fbpx
Kanta-Häme

Tampereen Teatterikesä on itsearvionnin tarpeessa

Järjestyksessään 50. Tampereen Teatterikesää on juhlittu tällä viikolla.

Tapahtuma on esittävän taiteen pohjoismainen kiintotähti, jonne teatterin ystävät voivat turvallisin mielin vuodesta toiseen hakeutua ja jonne alan ihmiset tapaavat tulla toisiaan tapaamaan.

Juhlavuoden kunniaksi Tampereen vanhalle kirjastotalolle, Laikkuun, on koottu tapahtuman historiaa esittelevä näyttely. Juhlavuoden toinen erikoistapaus on Ruusu Haarlan ja Julia Lappalaisen Turkka kuolee -esityksen ensi-ilta, joka on tilattu Teatterikesän viikonloppuun.

Pääohjelmiston esitykset ovat Manner-Euroopasta ja kotimaasta. Viikonlopun kansainväliset suuren näyttämön vieraat tulevat Ranskasta ja Unkarista, kattauksessa nähdään ohjaaja Philippe Quesnen The Night of the Moles sekä unkarilaisen Recirquel Companyn sirkuskabaree Paris de Nuit.

Kiinnostavien suuren näyttämön vieraiden oheen rakentuu festivaali, jonka taso ja ominaislaatu ovat tänä vuonna sekalaisemmat kuin aikoihin. Oheistapahtumat toki ovat riippuvaisia tarjonnasta, ja hyvä niin. Onhan Off Tampere -tapahtuman ideakin se, että kaikki halukkaat mahtuvat esityksineen mukaan. Mutta myös kuratoitu pääohjelmisto näyttää rakentuvan, ei sen mukaan, mitä esityksiä mukaan haluttaisiin, vaan mitä onnistutaan katiskaan saamaan.

Näyttää siltä, että teatterifestivaali on tasapainoilua toiseksi ja kolmanneksi parhaiden vaihtoehtojen kanssa.

Vaikka markkinointi ja taiteellinen johtokolmikko väittävät kokonaisuuden muodostuvan rakkauden ja oman tilan määrittelyn teemojen ympärille, ei temaattinen johtolanka pysy kasassa, vaan hajoilee sinne tänne. Ohjelmiston sillisalaattimaisuus on selkeä vajavaisuus sen yleisönosan kanssa, jolle yksikin neljänkympin teatterilippu on utelias, mutta kallis investointi.

Alkuviikon hienoimmat hetket koettiin itävaltalaisen LizArt Production & toxic dreams -ryhmän esityksessä The Audition.

Esitys koostuu tilanteesta, jossa joukko näyttelijöitä pyrkii fyysikko Stephen Hawkingin rooliin tästä kertovassa elokuvassa. Estottoman poliittinen esitys kysyy, kenellä on oikeus esiintyä.

Eikö vammaista hahmoa esittävän henkilönkin tulisi olla vammainen? Mitä on kyky, mitä on esittäminen? Miten esittävää ihmistä voi kohdella? Voiko vammattoman ja vammaisen ihmisen kohtelu olla erilaista?

Yosi Wanunun ohjaama ja käsikirjoittama esitys on synkässä huumorissaan ja epäkorrektiudessaan jopa puhdistava.

Puhtaan esteettisen näyttämöelämyksen tarjoilee italialainen Sardegna Teatron ja Compagnia Teatropersonan Shakespeare-sovitus Macbettu.

Sardinkielinen esitys on yhdistelmä italialaista karnevalismia ja minimalistista puhdaslinjaisuutta. Näyttämökuva ja äänimaisema ovat tyylikkäät ja kauniit.

Historiasta ammennettu ratkaisu roolittaa näytelmä pelkästään miesnäyttelijöillä kenties korostaa väkivallan sukupuolittunutta rakennetta. Onnistuneesta toteutuksesta huolimatta esitys jää hieman ilmaan kellumaan, eikä kokemus yhdisty mihinkään ympärillä.

Unkarilaisen Dollardaddy’s-ryhmän esitys Chekhov on sovitus useasta Anton Tsehovin näytelmästä.

Katsomo on areenamainen, eikä näyttämöllä ole mitään. Näyttelijäntyö on paljasta, viittauksista puhdasta ja luonnollisen kaltaisten reaktioiden varassa. Esitys ei tarjoa katsojalle juuri minkäänlaista tulkinnallista kehystä, eikä katsoja tiedä, mitä mikäkin teko merkitsee. Ilman Tsehovin tekstien tuntemusta esitys jäisi melkein tyhjäksi ja kokemus oudoksi.

Toisaalta toteutus korostaa Tsehovin tuotannon eksistentialistisia sävyjä, ja tuo sen lähelle vaikkapa Samuel Beckettin näytelmien tyhjyyden kokemusta. On hyytävää, kun Lokin persoonallisuushäiriöinen Kostja-poika osoittaa yleisöäkin aseella.

Alkuviikon kotimaiset esitykset alleviivaavat sekalaista vaikutelmaa. Moni yhden ajatuksen esitys on auttamattomasti ylipitkä.

Tamperelaisten teattereiden omat esitykset Tytöt 1918 ja Huojuva talo tuovat mukaan varmuutta ja laatua, vaikka paikallisille katsojille ne eivät uutta tarjoakaan.  

Kaikkiaan Teatterikesä on festivaalina kipeästi sisällöllisen itsearvioinnin tarpeessa. On aika arvioida, mitä festivaalilta halutaan selvästi kapenevien mahdollisuuksien puristuksessa. HÄSA

Asiasanat

Menot