fbpx
Kanta-Häme

Taksimatka, joka jäi mieleen

Perjantaina 13.11. vietettiin Ranskaan muuttaneen Sammalkiven perheessä poikien iltaa.

12-vuotiaan Santerin toiveesta isä Mikko Sammalkivi oli hankkinut liput Ranskan ja Saksan väliseen jalkapallo-otteluun Stade de Francelle.

Stadion oli täysi, ja presidentti Francois Hollanden takia turvatoimet kireämmät kuin tavallisesti.

Ensimmäinen räjähdys kuului noin 20 minuuttia pelin alkamisen jälkeen. Oikeastaan se ei Sammalkiven mukaan edes kuulostanut räjähdykseltä, vaan pikemminkin ehkä rumpujen pärinältä. Vähän myöhemmin kuulunut toinen räjähdys oli samanlainen.

Vasta kolmas, selkeästi lähempää kuulunut räjähdys sai Sammalkiven huolestumaan. Puhelimessa ei ollut kuitenkaan kenttää, joten asiaa ei voinut tarkistaa mistään eivätkä viestitkään kulkeneet.

Isä ehdotti pojalleen, että he poistuisivat muutamaa minuuttia ennen pelin loppua.

Pariisin terrori-iskuissa kuoli 129 ihmistä. Stade de Francella kuoli vain yksi ihminen, vaikka pommeja oli kolme.

Viisi päivää myöhemmin Sammalkivi julkaisi seuraavan päivityksen Facebookissa:

Kun Stade de France evakuoitiin, olimme ehtineet nähdä Ranskan toisen maalin, kuulleet räjähdykset ja luikahtaneet sopivasti stadikan portista ulos poikani kanssa. Kaaos oli muualla ja saatiin kävellä rauhassa pari kilsaa Pariisin tyhjiä katuja pitkin. Samaan aikaan siellä meni monelta puolisot, perheet ja lapset. Kun päästiin taksiin, poika totesi, etteivät terroristit onnistuneet pilaamaan poikien iltaa.

Taksilla taitettu kotimatka on jäänyt Sammalkiven mieleen pysyvästi.

– Taksia ajoi Pariisissa asuva, toisen polven algerialaismies, joka oli selvästi shokissa tapahtumista. Hän oli muslimi ja hän koki selvästi, että hänen piti selitellä tapahtunutta. Mies hoki, etteivät he tällaista halua. Minä yritin lähinnä rauhoitella häntä. Tilanne oli todella absurdi.

Taksikohtaaminen kertoo Sammalkiven mukaan hyvin siitä, miten ihmiset Pariisissa asioista ajattelevat. Vaikka monikulttuurisuus on Ranskassa arkipäivää, ja esimerkiksi muslimiyhteisö on ollut jo vuosikymmenten ajan osa sitä, on raja meidän ja muiden välillä yhä selkeä.

– Identiteettityötä joudutaan varmasti tekemään Ranskassa jatkossakin: joudutaan miettimään, mitä ranskalaisuus on ja mitä siihen kuuluu. Myös muslimiyhteisön on varmasti jossain vaiheessa reagoitava tapahtumiin. Irtisanoutumisia ei ole paljon nähty, vaikka toisen ja kolmannen polven muslimitaustaiset kokevatkin tapahtumista myötähäpeää.

Sammalkivi sanoo miettineensä taksissa käymäänsä keskustelua paljon.

– Tavallinen muslimiyhteisö elää rauhanomaista elämää. Tuntuu kohtuuttomalta, että he joutuvat kantamaan harteillaan täysin turhaa syyllisyyttä ja häpeää. Huolestuttavaa on se, jos nämä tapahtumat aiheuttavat jonkinlaisen ideologisen tai ajattelumallien välisen “sodan”.

Iskut eivät tulleet ranskalaisille yllätyksenä. Sammalkiven mukaan ihmiset ovat olleet varpaillaan aina tammikuun Charlie Hebdo -iskusta lähtien.

Uhka on jatkuvasti läsnä, ja viranomaiset ovat onnistuneet ennen viikontakaisia tapahtumia estämään useita iskuja.

– Tammikuusta lähtien on ollut eräänlainen poikkeustila päällä. Poliiseja on joka paikassa, ja turvatoimet ovat tavallista raskaammat koko kaupungissa. Ihmiset puhuvat paljon, ja tavallaan aistii, että kaupunki on vasta toipumassa tapahtumista.

Toisaalta Sammalkiven mukaan on periranskalaista, ettei traagisiin tapahtumiin kuitenkaan juututa. Pariisilaiset ovat päättäneet jatkaa elämäänsä.

– Iskujenjälkeisenä päivänä kokoonnuimme kaveriporukalla viettämään iltaa. Teimme ruokaa, heitimme hurttia huumoria, mutta tapahtumista ei puhuttu sanallakaan.

Sammalkivi uskookin, että laajemman analyysin aika on vasta myöhemmin. Sitä ennen on aika surra. HÄSA

Sammalkiven perhe on asunut Ranskassa nyt vuoden. Koti on parinkymmenen minuutin matkan päässä Pariisin keskustasta. Sammalkivet muuttivat Ranskaan Hämeenlinnassa, missä he ehtivät asua muutaman vuoden. Mikko Sammalkivi työskentelee Helsingin yliopistossa tutkijana, ja Ranskassa hän viimeistelee teologian ja uskonnon filosofian alaan kuuluvaa väitöstään. Suomeen perhe palaa kahden vuoden päästä.

Menot