Kanta-Häme

Tällainen oli rötösten, ratikka-ajelujen ja kupparuiskeiden sävyttämä kesä 1918, jolloin saksalaiset jäivät Suomeen – Tutkija: "Eliitti eli kuin hypnoosissa"

Saksan armeija jäi vuonna 1918 Suomeen, vaikka sisällissota oli ohi. Saksalaiset uskoivat, että heidän tulonsa maahan oli maailmansodan kaunein teko. Heidän komentajansa asui komeasti Kesärannassa ja nuhteli sotilaitaan palaamaan yöjuoksuiltaan ennen aamunkoittoa.

Pelastaako pikaisesti saatu ruiske kuppatartunnalta?

Kyllä pelastaa, mikäli ruiske annetaan kolmen tunnin kuluessa sukupuoliyhteydestä.

Näin vakuutellaan sata vuotta sitten saksalaisille sotilaille, jotka hairahtuvat vaarallisiin houkutuksiin Helsingin vaaleissa kesäöissä.

Historioitsijat Marjaliisa ja Seppo Hentilä hymähtävät epäuskoisesti.

– Ruiskeen teho taitaa olla psykologista laatua.

– Tärkeintä on saada miehet raportoimaan, minkä nimisten neitien ja leskirouvien luona on vierailtu ja missä osoitteissa.

– Sillä tavalla voidaan pitää kirjaa tartuntalähteistä.

 

Aikakone vie keskelle sadan vuoden takaista arkea

Kesä 1918. Sisällissodan taistelut ovat ohi, mutta kuoleman kauhut jatkuvat vankileireillä. Nälkä ja kulkutaudit riistävät tuhansien hengen.

Kaikki tuo on jotenkuten pysynyt kansakunnan muistissa. Jotakin on kuitenkin unohtunut. Saksalaiset.

He eivät vain rantaudu huhtikuussa maahan, nopeuta sisällissodan ratkaisua valkoisten voitoksi ja poistu sitten matkoihinsa.

Saksalaiset asettuvat taloksi. Heidän on määrä jäädä pysyvästi Suomeen – nuoreen tasavaltaan, joka sotilasavun vastineeksi maksaa kovan hinnan, luopuu täydestä itsenäisyydestään ja alistuu Saksan siirtomaaksi. Poliittisesti, sotilaallisesti ja taloudellisesti.

Ylätason historiaa on tutkittu huolella, mutta miltä mahtaa näyttää arkinen elämä saksalaisessa Suomessa?

Mitä saksalaisarmeija täällä puuhailee? Millaiset ovat suomalaisten ja saksalaisten välit? Koetaanko vuonna 1918 suuri suomalais-saksalainen rakkauskesä?

Kysymyksiin ei ollut vastauksia, kunnes tohtoripariskunta Hentilä päätti ottaa asioista selvää.

Syntyi tuhti kirja Saksalainen Suomi 1918 (Siltala). Se toimii kuin aikakone, sieppaa kyytiinsä ja viskaa keskelle sadan vuoden takaista todellisuutta.

 

Saksalaiskenraali asui Kesärannassa

– Suomen eliitti on kuin hypnoosissa, Marjaliisa Hentilä kuvailee tunnelmia.

Saksaa puhuva sivistyneistömme ottaa huhtikuussa keisarikunnan joukot vastaan kiitosjumalanpalveluksin, kukkasin ja notkuvin pitopöydin.

Maata piinaa elintarvikepula, mutta vieraan maan sotilaille järjestyy kaikkialla kelpo muonitus. Rouvasväki leipoo, ja palan painikkeeksi tarjotaan kahvit. Tervetuliaissikarit löytyvät kartanoiden kätköistä.

Aikalaislähteet kertovat, että Heinolassa kestitys järjestetään kaupungin torilla. ”Rakkaat, kauan odotetut vieraat eivät olisi mahtuneet mihinkään ihmiskäsin tehtyyn ruokasaliin”.

Helsingissä saksalaisia odottaa suopea sivistysporvaristo. Kulttuuri- ja yliopistopiirit avaavat upseereille kotiensa ovet. Järjestetään kahvikutsuja, päivällisiä ja kotikonsertteja. Patrioottinen laulu Die Wacht am Rhein (Reinin vartio) kajahtaa salongeissa yhteen ääneen.

Saksalaiset nauttivat vieraanvaraisuudesta ylintä johtoaan myöten. Kenraali Rüdiger von der Goltz ottaa mahtiaseman maassa ja asettuu asumaan Helsingin Meilahteen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin vanhaan virka-asuntoon.

Sittemmin Kesärantana tunnettu rakennus pysyy vallan symbolina ajasta aikaan. Kesällä 2018 von der Goltzin ikkunoista pilvien liikkeitä tähyilee pääministeri Juha Sipilä.

Saksalaiskenraali viihtyy Helsingin seurapiireissä. Kirjailija Maila Talvio on yksi hänen palavimpia ihailijoitaan.

Vaikka von der Goltzilla on koko Suomi vastuullaan, riittää hänellä ihmeesti aikaa istua mallina, kun kirjailija Talvio maalauttaa salinsa seinälle kenraalin muotokuvan.

Tuttavapiiriin ilmaantuu toinenkin merkittävä kirjailija, runoilija V.A. Koskenniemi. Tämä tarjoaa kielitaitonsa käyttöön ja pääsee kääntämään Saksan armeijan ohjesäännöt suomeksi.

Niitä tarvitaan, kun saksalaiset alkavat koulia Suomelle armeijaa – tarkasti oman mallinsa mukaan ja omaan alaisuuteensa.

 

Sotilaiden uutislehti taltioi tunnelmat

– Tässä se on – mysteeri, josta tutkimuksemme sai alkunsa, Marjaliisa ja Seppo Hentilä ilmoittavat ja pinoavat pöydälle kasan kellastuneita sanomalehtiä nimeltä Suomi-Finnland.

– Nämä löytyivät Työväen Arkiston kokoelmista. Kukaan tutkija ei ollut näitä lukenut tai edes tiennyt, että tämmöisiä oli olemassa.

Nachrichtenblatt für das deutsche Militär in Finnland. Uutislehti Saksan armeijalle Suomessa.

Suomen valtion kustantama lehti ilmestyy kuudesti viikossa, huhtikuusta 1918 aina vuoden loppuun saakka. Punaisten kielletyn Työmies-lehden painokoneet valjastetaan uuteen käyttöön.

Päivän polttamilta sivuilta avautuu saksalaisen Suomen sensuroitu ja virallinen mutta samalla yllättävän värikäs kuva.

Helsingin liike-elämä hoksaa jo toukokuussa, kenelle kannattaa mainostaa. Saksankielistä ilmoitustilaa ostavat niin kahvilat ja ravintolat kuin tanssipaikat, pankit, hotellit, valokuvaamot, täysihoitolat, suutarit ja vaatturit. Osuusliike Elantokin kutsuu vieraat sotajoukot asioimaan.

Elokuvateatterit virittävät houkuttelevan tarjouksen: saksalaissotilaat ja suojeluskuntalaiset pääsevät sisään puoleen hintaan. Ateneum ja Kansallismuseo panevat paremmaksi: Finnlandkämpfereitä odotetaan vierailulle, eikä pilettejä kysellä.

Sotajoukkojen perässä Suomeen ilmaantuu suuri joukko saksalaisia taiteilijoita – muusikoita, teatteriryhmiä, sirkusväkeä. Esityksiä järjestetään Helsingin lisäksi kaikkialla, mihin saksalaisjoukkoja on sijoitettu: Viipurissa, Haminassa, Kouvolassa, Lappeenrannassa…

Vierasjoukkojen viihdyttämisessä ei kitsastella. Saksalaisille avataan omia sotilaskoteja luku- ja musiikkisaleineen. Tutustumista Helsingin nähtävyyksiin edistetään tarjoamalla ilmaiset kyydit pääkaupungin raitiovaunuissa.

Helsingin yliopiston juhlasalissa sotilaita sivistetään luennoilla. Aiheissa on valinnanvaraa – Linnunradasta kansallisrunoilija J.L. Runebergiin.

 

Kesän tuloksena syntyi poika, joka seurasi tietämättään isänsä jälkiä

Palataan sukupuolitauteihin. On siis niitäkin sotilaita, joille Linnunrata ja Runeberg eivät riitä. Tartunnat yleistyvät kuukausi kuukaudelta.

Kenraali von der Goltz yrittää parhaansa, hän vaatii joukoiltaan siveyttä ja tuomitsee käsikynkässä käveleskelyt kaupungilla.

Elämä ei kuitenkaan tottele kenraalin määräyksiä. Suhteita syntyy, ilman kielitaitoakin. ”Saksaa osaamattomat puhuvat sitä elekielellä ja silmillä”, yhteisiin iltamiin osallistuva nuori nainen uskoutuu päiväkirjalleen.

Kun Saksan tilanne syksyn mittaan länsirintamalla kurjistuu, kenraali vaatii erityisesti upseereita ottamaan huomioon vakavat ajat. ”En katso hyvällä, että tällaisella hetkellä saksalaiset upseerit liihottelevat tanssiaisissa ja juhlivat kasinoilla aina aamun tunteihin saakka.”

Kenraalia murehduttaa myös tieto, jonka mukaan upseerit ovat sortuneet puhuttelemaan Helsingin daameja vihollismaan kielellä ranskaksi.

Saksalaissotilaiden täkäläisistä jälkeläisistä on tallella niukasti tietoja. Muutama tapaus sentään tunnetaan.

Hentilät kertovat esimerkin pojasta, joka syntyy keväällä 1919, kuukausia isänsä kotiuttamisen jälkeen – kuten kaikki muutkin aseveljeyden hedelmät.

Poika päätyy Suomen ensimmäiseksi lihateknologian professoriksi ja löytää isänsä vasta 1950-luvun lopussa. Käy ilmi, että Kasselin seudulla asuva isä on tehnyt pitkän elämäntyön – lihamestarina.

 

Mustan pörssin kauppaa katsottiin läpi sormien

Hentilät herättävät kirjassaan henkiin nykysuomesta kadonneen sanan: besorkkaus.

Kesällä 1918 termin tuntevat kaikki. Sanalla viitataan saksalaisten sotilaiden ja siviilien rötöstelyyn, varasteluun, salakuljetukseen ja mustan pörssin kauppaan.

Kuumaa tavaraa paljastuu yllättävistä paikoista. Helsingin Svenska teaternissa esiintyvän saksalaisen rintamateatterin lavasteisiin on kätketty kymmenen suurta puulaatikkoa täynnä saippuaa, kenkiä, sukkia ja kankaita.

Suomi-Finnland-lehti ei moisista tapauksista uutisoi, mutta Hentilät ovat ammentaneet aineistoa muun muassa von der Goltzin päiväkäskyistä ja saksalaisista sotapäiväkirjoista.

Kaunistelemattomilla dokumenteilla on merkillinen kohtalo. Jatkosodan riehuessa 1943 suomalaiset käyvät Saksassa kopioimassa Itämeren divisioonan arkistot vuodelta 1918. Pian tuon jälkeen alkuperäiset paperit tuhoutuvat liittoutuneiden pommituksissa.

Suomalaiset Saksan ystävät eivät pane besorkkausta pahakseen. Suomi pysyy luhistuvan keisarikunnan uskollisimpana liittolaisena hamaan loppuun eli joulukuuhun saakka.

Saksalaiset joukot hyvästellään perusteellisesti kymmenissä haikeissa tilaisuuksissa. Samalla surraan, ettei unelmien kuningaspari Friedrich Karl ja Margarethe koskaan päässyt hallitsemaan Suomea.

Viimeisten jäähyväisten aika on Helsingissä 16. joulukuuta. Tuhannet maanmiehemme seuraavat paraatia, hurraavat ja huutavat eläköötä, kunnes aseveljien viimeinen alus irtoaa Katajanokan laiturista ja katoaa hyisen Suomenlahden horisonttiin.

Helsingin yliopiston rehtori Waldemar Ruin julistaa saksalaisten sankariteon jäävän ikuisesti ”ihmiskunnan historian Pantheoniin”.

Myös saksalaiset ovat ylpeitä reissustaan. ”Minä olin maahan ja maa minuun sangen tyytyväinen”, von der Goltz siteeraa 1600-luvulla Suomea hallinnutta kreivi Pietari Brahea.

Tappion hetkellä hän lohduttautuu ajatuksella, että Saksan apu Suomelle on ollut kenties ”maailmansodan kaunein teko”.

 

Saksassa ei tiedetä Euroopan verisimmästä sisällissodasta

Marjaliisa ja Seppo Hentilän kirjan ensimmäinen painos ilmestyi loppuvuodesta 2016. Teoksen tiimoilta virisi kymmenien suosittujen yleisötilaisuuksien sarja, joka jatkuu edelleen.

Tulevana syksynä kohtaamiset laajenevat Saksaan. Kirja ilmestyy lokakuussa saksaksi ja vie Hentilät niin Kölniin, Hampuriin kuin Berliiniinkin.

– Suomea pidetään Saksassa ihannemaana, tiedetään design, musiikki ja hyvät koulut, Suomen Saksan-instituutin johtajanakin toiminut Marjaliisa Hentilä sanoo.

– Sikäläinen kustantaja uskoo, että kirjan kanteen painettu sanapari ”sisällissota Suomessa” herättää hämmästyksen ja kiinnostuksen.

– Vielä herättävämpää olisi kirjoittaa ”Euroopan verisin sisällissota”, emeritusprofessori Seppo Hentilä kommentoi.

– Sitähän se väestöön suhteutettuna oli.

Saksalaisille lukijoille paljastuu esi-isien unohtunut sotaretki. Päästään kysymään, oliko se sittenkään maailmansodan kaunein teko.

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930