Kanta-Häme

Tämä teos on tomua toukokuussa

Ars longa, vita brevis.

Tunnetun latinalaisen fraasin mukaan taide on ikuista ihmisen elämään verrattuna.

Mutta eihän se monesti ole. Moni taideteos tuhoutuu ajan myötä tai tuhotaan tahallaan. Maalataan päälle, kierrätetään tai heitetään suoraan roskalavalle.

– Olen laskeskellut, että kymmenen vuoden aikana Suomessa tehdään noin miljoona taideteosta. Ja ne kaikki pitäisi muka säilyttää jossakin? kysyy Hämeenlinnan Taidemuseoon Elinkaari-näyttelyn kuratoinut Otso Kantokorpi.

Elinkaari on Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 65-vuotisjuhlanäyttely. Kantokorpi on valinnut 40 portfolion joukosta teemaa toteuttamaan Heli Huotalan, Leena Kursun, Olli Larjon, Jari Männistön, Katri Stenbergin ja Maija Vatasen. Kaikki teokset on tehty varta vasten tähän näyttelyyn.

Häkellyttävä …taso

Vaikka taide ei välttämättä ikuista kuolemattomuutta saavuttaisikaan, se ei tarkoita, että taide olisi heikkoa tai huonoa. Kantokorven mukaan Hämeenlinnassa asia on juuri päinvastoin.

– Monet portfolionsa jättäneet taiteilijat olivat minulle entuudestaan täysin tuntemattomia, mutta taso oli häkellyttävän hieno!

– Enkä sano tätä kohteliaisuuttani, koska en ole sellainen henkilö, Kantokorpi alleviivaa.

Hän kuvailee karsintatyön olleen jopa surullista.

– Olisin voinut koostaa materiaalista kolme keskenään täysin erilaista näyttelyä tämän saman teeman ympärille. Nyt piti miettiä, miten kokonaisuus natsaa yhteen, joten upeita töitä jäi pois. Mutta aika hieno tästä tuli!

Näyttelyn tematiikassa Kantokorpi näkee vahvaa poliittisuutta ja yhteiskunnallista ulottuvuutta.

– Mutta ei politiikkaa kapeassa, 1970-lukulaisessa merkityksessä. Silloin taidemaailma alkoi huoraamaan politiikkaa: julistettiin ja kuvitettiin sitä.

– Nyt on kypsytty, jos ajatellaan taiteen elinkaarta, Kantokorpi pohtii.

Politiikka on Kantokorvelle tärkeää. Hän haluaa, että taide ottaa vahvasti osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Olemme esimerkiksi oppineet puhumaan asioista vain ongelmina. Vanhukset ovat ongelma, nuoret ovat ongelma. Taiteen avulla on mahdollista tuoda esiin nyansseja ja salamerkityksiä aivan eri tavalla kuin pelkässä rationaalisessa keskustelussa. Taide voi käyttää unen logiikkaa.

Kertakäyttö-…kulttuuria?

Yksi näyttelyn mielenkiintoisimpia töitä on Heli Huotalan s. 8.2.2013, k. 26.5.2013. Kun näyttely on ohi, kävijät ovat raaputtaneet maalauksen takaisin valkoiseksi kankaaksi, tuhonneet sen lattialle varisseeksi väripigmentiksi.

– Toivottavasti ihmiset uskaltavat käydä rohkeasti kimppuun! Huotala yllyttää.

Teoksessa on vahva kulttuurikriittinen ulottuvuus.

– Olen kiinnostunut ilmiöistä, joiden elinkaari on lyhyt tai kertakäyttöinen. Nykyisin sellaisia ovat vaikkapa ihmissuhteet tai pintamuoti. Pohdin, miksi taulun pitäisi kestää yhtään pidempään kuin tämän näyttelyn?

Tomuksi muuttuneesta maalauksesta hän tosin suunnittelee tekevänsä uuden teoksen.

Elinkaari Hämeenlinnan Taidemuseossa 8.2.–26.5.

Päivän lehti

1.4.2020