Kanta-Häme

Tämä mies keksi siivouspäivän

Jaakko Blombergilta kysytään usein: millaisen tapahtuman kehittäisit tähän tilaan?

Vastausta ei tule. Jotta uutta, yhteisöllistä kaupunkikulttuuria syntyisi, tarvitaan ihmisten välistä vuorovaikutusta ja tarvetta johonkin, mitä ei ole vielä olemassa.

– Usein jumiudutaan siihen, että jokin tila on jotakin varten, koska niin on aikoinaan ajateltu. Olennaisia ovat kuitenkin ihmiset ja konteksti.

Jos kuka, Jaakko Blomberg tietää mistä puhuu. Yhteisölliset tapahtumat alkoivat yleistyä Helsingissä tämän vuosikymmenen alkupuolella, ja lähes aina niistä on löytynyt Blombergin sormenjälkiä.

Ensimmäinen Siivouspäivä järjestettiin vuonna 2012, seuraava tämän vuoden toukokuussa. Päivä muuttaa kaupungit kirpputoreiksi ja markkinoiksi, joille kuka tahansa voi tuoda ylimääräiset tavaransa myytäväksi tai annettavaksi. Tapahtumavelho itse on Siivouspäivästä edelleen ylpeä.

– Jos menen kadulle pitämään kirppistä, minua pidetään hulluna. Kun saman tekee tuhat ihmistä, Siivouspäivästä tulee uusi normaali, toteaa Blomberg.

Tapahtuma on ottanut tuulta siipiensä alle ympäri Suomea.

– Ei siis mikään hipstereiden juttu.

Blombergin mielestä kaupungin koko ei ole tae eikä este kaupunkikulttuurille. Pienemmillä paikkakunnilla vuorovaikutuksen kukkaset vain kukkivat keskittyneemmin. Esimerkkejä: Järvenpäässä on Puistobluesinsa, Riihimäellä Vihreä talonsa, Hämeenlinnassa Suistoklubinsa.

– Olen käynyt oppimatkalla Suistossa, paljastaa Blomberg.

Mutta ilman ihmisiä ei tapahtumia synny eivätkä kaikki tapahtumat elä Siivouspäivän tavoin kauan. Blombergin mielestä innostuksen aaltoilu ei ole ongelma.

– Välillä siitä moititaan. Mutta minusta on pahempi, jos annetaan tekohengitystä, kuin että annetaan kuolla ja synnytetään jotain uutta.

Samanlaisella rentoudella hän suhtautuu valituksiin ja valittajiin, joita löytyy joka ikisestä kaupungista.

–  Pääosin palaute on positiivista. Ehkä mielenkiintoisin palaute on tullut Siivouspäivään osallistuneelta, joka valitti siitä, ettei kukaan ollut tullut tarkastamaan hänen lupaansa, nauraa Blomberg.

Byrokratia ei kuitenkaan ole naurun asia. Lupa-asioiden kanssa painiskelu saattaa viedä paljon sekä aikaa että energiaa. Blomberg kehaisee Helsingin apulaiskaupunginjohtajaa Pekka Sauria myönteisestä suhtautumisesta kaupunkikulttuuriin, mutta virkamieskunnasta löytyy toisenkinlaistakin verta.

– Miksiköhän järjestän mielelläni tapahtumia yksityisissä tiloissa, kuten ihmisten saunoissa ja kotona? kysyy Blomberg retorisesti.

Ilman sosiaalisen median kaksisuuntaista viestintää, nopeutta ja helppoutta, ei uutta yhteisöllistä kaupunkikulttuuria olisi syntynyt, mutta enemmän kuin somen mahdollista kehittymistä, Blomberg odottaa avainten katoamista.

– Tällä hetkellä ongelma jakamisessa on se, kuinka saat vietyä avaimen toiselle. Ajattelutapa tulee muuttumaan paljon, kun tiloihin ja vaikkapa kortteliautoon, pääsee puhelimellaan.

Viime aikoina Jaakko Blomberg on jättänyt tapahtumien järjestämisen hieman vähemmälle ja keskittynyt Lisää katutaidetta Helsinkiin -projektista alkunsa saaneeseen Helsinki Urban Artiin. Toiminnan tarkoituksena on tuoda taidetta kaupunkitilaan, osaksi ihmisten arkielämää. Kohdealueena on koko maailma.

– Se innostaa tällä hetkellä tosi paljon, koska olemme synnyttämässä jotain uutta ja isoa, joka ei vielä ole sitä.

Katutaiteessa Blombergia kiehtoo, ettei sen konkretia katoa samalla tavalla kuin tapahtumien. Nopeasti hän kuitenkin lisää, että myös tapahtumista voi syntyä pysyvä jälki. Se vain jää ihmisten mieliin.

– Tapahtumien tärkein vaikutus on se, että ihmiset alkavat tavata toisiaan ja tehdä asioita yhdessä. He alkavat nähdä maailman eri tavalla. HÄSA

Päivän lehti

4.6.2020