Kanta-Häme

"Tämä on huikea kokemus"

Suomalaisen iskelmätaivaan kiintotähden, tangokuningatar Arja Korisevan siirtyminen pysyvästi teatterinäyttämöille oli yhdessä vaiheessa hänen nuoruuttaan hyvin lähellä.

– Minulla oli jo kirjoitettuna hakemus teatterikorkeakouluun, mutta postiin saakka en sitä koskaan vienyt.

Keski-Suomen Toivakasta kotoisin oleva Koriseva piti päänsä kuitenkin siinä, että halusi akateemisen loppututkinnon.

– Hain opettajakoulutukseen Hämeenlinnaan ja pääsin sisään ensimmäisellä kerralla.

Akateeminen työura koulumaailmassa päätyi kuitenkin jo ennen alkamistaan, kun hänet kruunattiin tangokuninkaalliseksi heti opettajaksi valmistumisen jälkeen. Tanssilavat ja levytykset veivät mennessään, kuten kaikki suomalaiset nyt tietävät. Opetustyöt jäivät odottamaan itseään.

Hämeenlinnaan Koriseva palaa taas kiinteämmin, kun hän esittää pääroolia Hämeenlinnan teatterin kevään musikaalissa Delilah. Tiina Brännaren ja Eppu Nuotion kirjoittama ja Brännaren ohjaaman musikaali on kirjoitettu juuri Korisevalle. Hän esittää siinä likinäköistä verovirkailijaa.

– Onhan se huikeaa päästä tekemään aivan uudentyyppistä musikaalia. Delilah on ensimmäinen kotimainen dekkarimusikaali ja sitä siivittää Tom Jonesin tunnetuksi tekemä musiikki. Meillä on upea työryhmä, jonka kanssa on ilo tehdä pioneerityötä, Koriseva pohtii ensi-illan kynnyksellä.

Koriseva ja roolihahmo
Arja Koriseva epäilee teatteriuran jääneen sivuraiteelle ammatinvalinnassa osin senkin vuoksi, ettei lapsuuden lähipiiristä löytynyt esikuvaa teatterimaailmasta.

– Harrastajateatterissa olin nuorena aktiivisesti mukana, muttei sitä silloin osannut ajatella näyttelijän työtä ammattina.

Mutta se ei ole estänyt kansansuosikkia esiintymästä sekä musikaaleissa että elokuvissa. Nyt on vuorossa jo yhdeksäs musikaali, ensimmäinen oli Teatteri Eurooppa Neljän mukana toistakymmentä vuotta sitten. Silloin Tuhkimo kenpä hukassa oli mukana myös teatterin nykyinen johtaja Heikki Paavilainen.

Taiteilijalle itselleen roolijako teatterimaailman ja yleisön edessä esiintyvänä artistina on selvä:

– Teatterissa esitän aina jotakin roolia, jonka kokonaiskuvaan vaikuttavat ohjaaja ja kanssanäyttelijät.

– Laulajana olen aina Arja Koriseva – aidosti. Olen itseni ohjaaja ja tekemisieni käsikirjoittaja. Siitä tulee siten minun näköistäni. En rakentele rooleja itselleni.

Hän sanoo, ettei jatkuvaa julkista myllytystä jaksaisi, jos ei toimisi juuri näin ilman koko ajan mietittävää roolia.

Esitystilanteen hän sanoo olevan myös erilaisen teatterissa ja konserteissa tai tanssilavoilla.

– Teatterissa mennään ennalta määrätyn käsikirjoituksen mukaan. Musikaalissa ohjaaja ja koreografi määrittävä tekemiseni, mutta laulukeikalla ja konsertissa voin muuttaa ohjelmistoa ja käsikirjoitusta sekä jutella niitä näitä yleisön ja tilanteen mukaan. Musikaalissa päävastuun kantavat muut kuin minä toisin kuin muissa esiintymisissä, joiden suurimpana vastuunkantajana toimin itse.

Koulutus käyttöön
Arja Korisevan vuosi jakautuu pääsääntöisesti kahteen eri jaksoon: kesäkuukaudet menevät tanssilavoja kiertäessä, talvikuukausille työsarkaa riittää konserteissa ja musikaaleissa. Jatko ei ole kiveen hakattu, mutta päälinjat ovat selvät.

Kun Arja Koriseva voitti Tangokuningattaren tittelin 1989, alkoi jatkuva kiertäminen tanssilavoilla ja konserttisaleissa. Alkuhuuman jälkeen taitelijasta tuntui hieman siltä, että hankittu pedagogin koulutus ”menisi hukkaan”.

– Olen luennoinut jonkin verran esiintymiseen ja artistin työhön liittyvistä asioista ja viime vuonna aloitin artistivalmennuskurssit Jyväskylän kristillisellä opistolla. Näin olen voinut hieman käyttää maisterin tutkinnon myötä saamiani taitoja. Esiintymistaito on tärkeä hyvin monessa ammatissa, ja siksi kehotankin ihmisiä osallistumaan kursseille rohkeasti!

– Elämässä näkyy olevan vain niin, että asiat tapahtuvat ajallaan. Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että voin tänä päivänä kursseilla hyödyntää koulutustani, ammattitaitoani ja elämänkokemustani vallan mainiosti.

Kokemusta esiintymistä on kertynyt, sillä hän aloitti laulajana tanssilavoilla jo 13-vuotiaana.

Juttu julkaistiin Hämeenlinnan Viikkouutisissa 3.2.2012.