Kanta-Häme

Talvisodan muistohiihdoissa oli suksilla yhdeksän veteraania

Talvisodan suomalaisesta sisusta saatiin torstaina maistiaisia Panssariprikaatin lippukentällä Parolannummella, kun yhdeksän sotaveteraania veti sukset jalkaansa ja suuntasi ladulle.

Jäinen alusta veti kumoon parikin kertaa keski-iältään 93-vuotiasta sotaveteraania, jotka sinnikkäästi nousivat ylös ja jatkoivat taivalta.

– Vaikka he kaatuvat, he nousevat ylös ja jatkavat eteenpäin. Suomi ei olisi tällainen hyvinvointivaltio, ellei veteraanimme olisi sitä aikoinaan rakentaneet samalla päättäväisyydellä, prikaatinkomentaja, eversti Pekka Järvi kannusti.

Vanhan sanonnan mukaan suksilla suomalainen sotilas on parhaimmillaan. Tämän allekirjoittaa muistohiihtoon neljättä kertaa osallistunut sotaveteraani Lauri Hemmi, 92.

– Raatteen tiellä ei olisi alkuvuodesta 1940 pystytty tekemään läpimurtoja ilman suksimiehiä, pienet ryhmät saivat neuvostoliittolaisen kolonnan poikki monesta eri kohdasta.

Talvisodassa Hemmi ei taistellut. Hän ilmoittautui palvelukseen 16-vuotiaana vapaaehtoisena.

Lauri Hemmin isä Kustaa Hemmi oli rakentamassa esteitä 132 kilometrin mittaiseen Mannerheim-linjaan. Kyseessä oli Suomen puolustuslinja, joka kulki Karjalankannaksella Laatokalta Suomenlahdelle.

– Siellä me pojat saimme oppia maanpuolustusta, Lauri Hemmi kertoo.

Jatkosodassa hänet palkattiin Länsi-Kannakselle joukkueenjohtajaksi poikien työpalveluleirille. Sielläkin sukset tulivat tutuiksi.

– Ruokaa oli niukasti ja sitä piti hakea suksilla Viipurista. Siellä odotti vääpeli, joka oli niukka antamaan tarvikkeita – aivan kuten Tuntemattomassa sotilaassa, Hemmi muistelee.

Tuntematon vääpeli käski Hemmiä etsimään lumen alta edellisenä keväänä istutettuja perunoita, jotka olivat jääneet nostamatta jatkosodan syttymisen takia.

– Ei ole mitään niin pahan makuista kuin paleltunut peruna, mutta jotain piti syödä. Valitin esimiehelleni ministeriöön, että pojat eivät jaksa hakata halkoja huonolla ruualla ja asiaan tuli muutos.

Muistohiihdossa sivakoineen Erkki Lätin, 88, ei tarvinnut suksia vetää sota-aikana jalkoihinsa, jatkosodassa jännitystä piisasi 15-vuotiaalle pojalle riittävästi.

– Miehet olivat vähissä, mutta ei poikasia etulinjaan lähetetty. Olin vartiointitehtävissä. Kyllä se tuntui oudolta ja jännittävältä, kun 15-vuotiaalle annettiin konepistooli kouraan, Lätti kertoo.

Lätti vartioi siltaa kaksi tuntia pilkkopimeässä per yö liki vuoden. Hänen piti olla vartioida, että itänaapuri ei saanut kuljetettua toimituksiaan sillan kautta.

– Tosin kertaakaan ei tarvinnut konepistoolia käyttää, mutta jännitys oli kova. Pelon voitti tunne, että nyt ollaan Suomen asialla, 16-vuotiaana siviiliin päässyt Lätti kertoo.

Parolannummella pidetty muistohiihto kruunattiin torstaina sotilaskodin munkkikahvein, joka sysäsi Hemmin muistot liikkeelle.

– Olimme Lapin sodassa (1944–1945) Palojoensuun asemissa marraskuussa kuukauden saksalaisia vastaan. Iski hirveä lumimyrsky, ruoka ja juomat olivat loppuneet ja käynnissä kovat keskitykset. Minulla oli taskussa vain panikka kahvinkorviketta, joka oli tehty juurikkaista. Pienellä oli pärjättävä. HäSa

Päivän lehti

27.5.2020