Kanta-Häme

Talvisota käydään mustalla maalla

– En ole ikinä toivonut, että olisi talvi. Nyt toivon. Tämä on kohtalon ivaa, kun ajattelee, millaisia talvia on ollut, puoliksi nauraa ja puoliksi valittaa ohjaaja Taru Kivinen Sajaniemen kesäteatterin näyttämöllä.

– Jos ei olisi tätä sotaa, olisin sikatyytyväinen, säestää Lopen teatterin puheenjohtaja Tove Shipley-Esselström.

Lopen teatteri täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Merkkipaalua juhlitaan useilla esityksillä, kuten ensimmäisellä talviulkonäytelmällä. Tekstinä on Jorma Kairimon kirjoittama Hetkiä talvisodassa, joka keskittyy talvisodan viimeisiin päiviin.

Näytelmä sai kantaesityksensä Tampereella Pyynikin kesäteatterissa helmikuussa 2001 nimellä Talvisota. Teksti kertoo etulinjassa sijaitsevan tukikohdan miesten kohtalosta, mutta myös kotirintaman tapahtumista.

– Tunnin aikana nähdään muun muassa isän ja pojan kohtaaminen, rakkautta ja ahdistusta ja pelkoa, Shipley-Esselström listaa.

Katsojille jaetaan vilttejä

Eikä unohdeta kylmyyttä. Lumi voitaneen ainakin ensi-illassa unohtaa, mutta helmikuinen ilta on helmikuinen ilta lämpimänäkin vuonna.

Ilta tummuu, ihon pinta viilenee.

Katsojat kiedotaan viltteihin ja istutetaan eristävien alustojen päälle, mutta näyttämöllä menneisyys herää henkiin lohduttomampana.

– Esityksen alkaessa tietää, että se kestää noin tunnin. Vilteistä huolimatta tulee tunne, ettei tämä ole kivaa. Itse pääsee kuitenkin pian lämpimään. Ne miehet rintamalla eivät päässeet minnekään, kuvailee Lopen teatterin näyttelijä Kari Tuominen.

Hän kävi aikoinaan katsomassa Pyynikin Talvisodan ja ehdotti näytelmän tekemistä Sajaniemeen.

– Pimeys ja pakkanen olivat parhaat lavasteet. Katsomossa istuttiin 20 asteen pakkasilla, hän sanoo, yhä vaikuttuneena.

Niin. Pakkanen. Sitä ei ole, mutta pimeyttä on.

– Sunnuntaina esitys mentiin kaksi kertaa läpi, ensin päivänvalossa ja sitten pimeällä. Versioilla oli eroa kuin – no, päivällä ja yöllä.

Tuleeko vielä sodaton sukupolvi?

Talvisodan tunnelma syntyy tietenkin ennen kaikkea henkilöistä ja heidän läpikäymistään asioista.

– En halua väittää tällä esityksellä mitään, mutta itse ajattelen, ettei sodassa ole voittajia. Ehkä tämä sää kuvaakin parhaiten sodan lohduttomuutta, Taru Kivinen pohtii.

– Sota on joka päivä todellisuutta jossain päin maailmaa. Haluan nähdä tämän teoksen lopun toiveikkaana – ehkä tulee sukupolvi, joka ratkaisee asiat muuten kuin nostamalla aseen toista vastaan.

Kivisen omat isovanhemmat olivat sotasukupolvea. Perheessä ei kuitenkaan puhuttu asiasta.

– Onko puhuminen edes tarpeen? Opettaako se lopulta mitään?

Miksi Lopen teatteri tahtoo juhlia kolmikymppisiään juuri sotanäytelmällä?

– Talvisodan alkamisesta oli viime vuoden lopulla kulunut 75 vuotta. Ajatusta tästä näytelmästä on palloteltu useina vuosina, mutta nyt juuri oli oikea aika esittää se, Shipley-Esselström kertoo.

Sopimus sokeripaloista

Näyttelijöitä on yhteensä vajaat parikymmentä, ja lisäksi mukana on naiskuoro Timotei.

Yksi innokkaimmista esiintyjistä on Christine Tammelinin omistama ja ohjastama ruuna A.K. Ajatus eli Aatu. Se tuntee jo oman iskunsa eli sanan, jolla sen pitää tulla näyttämölle.

Harjoituksissa se porhaltaa ohjastajineen reki perässään sovitulle paikalle ja alkaa hetken kuluttua närkästyneenä töykkiä Kari Tuomisen olkavartta.

– On sovittu, että tässä saa sokeria.

Esitystä ennen nautitaan hernerokkaa ja esityksen jälkeen tanssitaan Murheentorjuntatanssit Sajaniemen Taidemäellä.

Taidemäestä on talviteatterin hengessä tehty Aistitila, jossa voi juoda kahvit oikeiden puiden siimeksessä.

Juhlavuonna järjestetään paitsi esityksiä, myös isot kolmikymppiset. Niiden vuoro on 7.6. myös kesäteatterin naapurissa Taidemäellä. Livebändin säestämä musiikkinäytelmä Siunattu hulluus puoletaan saa ensi-iltansa 28. kesäkuuta.

– Lisäksi aiomme järjestää kesäkonsertteja, Tove Shipley-Esselström kertoo. (HäSa)

Lopen teatteri: Hetkiä talvisodassa Sajaniemen kesäteatterissa. Ensi-ilta perjantaina 28.2. klo 18. Muut esitykset 2., 3., 5., 6., 7., 8. ja 9.3.

Päivän lehti

30.5.2020