Kanta-Häme Hämeenlinna

Tansaniassa kaikki soi duurissa – Hämeenlinnalaispariskunta lähtee musiikkityöhön Viktoriajärven rannalle

Hanna Martikainen ja Kimmo Tapanainen tekevät kirkon musiikkityötä Viktoriajärven rannalla. Toiveena on saada lisää paikallista musiikkia kirkolliseen käyttöön.
Hanna Martikainen ja Kimmo Tapanainen lähtevät Tansaniaan nyt toisen kerran. Siksi he tietävät jo hyvin, mitä kannattaa pakata mukaan. Esimerkiksi silitysrauta on tarpeen, sillä kaikki vaatteet on pesun jälkeen silitettävä. Näin saadaan hävitettyä vaatteiden saumoihin mahdollisesti munitut mangokärpäsen toukat. Kuva: Sara Aaltio
Hanna Martikainen ja Kimmo Tapanainen lähtevät Tansaniaan nyt toisen kerran. Siksi he tietävät jo hyvin, mitä kannattaa pakata mukaan. Esimerkiksi silitysrauta on tarpeen, sillä kaikki vaatteet on pesun jälkeen silitettävä. Näin saadaan hävitettyä vaatteiden saumoihin mahdollisesti munitut mangokärpäsen toukat. Kuva: Sara Aaltio

Lähteminen on helppoa, mutta vaikeaa.

Näin summasivat hämeenlinnalaiset Hanna Martikainen ja Kimmo Tapanainen tunnelmansa kaksi päivää ennen kuin he nousivat lentokoneeseen määränpäänään Tansania.

– Lapset ovat aikuisia eikä lapsenlapsia vielä ole. Siinä mielessä lähteminen on helppoa, kertoo Hämeenlinnan yhteiskoulun musiikinopettajana työskentelevä Martikainen.

– Mutta pari viikkoa sitten tosi kauniina kesäiltana olin tulossa uimasta Apparalta ja mietin, että onko tässä mitään järkeä. Täällä meillä on ystävät ja hyvä elinympäristö, ja me jätetään kaikki, Tapanainen kertoo.

Hän jää työlomalle Sibelius-opiston apulaisrehtorin virasta.

Työn keskiössä musiikki

Pariskunnan määränpäänä on Tansanian Mwanzassa Viktoriajärven rannalla sijaitseva Nyakaton raamattuopisto, jonne he lähtevät reiluksi kahdeksi vuodeksi. Heidät on palkannut Suomen lähetysseura.

Hanna työskentelee opistossa kirkon musiikkityön parissa, Kimmo taas kirkollisen työn koordinaattorina. Myös hänen toimenkuvaansa liittyy musiikki, mutta tarkempi sisältö on vielä auki.

– En tiedä, opetanko vai käynnistyykö siellä jokin musiikkikoulutuksen kehittämiseen liittyvä hanke, hän sanoo.

Paluu Tansaniaan

Pesti merkitsee Martikaiselle ja Tapanaiselle samalla paluuta Tansaniaan. He olivat maassa vapaaehtoistyössä musiikinopettajina Makumiran yliopistossa Arushassa lukuvuoden 2017–2018.

He kouluttivat opiskelijoista musiikin kandidaatteja, jotka työllistyvät pääasiassa kirkkojen palvelukseen ja opetustehtäviin.

– Vapaaehtoistyössä ollaan yleensä noin kolme kuukautta, mutta me saimme olla lukuvuoden. Silloin jäi tunne, että jos joskus tarjoutuisi mahdollisuus työskennellä Tansaniassa palkattuna työntekijänä, haluaisin tarttua tilaisuuteen, Hanna Martikainen kertoo.

Viime keväänä kävi ilmi, että palkkatyötä olisi tarjolla Suomen Lähetysseuran kautta. Kesäkuun puolivälissä varmistui, että Martikainen ja Tapanainen on valittu tehtävään.

Pesti alkaa neljän kuukauden kieliopinnoilla, ja sen jälkeen vuorossa on kahden vuoden työrupeama.

Matkaan lähtee myös muutama soitin, kuten pieni konsertina, ukulele, keltaiseen kantokassiin pakattu baritonitorvi ja sähköpiano. Kuva: Sara Aaltio
Matkaan lähtee myös muutama soitin, kuten pieni konsertina, ukulele, keltaiseen kantokassiin pakattu baritonitorvi ja sähköpiano. Kuva: Sara Aaltio

Aluksi kieliopintoja

Molemmat kertovat odottavansa eniten Tansanian kulttuuriin tai oikeastaan maan yli sadan etnisen ryhmän kulttuureihin tutustumista, tällä kertaa ajan kanssa.

– Viimeksi 10 kuukauden jälkeen tuntui siltä, että olisi ehkä juuri voinut päästä alkuun, kun palasimme kotiin, Martikainen nauraa.

– Meillä oli silloin työkielenä englanti, mutta parhaat jutut kerrottiin swahiliksi. Sitä odotan, että nyt pääsemme kieliopintojen ansiosta aitoon vuorovaikutukseen paikallisten ihmisten kanssa, Tapanainen sanoo.

Yhteistyötä paikallisten kanssa

Tansaniassa on oma vahva musiikkikulttuuri, mutta Martikaisen ja Tapanaisen mukaan sillä on sijaa vain joissakin kirkoissa.

– Ensinnäkin koulutettuja kirkkomuusikoita on seurakunnissa todella vähän. Kirkollisen musiikin vaikutteet on saatu aikoinaan saksalaisilta lähetyssaarnaajilta, mutta me ainakin toivomme, että voisimme kasvattaa luottamusta heidän omaan musiikkiinsa ja perinteeseensä, pariskunta pohtii.

Sen he tietävät jo ennestään, että ylhäältä päin määräily ei missään tapauksessa ole hyvä toimintatapa.

– Kaikki tehdään yhteistyössä paikallisten ihmisten kanssa, he sanovat.

– Esimerkiksi perinteiseen musiikkiin liittyy myös monenlaisia uskomuksia, eikä kaikki musiikki siksi välttämättä sovi seurakunnan toiminnassa käytettäväksi. Siksi me emme voi mennä sanelemaan näitä asioita, Tapanainen huomauttaa.

Omia biisejä

Ensimmäisen matkan aikana kävi ilmi, että laulu ja kuorolaulu on Tansaniassa voimissaan. Esimerkiksi kouluissa ei juurikaan ole käytössä soittimia, mutta moniääninen laulu raikaa.

– Siellä lauletaan yhä itse joko omia tai perinteisiä lauluja, eikä kuunnella kansainvälisiä hittejä.

– Ja kaikki musiikki on duurissa, viimeksi yliopistolla opiskelijat pyysivätkin, että voisitko opettaa, miten mollisointuja soitetaan, Martikainen muistelee. HÄSA

Hanna Martikainen aloittaa Hämeen Sanomien Ajastin-kolumnistina tammikuussa 2020. Hän kertoo pariskunnan elämästä Tansaniassa.

 

Hanna Martikainen ja Kimmo Tapanainen

Molemmat ovat syntyneet Pohjanmaalla, Kimmo Tapanainen on asunut Hämeenlinnassa yli 30 vuotta, Hanna Martikainen kohta 10.

Martikainen on 57-vuotias, Tapanainen 56.

Olleet yhdessä 18 vuotta, perheeseen kuuluu yhteensä viisi aikuista lasta.

Monessa mukana

Hanna Martikainen työskenteli ennen Hämeenlinnan tuloa lähes 20 vuotta Porissa, toimii nyt musiikinopettajana HYK:ssä.

Kimmo Tapanainen on työskennellyt Sibelius-opistossa erilaisissa tehtävissä vuodesta 1990 alkaen, nykyisin apulaisrehtori.

Molemmat ovat olleet mukana myös monenlaisessa kuoro- ja muussa musiikkitoiminnassa Hämeenlinnan seudulla.

Tansaniaan

Lähtivät syyskuun alkupuolella Tansanian Mwanzaan Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan nimikkolähetystyöntekijöinä. He ovat Tansaniassa Suomen Lähetysseuran palkkaamina.

Mwanza on Tansanian toiseksi suurin kaupunki Dar es Salaamin jälkeen.

Aiemmin he toimivat vajaan vuoden vapaaehtoistyössä Makumiran yliopistossa Tansaniassa, ja palasivat sieltä kesällä 2018.

Pariskunnalla on Facebookissa yhteinen sivu, “Sisi ni walimu wa muziki” (suomeksi Olemme musiikinopettajia).