Robbins ei epäillyt teoksen aitoutta.

Yleisohje taideteosten säilyttämiseen on sijoittaa ne sellaiseen paikkaan, jossa olosuhteet vaihtuvat mahdollisimman tasaisesti.

Lämpötilan, kosteuden tai valoisuuden äkillinen vaihtelu haurastuttaa teoksia.

– Monilla on perintötauluja esimerkiksi mökillä. Talvella ne voivat kärsiä vuorotellen kovista pakkasista ja kevättalven kovasta auringosta, Robbins toteaa.

Suoraan auringonvaloon tauluja ei kannata ripustaa. Varsinkin paperipohjaiset teokset ovat hyvin valoherkkiä. Museolasi suojaa teoksia uv-säteilyltä, eikä heijasta valonsäteitä.

Taidekonservoinnissa toimenpiteet voidaan jakaa esimerkiksi rakenteelliseen ja esteettiseen kunnostamiseen.

Robbinsin mukaan rakenteellinen konservointi kannattaa aina, mutta esteettisessä konservoinnissa on eri asteita. Ikä saa näkyä teoksessa.

– Erityisesti paperiteoksista pintalika kannattaa putsata aina. Monien kankaalle maalattujen teosten pingotusta pitää aika ajoin kiristää.

Pintalika edistää paperin hapettumista, ja sitä puhdistetaan vesiliukoisilla puhdistusaineilla. Suojalasin alle kulkeutunut pöly aiheuttaa myös passepartout’n, eli kehyspahvin, hapettumista.

Maalauksen päällä oleva lakka muuttaa usein vanhetessa väriään. Lakkakerroksia puhdistetaan liuotusaineella.

– Tummentunut lakka ei aiheuta pintavaurioita, vaan on esteettinen seikka, Robbins kertoo.

Reikiä ja viiltohaavoja paikataan tukiharsolla ja uudella pintarakenteella.

Konservaattorin kannalta haastavaa ovat teokset, joissa on kenties yhdistelty erilaisia maaleja ja materiaaleja.

– Jos nykytaideteoksessa on esimerkiksi kumia, on sen hapertumisen pysäyttäminen käytännössä mahdotonta, Robbins kertoo.

Vanhan ja arvokkaan teoksen konservointikustannukset voivat Robbinsin mukaan nousta jopa tuhansiin euroihin, mutta satsaus usein kannattaa. HÄSA

Päivän lehti

26.1.2020