Kanta-Häme

Tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää - "Sohvan pohjalle ei kannata jäädä"

Kun helsinkiläispoika Markku Törnblom oli viisivuotias, hänen isänsä istutti hänet Etelä-Haagassa linjurin etupenkille. Kuskille isä antoi ohjeeksi pitää pojan matkassa koko kierroksen Arabiaan (kaupunginosa Helsingissä) ja takaisin.

Siitä alkoi miehen matkakuume, joka ei ole vieläkään hellittänyt. 

Seitsemänvuotiaana hän tunsi Helsingin linja-autoverkoston ja aikataulut. Sukulaiset kutsuivat häntä bussineuvokseksi.

Myöhemmin hän innostui junista ja niiden aikatauluista. Kun ammatinvalinnan aika tuli, hänelle oli täysin selvää, että oli laivojen vuoro.

Parhaana luokaltaan merimiesammattikoulusta valmistunut Törnblom sai 500 markan stipendin ja työpaikan Nesteen öljytankkereilta.

Ensimmäisen kosketuksensa mielenterveyspalveluihin hän sai silti jo peruskoulussa. Ruotsinopettaja passitti hänet koulupsykologille, kun hän ei oppinut ruotsia.

– Kyse oli motivaatiosta, ei muusta.

Törnblom olisi yhä tyytyväinen ammatinvalintaansa, jos olisi saanut seilata pitkän matkan laivoilla.

Tankkereilta hän kuitenkin siirtyi kuivarahtialuksille, jotka osan vuotta sahasivat Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikoita.

– Työvuoroista tuli rikkinäisiä, kun satamiin tultaessa ja niistä poistuttaessa tarvittiin koko miehistö remmiin.

Törnblom muistelee pisimmän työvuoronsa kestäneen 38 tuntia. Unirytmi sekosi lopullisesti.

Hän alkoi saada paniikkikohtauksia ja joutui lopulta sairaalaan Kolumbiassa.

Muutaman vuoden hän oli välillä töissä ja sitten taas sairauslomalla. Vuonna 1997 hän joutui jäämään pois laivatöistä.

Myöhemmin hänellä on todettu vakava masennus.

– Se johtui unettomuudesta. Vieläkin saattaa mennä pari viikkoa niin, että nukun tunnin yössä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle hän pääsi vasta 2008.

Jäätyään pois töistä Törnblom vietti aikaa muutaman vuoden lähinnä kotisohvalla, kunnes kaveri innosti hänet ravintolaan.

– Siitä alkoi alamäki. Rahat menivät ja velkaakin tuli.

Isänsä houkuttelemana Törnblomin päätyi Tammisaareen.

Siellä hän kuuli ensimmäistä kertaa Karjaan Fontana-klubitalosta.

– Kävinkin siellä, mutta paikalla oli iäkästä väkeä, enkä innostunut.

Vuotta myöhemmin hän kävi uudestaan.

Mies pääsi keittiöryhmään. Vähitellen siellä sai myös vastuuta.

– Totesin, että tämä on mukavampaa kuin sohvalla makoilu.

Hän pääsi edustamaan Karjaan klubitaloa Fountain House -verkostoyhdistykseen. Vähitellen hän nousi puheenjohtajaksi. Edelleenkin hän johtaa Suomen klubitalot -yhdistystä.

Matkakuumetta helpottavat nyt kokousmatkat ympäri maan ja myös maailmalle.

Verkostotyössä hän tutustui Matti Jurvasen, joka suunnitteli Hämeenlinnaan klubitaloa.

– Täällä tuntui olevan sellainen draivi päällä alusta alkaen, että muutama vuosi sitten kysyin Matilta löytyisikö Hämeenlinnasta vuokra-asuntoa.

Nyt Markku Törnblom on myös Mielenterveysyhdistys Hämin puheenjohtaja.

– Unettomuusongelma ei ole hävinnyt mihinkään. Masennusta ei kuitenkaan ole kuin joskus ja lievää. Pystyn tekemään yhtä sun toista, mutta minun on kuunneltava koko ajan itseäni. Tarpeen tullen on levättävä.

Törnblom kehuu klubitalotoimintaa siitä, että kaikki on vapaaehtoista.

– Voi tulla ja mennä, jos siltä tuntuu. Ei painosteta. Ehdottomasti parempaa kuin sohvalle jääminen. HÄSA

Tänään vietetään Maailman mielenterveyspäivää.