Kanta-Häme Hämeenlinna

Antiikin arvioijat kävivät Iittalassa - Talonpoikaisesineet, maisemamaalaukset ja posliiniastiastot eivät enää kiinnosta antiikin harrastajia

Hagelstamin arviointitilaisuus kiinnosti antiikin ystäviä Designmuseo Iittalassa .
Pirjo Koskinen toi Iittalan arviointitilaisuuteen mielenkiintoisen kynätelineen. Hagelstamin intendentin Thomas Luoman mielestä esine oli mielenkiintoinen. Humoristisinta oli telineeseen kuuluva pieni kello. Kuva: Pekka Rautiainen
Pirjo Koskinen toi Iittalan arviointitilaisuuteen mielenkiintoisen kynätelineen. Hagelstamin intendentin Thomas Luoman mielestä esine oli mielenkiintoinen. Humoristisinta oli telineeseen kuuluva pieni kello. Kuva: Pekka Rautiainen

Keväällä peruttu Hagelstam & Co:n antiikin arviointitilaisuus Designmuseossa saatiin järjestettyä vihdoin perjantaina Iittalassa. Paikalle saapui alle viisikymmentä ihmistä, eikä ketään jouduttu käännyttämään ovelta.

Hagelstamin intendentit Tuomas Rossi ja Thomas Luoma sanovat, että tarve antiikin arvioinnille on kasvanut koronan aikana. Ihmisillä on ollut aikaa tutustua kotonaan olevaan vanhaan tavaraan.

– Ihmiset haluavat nyt pientä, kaunista ja modernia. Uusi sukupolvi ei kaipaa sata vuotta vanhoja talonpoikaisesineitä ja posliiniastiastoja. Pönäköillä maisemamaalauksilla ei ole ainakaan tällä hetkellä juurikaan ystäviä, kun sen sijaan grafiikan arvostus on pikkuhiljaa noussut, Rossi sanoo.

Tänään suositaan ennen kaikkea vintagea ja esimerkiksi 1950- ja 1960-luvun huonekaluja. Ne tehtiin aikojen alussa mahtumaan pieniin koteihin. Sirot huonekalut ovat yhä edelleen käytännöllisiä tämän päivän asunnoissa.

– Muoti muuttuu antiikkimaailmassa nopeasti, mutta klassikot elävät. Tavara voi olla miltä vuosikymmeneltä tahansa, mutta jos se on hyvin tehty, löytää se aina ystävänsä, Luoma sanoo.

Intendentti Tuomas Rossi ei löytänyt laajoista arkistoistaan Aleksi Tammisen lasille tietoja. Kuva: Pekka Rautiainen
Intendentti Tuomas Rossi ei löytänyt laajoista arkistoistaan Aleksi Tammisen lasille tietoja. Kuva: Pekka Rautiainen

Käytäväpuheet toteutuivat

Idea Iittalassa ensimmäistä kertaa järjestetystä arviointitilaisuudesta syntyi  Fiskars-goupin pr-spesialisti Jaana Erikssonin mukaan käytäväpuheissa.

– Se oli yritys nostaa Iittala Village -ajatusta esille. Meiltä pyydetään jatkuvasti antiikkimarkkinoita, mutta tällaista tilaisuutta ei ole ollut aikaisemmin. Kun Hagelstamin perustaja Wentzel Hagelstam teki aikoinaan Antiikkia, antiikkia-ohjelmaa, kuvattiin se kerran Iittalasssa, Ericsson kertoo.

Moni Designmuseoon saapunut ihminen tuli hakemaan vastausta jo pitkään mieltään vaivanneen tavaran tarinasta. Hintakin oli hauska kuulla, vaikka tärkeintä olikin nostalgia-arvo.

Hämeenlinnalaisella Pirjo Koskisella oli mukanaan isoisänsä koristeellinen kynäteline, jonka keskellä oli metallinen peuran pää ja kauniit lasiset mustepullot. Yli satavuotias teline on ollut aina Pirjo Koskisen mielestä arvoituksellinen.

– Minua on kiusannut aina sen tarina, sillä se on todella erikoinen, Pirjo Koskinen sanoo.

Myös Iittalassa asuvaa Teresa Kauppalaa kiusasi avomiehensä puoleisten isovanhempien jäämistöön kuuluva kipsipatsas. Painava Emil Wickströmin tekemä patsas on ilmeisesti pronssisen patsaan malli.

– Törmäsimme pronssiseen patsaasen kesällä Serlachius-museossa Mäntässä. Pidän tästä kipsipatsaasta, eikä sitä varmasti myydä eteenpäin, vaikka sille hintaa tulisikin, Kauppala lupaa.

Aleksin lasi jäi mysteeriksi

Tilaisuuden nuorin osanottaja oli vasta 17-vuotias Aleksi Tamminen, joka tuli ratkaisemaan Iittalaan kirpputorilta ostamansa juomalasin arvoitusta.

– En ole mikään vanhan harrastaja, mutta tämä lasi kiinnostaa minua. Ostin sen kirpputorilta, enkä ole löytänyt siitä mitään tietoa, Aleksi Tamminen pohtii.

Niin kuin niin monta kertaa antiikkimaailmassa käy, ei Aleksin juomalasin arvoitus tälläkään kerralla ratkennut Iittalassa.

– Täytyy vain jatkaa selvittelyjä, Aleksi Tamminen lupaa.

Päivän lehti

24.9.2020

Fingerpori

comic