Kanta-Häme

Tampereen työväentalo verhottiin natsitunnuksin ja Sieg Heil! -huudot kaikuivat Mannerheimille – Tällainen oli SS-miesten sensuroitu kotiinpaluu

Tasan 75 vuotta sitten Tampereella koettiin hämmentävä näytös, joka oli kiusallinen ylimmälle valtiojohdolle ja sotasensuurille. Natsi-Saksan SS-joukoissa taistelleet suomalaisvapaaehtoiset olivat palanneet kotiin. Jääkäreiden kaltaisina sankareina Saksaan lähetetyistä nuorukaisista oli tullut parissa vuodessa taakka. 

Pieni vesisade siivittää torstaiaamua 3.6.1943 Tampereella. Pian pilvet kuitenkin kaikkoavat, ja päivästä tulee kesäisen lämmin. Omenapuut kukoistavat, tuomet tuhlaavat tuoksuaan ja linnut tarjoavat ilmaiskonserttejaan.

Ilma on tavallista raikkaampi, sillä tehdaskaupungin piiput eivät sylje tänään savua normaaliin tapaansa valmistaessaan lentokoneita, panssarivaunuja, ammuksia, polkupyöriä, kenttäpakkeja, alusvaatteita, kenkiä ja sairaalatarvikkeita.

Nyt on arkipyhä, helatorstai. Kun sääkin on sopivan kesäinen, on hyvä tilaisuus irtautua hetkeksi säännöstelyn ja ainaisen huolen piinaamasta sota-arjesta.

Jermuilua ja Jahvetin kirjelaatikko

Yksi vaihtoehto on suunnata Pyhäjärven rannalle, jossa alkaa sopivasti helatorstaina vesikelkkamäellä varustetun Pyynikin rantakylpylän kesäkausi.

Puiden katveessa voisi lueskella kesän kirjauutuuksia, kuten Topi Törmän ”riemukasta pakinakokoelmaa” Me jermut tai Heikki Lehmuston ”painijoiden ruumiillisen ja sielullisen rakenteen keskinäistä vuorovaikutusta selvittelevää tyyppitutkielmaa” Mies sisun ja sitkeyden.

Tai miten olisi elokuvat? Jo kolmatta viikkoa pyörivän Disneyn Pinocchion lisäksi Tampereella voi katsoa esimerkiksi von Döbelnin, joka on ”kertomus suuren kenraalin kunniasta ja rakkaudesta”. Ensi-iltaansa odottaa myös ”pirteä nykyaikainen avioliittokomedia” Rakkautta vaiko ystävyyttä.

Radiosta kuulee pyhäpäivänä lähinnä hengellistä ohjelmaa ja armeijan tiedotuksia. Illemmalla eetterin täyttää jälleen supersuosittu Jahvetin kirjelaatikko, jossa pakinoitsija Yrjö ”Jahvetti” Kilpeläinen kertoo neuvoja kansalaisten huoliin.

Teatterikaupungissa kun ollaan, näytöksiä on helatorstainakin. Tampereen teatterissa pyörii Jumalat hymyilevät ja Työväenteatterin puolella Sotilasrakkautta.

Huutava pula miehistä

Kun vaihtoehdot ovat tässä, lemmestä haaveilu taitaa viedä voiton. Tamperelaisneidoille tarjoutuukin tänään ainutlaatuinen tilaisuus katsastaa myös ihka oikeaa heilaa helluntaiksi, joka häämöttää jo viikon päässä.

Tampereella järjestetään helatorstaina nimittäin myös suomalaisen SS-vapaaehtoispataljoonan kotiintulojuhla, jonne odotetaan jopa 950:tä Saksan itärintamalla sotinutta suomalaisnuorukaista.

Tampereella on huutava pula miehistä. Naisvaltaisen tekstiiliteollisuuden suuren työpaikkamäärän vuoksi jo ennen sotia lähes 60 prosenttia runsaasta 70 000 tamperelaisesta oli naisia. Nyt valtaosa tamperelaisnuorukaisista on lisäksi rintamalla, ja heitä kaatuu jatkosodan aikana yli tuhat.

Ei siis ihme, että helatorstaina Tampereen kadut ovat SS-miesten omaisten, pikkupoikien ja isänmaallisten kansalaispiirien lisäksi täynnä uteliaita työläisnaisia, jotka eivät välttämättä rauhan oloissa kehtaisi näyttäytyä näin porvarillis-isänmaallisissa tilaisuuksissa.

Härkävaunuilla Hangosta

SS-miehet lähtevät puolenpäivän jälkeen marssimaan rautatieaseman nurkilla sijaitsevalta Klassilliselta lyseolta kohti juhlapaikkaa, Pyynikin urheilukenttää. Marssia tahdittaa paitsi saksalaisen SS-divisioonan sotilassoittokunta, myös hetkittäin ärhäkäksi yltyvä ukkonen.

Pataljoona on saapunut aamulla Tampereen asemalle koivunoksin koristeltujen härkävaunujen kyydissä Hangosta, jossa sille on pidetty edellispäivänä saapumiskatselmus. Hankoon he ovat rantautuneet kaikessa hiljaisuudessa Tallinnasta päivää aikaisemmin.

Saksalaiset ja Suomen SS-vapaaehtoiset ovat toivoneet huomattavasti suureellisempia kotiinpaluuseremonioita, mielellään Helsingissä, ja marsalkka Mannerheimin läsnäoloa.

Näin ei kuitenkaan käy, sillä Saksan sotaonnen käännyttyä Suomi on alkanut valmistella erkaantumista Saksasta. Muuttuneessa tilanteessa koko SS-pataljoonasta on tullut ikään kuin riesa Suomelle, vaikka alun perin hankkeella oli ylimmän valtiojohdon siunaus.

Mannerheim halusi sensuroida

SS-pataljoonan olemassaoloon niin arka aihe, että Mannerheimin ohjeistuksesta kaikki sitä koskeva lehtikirjoittelu on kesäkuun alussa alistettu armeijan päämajan alaisen sensuuritoimiston hyväksyttäväksi.

Määräyksen mukaan Tampereen juhlallisuuksista kertoessaan tiedotusvälineet eivät saa selostaa juhlapuheita, eivät julkaista SS-miesten haastatteluja eivätkä mitenkään puuttua sisä- tai ulkopolitiikkaan.

Mannerheim ei ilmeisesti halua leimautua SS-pataljoonaan ja sen taustavoimina hääriviin yli-innokkaisiin Saksa-yhteistyön ystäviin eikä antaa heille yhtään enempää julkisuutta kuin on pakko. Se voisi vahingoittaa Suomen mainetta ja asetelmia edessä häämöttävissä rauhanneuvotteluissa.

Sensuurimääräykset toimivat, ja Tampereen juhlista uutisoidaan hyvin pelkistetysti. Yleisradion arkistoon päätyy kuitenkin harvinainen nauhoite, jonka perusteella tiedetään myös sellaista, mistä sensuuri on halunnut vaieta.

Pataljoonan kotiinpaluusta on säilynyt lisäksi elokuvateattereissa pyörinyt videokatsaus. Myös osa lehdistöstä raportoi tapahtumasta melko yksityiskohtaisesti.

Suojeluskuntalaulu raikaa Hämeenkadulla

Suomen liput liehuvat ympäri Tamperetta, kun SS-miehet marssivat tasaisin kolmirivein pitkin nupukivin päällystettyä Hämeenkatua kohti länttä.

IKL:n äänenkannattajan Ajan Suunta -lehden kirjeenvaihtaja suorastaan hullaantuu, kun kuulee SS-miesten laulavan Heikki Klemetin kappaletta Vilppulan urhojen muistolle ja etenkin sen kohtaa ”Orjuus pois taikka menköön henki”.

Vuoden 1918 tapahtumista kumpuava laulu kuuluu Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntalaisten pyhiin teoksiin. Sen esittäminen uhmakkaasti punaisen Suomen pääkaupungin keskustassa on erityisen symbolinen teko.

Moni SS-mies pitää itseään sisällissodan voittoisten valkokaartilaisten ja jääkärien perinteiden jatkajana. Tampereen työläiskodeissa heitä muistellaan kaikkea muuta kuin hyvällä. Tänään kulkue saa kuitenkin edetä ilman näkyviä vastalauseita.

Jopa työväentalo koristeltu natsitunniksin

Hämeenpuistoon tullessaan SS-pataljoona ei voi olla huomaamatta Tampereen valtauksen muistomerkkiä, Vapaudenpatsasta. Tove Janssonin isän Viktor Janssonin veistämän patsaan mallina on toiminut monen SS-miehenkin aatteellinen esikuva, Suomen kiivaimpiin oikeistoradikaaleihin lukeutunut pastori Elias Simojoki.

Vapaudenpatsaan miekka sojottaa ilmeisen tietoisesti kohti Tampereen työväentaloa, jonka suuntaan myös SS-pataljoona kääntyy. Jykevän kivitalon paikalla aiemmin sijainneessa rakennuksessa ovat tavanneet ensimmäisen kerran muuan herrat V.I. Lenin ja Josif Stalin. Silloin elettiin joulukuuta 1905.

Tänään työväentalo on aivan vastakkaisen aatteen palveluksessa, sillä sen konserttisalissa järjestetään osa SS-pataljoonan juhlallisuuksista. Salia koristavat suuret hakaristiliput ja Saksan kotkavaakuna.

Myös Viking-divisioonan saksalainen komentaja, SS-Gruppenführer, kenraaliluutnantti Felix Steiner vierailee talossa.

Vastarintaväki pantu lukkojen taa

Vaikka työväentalokin on nyt valjastettu äärioikeiston käyttöön, koko Tampere ei suinkaan kannata yhteistyötä Hitlerin Saksan kanssa.

Kaupunki toimii vasemmistolaisen vastarintaliikkeen Sisä-Suomen keskuksena. Valtion turvallisuusviranomaiset yrittävät kitkeä sitä kovin ottein.

Ryhmä nuoria on jatkosodan alettua räjäytellyt rautatiekiskoja, sähkömuuntamoja ja armeijan kalustoa sekä auttanut lähialueen metsissä toimivia käpykaartilaisia ja Neuvostoliiton lähettämiä vakoojia.

Eräs aktiivisimmista nuorista on pispalalainen Sakari Selin, jonka työkaveri on alle 10-vuotiaan Hannu Salaman isä. 1970-luvulla Salama kirjoittaa Tampereen vastarintaryhmän inspiroiman romaanin Siinä näkijä missä tekijä. Hän ei itse kuulu ryhmään, mutta on kertonut tehneensä jo pikkupoikana ”aatteellista pahaa”.

Turvallisuusviranomaiset ovat saaneet laajan ilmiantajaverkostonsa ansiosta ryhmän tärkeimmät jäsenet kiinni, ja he ovat nyt vankilassa odottamassa maanpetosoikeudenkäyntiä. Kuulusteluissa valtiollisen poliisin Valpon tiedetään pahoinpidelleen epäiltyjä muun muassa Tampereen toimistossaan Hämeenkatu 27:ssä.

Salmelan haamu kentän kulmalla

Työväentalon nurkalta hahmottaa jo Pyynikin urheilukentän punaisen aidan, jota kohti SS-miehet marssivat nyt pitkin Hallituskatua.

Kenttä, kuten iso osa muustakin Pyynikinrinteen rakennuskannasta on kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin käsialaa. Täällä asuu kaupungin kerma.

Pyynikinrinne huokuu myös historiaa. Kenttä on saanut todistaa Suomen yleisurheilun kultakaudella 1920–30-luvuilla peräti viittä suomalaisten maailmanennätystä.

Aivan kentän vieressä seisoo Tampereen teknillisen opiston massiivinen kivirakennus. Sen nurkilla Pyynikin ja Pispalan harjuille perääntyneet viimeiset Tampereen punaiset laskivat aseensa keväällä 1918.

Kun punaiset eivät olleet vielä antautumisvaiheessa, opiston tiloissa toimi myös Tampereen punakaartin esikunta. Kiirastorstaina 1918 talossa räjähti ilmeisesti vahingossa käsikranaatti ja punakaartin komentaja Hugo Salmela haavoittui kuolettavasti.

Vielä sata vuotta myöhemminkin Salmelan kerrotaan kummittelevan talossa öisin.

Käskyt täytetään säntillisesti

Pyynikin kenttä on koristeltu muun muassa havuköynnöksin ja vaakunoin. Korkeissa saloissa liehuvat Suomen lippujen lisäksi Saksan hakaristiliput ja mustavalkoinen Waffen-SS:n lippu.

Kun arviolta 800 SS-miesten omaista, kunniavieraat ja noin 6 000 muuta katsojaa ovat asettuneet paikoilleen, pataljoona saapuu kentälle vihreänharmaissa univormuissaan ja järjestäytyy paraatiin saksalaisen ohjesäännön mukaisesti. Sade lakkaa, ja aurinko yrittää pilkistellä.

Ajan Suunnan toimittaja kuvaa miesten askelta ryhdikkääksi. Myös avoneliöön järjestäytyminen sujuu yhtaikaisin liikkein ja moitteettomin kaarroksin. Pataljoonan saksalaisen komentajan, SS-Obersturmbahnführer Hans Collanin käskyt täytetään säntilleen.

Viimeisenä ruohokentälle astelevat suojeluskuntien sotilaspojat kantaen Hämeen punavalkoisin värin maalattuja kylttejä. Niissä lukee ilmeisesti heidän osastojensa nimet, kuten Petsamo, Laukko, Messukylä, Härmälä ja Nokia.

Uhmakkaan musiikin säestyksellä

Mannerheimin puuttuessa tilaisuuden korkea-arvoisin kotimainen sotilashenkilö on kotijoukkojen komentaja, kenraaliluutnantti Lauri Malmberg. Tamperelaiset muistavat hänen komentaneen myös keväällä 1918 yhtä Tampereen valtauksen kolmesta pääjoukosta.

Malmberg tarkastaa sotilaiden rivit yhdessä divisioonan komentajan Steinerin kanssa Porilaisten marssin tahdissa. Innokkaimmat SS-miehet tervehtivät tarkastajia ojentamalla oikean kätensä natsitervehdykseen.

Tervetuliaispuheen jälkeen Kuopion varuskunnan soittokunta ja Tampereen työväenyhdistyksen mieskuoro esittävät uhmakkaan isänmaallista musiikkia, kuten 30-vuotisen sodan marssin, Sotarukouksen ja Nuijamiesten marssin. Jälkimmäiseen V.A. Koskenniemi on sanaillut:

”Ken on syntynyt lakeilla Pohjanmaan, hän tietää tuomion tunnossaan: hän ei leppyä voi, hän ei väistyä saa. Vaviskaa, vaviskaa!”

”Jalojen aatteiden puolesta”

Sitten on vuorossa jotain äärimmäisen harvinaista ateistisessa SS-järjestössä, kenttäjumalanpalvelus.

Sen pitää pataljoonan oma sotilaspastori, SS-Obersturmbannführer Kalervo Kurkiala. Hän on lapuanliikkeessäkin vaikuttanut körttinationalisti, joka muuttaa sotien jälkeen Ruotsiin.

Kenttäseremoniassaan Kurkiala kuvailee muun muassa, kuinka ”se, että on kestetty ja että on saatu iskeä kansamme verivihollista, on Jumalan armotyötä.”

Hiljaisen hetken, parin virren ja rukouksen jälkeen vuoron saa tapahtuman pääpuhuja, Helsingin yliopiston rehtori Rolf Nevanlinna. Hän on myös SS-vapaaehtoistoimikunnan puheenjohtaja ja kansallissosialistisen Suomen Valtakunnan liiton jäsen.

Puheessaan Nevanlinna korostaa Suomen asemaa länsimaisen sivistyksen etuvartiona mahtavan Saksan rinnalla ja ylistää SS-vapaaehtoisten edustaneen kunniakkaasti suomalaista soturikuntoa kulkiessaan ”esi-isien jälkiä jalojen aatteiden puolesta”.

Sensuurin kynsiin jäänyt juhlaruno

Parin lauluesityksen jälkeen Pyynikille kokoontunut väki saa kuulla tamperelaisen näyttelijän Kalle Kirjavaisen lausuvan väräjävin äänin juhlarunon, jonka taiteilija Heikki Asunta on kirjoittanut tähän tilaisuuteen.

Muun muassa IKL:lle runojaan omistanut Asunta on V.A. Koskenniemen tavoin SS-pataljoonan ”hovirunoilijoita”. Asunnan kerrotaan jopa yrittäneen tuppautua pataljoonan mukaan Saksaan.

Juhlaruno sisältää niin arveluttavaa kieltä, että sensuuriviranomaiset karsivat siitä neljä viimeistä säkeistöä. Mitä ilmeisimmin valtiojohtokin on jo tässä vaiheessa sotaa tietoinen siitä, etteivät SS-miesten kaikki teot ole aivan näin yleviä kuin Asunta kirjoittaa:

”He kuolivat työnsä tehden kuin sankarit Ateenan. He piirsivät puhtaan lehden maan kirjaan ja maailman.”

Natsitervehdykset Rytille ja Mannerheimille

On jälleen parin lauluesityksen aika. Niiden jälkeen komentaja Steiner tervehtii yleisöä natsitervehdyksin ja pitää pataljoonalleen jäähyväispuheen.

Ylen tallenteen perusteella yleisö on hiirenhiljaa, mutta yksi hevonen sentään kommentoi sitä taustalla hirnahdellen.

Puheessaan Steiner toteaa Tampereen olevan varsin vertauskuvallinen paikka pataljoonan vastaanotolle, sillä täällä Suomi ”löi ensimmäisen kerran venäläisen perivihollisen”. Se on jälleen selvä viittaus vuoden 1918 tapahtumiin ja SS-väen näkemyksiin niistä.

Natsi-Saksan joukkojen komentaja lisää vielä: ”Niin mekin taistelemme ihmiskunnan korkeimpien arvojen puolesta, ja meillä on se tunne, että silloin taistelemme oikeuden ja vanhurskauden puolesta.”

Kun kuolleille tovereille on pidetty vielä hiljainen hetki, Steiner kohottaa kolminkertaisen Sieg Heil! -huudon tasavallan presidentille Risto Rytille ja Suomen marsalkka Mannerheimille. Pataljoona vastaa siihen niin raikuvasti, että kaiku saattaa viedä viestin harjun taakse Pispalan työläiskortteleihin asti.

Sitten soi Maamme-laulu.

Natsipuolueen tunnuslaulu kajahtaa

Tämän jälkeen kenraaliluutnantti Malmberg pitää lyhyen puheen, suomalaiset SS-miehet kajauttavat Eläköön!-huudot saksalaisille kouluttajilleen, ja yleisölle luetaan juhlaan lähetetyt tervehdykset.

Lopuksi kuullaan Saksan kansallislaulu Deutschland, Deutschland über alles, Saksassa suosittu sotilasmarssi Alte Kameraden, Saksan natsipuolueen tunnuslaulu Horst-Wessel-Lied ja Tauno Pajusen säveltämä SS-pataljoonan kunniamarssi.

Marssimusiikin tahdissa Steiner ja Malmberg tarkastavat vielä sotilaspoikajoukot. Sitten kenttä tyhjenee, ja SS-vapaaehtoiset lähtevät jonottamaan lomatodistuksiaan Klassilliselle lyseolle.

Kaupunki avusti kymppitonnilla

Ennen iltatilaisuuksia kenraaliluutnantti Steiner piipahtaa Pyynikin näkötornilla, Nekalan valmistumaisillaan olevassa Asevelikylässä, Klassillisella lyseolla ja työväentalossa.

Suojeluskuntapiirin järjestämä kutsuvierasillallinen pidetään hotelli Tammerissa. Piiri on anonut sitä varten Tampereen kaupungilta avustusta ja saanut sitä 10 000 markkaa.

Hotelli Tammerin lisäksi Steinerin voi nähdä illalla Rintamamiesyhdistyksen kerhohuoneistolla, jonne on kutsuttu illalliselle 200 SS-pataljoonan edustajaa. Seuraavana päivänä saksalaiset vierailevat Kangasalla Vehoniemen harjulla.

Suomalaisille SS-miehille on varattu yöpymistilaa Klassillisella lyseolla. Moni on tosin poistunut jo päivällä kauan odotetulle lomalle kotiseudulleen tai kenties jonkun kaupungilla tapaamansa tamperelaisnaisen seuraan.

Työläiskaupungissa palataan nopeasti arkeen, eikä SS-juhlallisuuksia muistella enää juuri muuten kuin muutamin, sensuurin läpi käynein lehtikirjoituksin. Vitivalkoinen vaate ei istu Tampereeseen.

Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja, FM (pääaine historia). Artikkelikokonaisuuden lähteinä on käytetty Aamulehden, Ajan Suunnan ja Rintamamies-lehden kesän 1943 numeroita, Ylen arkistossa säilyneitä nauhoitteita Tampereen juhlallisuuksista, Kansallisfilmografiaan kuuluvaa kuvatallennetta SS-miesten kotiinpaluusta, Kansallisarkiston ja Tampereen kaupunginarkiston aihepiiriä käsitteleviä lähdeaineistoja, Tampereen kaupungin kuva-arkistoa, SA-kuva-arkistoa, Koskesta voimaa -verkkojulkaisua sekä yli kolmeakymmentä tutkimusta, tietokirjaa, verkkojulkaisua ja muistelmateosta, jotka käsittelevät SS-joukkoja, Suomen ja Saksan suhteita 1930–40-luvuilla sekä Tampereen historiaa.