fbpx
Kanta-Häme

Tanssitaiteilija liikkeen viemänä

– Ei tehdä tästä mitään unihäiriöjuttua! nauraa Riku Koskinen.

Ei tehdä, mutta kun taiteen työläinen on tanssija, on nukkumisesta puhuttava ainakin pikkuisen.

Koskinen on 38-vuotias Riihimäellä syntynyt ja sinne maailmalta palannut freelancer. Juuri nyt hän työstää apurahan turvin omaa tanssiteosta, joka tulee ensi-iltaan ensi vuonna. Lisäksi hän opettaa Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa, kotikaupungissaan ja Hyvinkäällä.

Koskinen luonnehtii tämän hetkistä työrytmiään pehmeäksi. Hän on herännyt aamulla hyvin levänneenä.

– Uni on tosi tärkeää, ja sen merkitys on kasvanut iän myötä. En ole enää 18-vuotias tanssija. Jos on väsynyt, se vaikuttaa kaikkeen fyysiseen toimintaan, ja loukkaantumisriskit lisääntyvät.

Unessa tärkeämpää on sen laatu kuin määrä. Jos teosta harjoitellaan ensi-iltaan, saattaa harjoituksia olla viitenä päivänä viikossa kuudesta seitsemään tuntia päivässä.

– Tässä työssä ylikunto on ihan normaalia. Kun keho virittyy yli, heikkenee unen laatu huomattavasti. Välillä mennään aika äärirajoilla, sanoo Koskinen.

Riku Koskinen valmistui Teatterikorkeakoulusta tanssijaksi vuonna 2003. Hän on opiskellut mm. Tukholmassa ja käy edelleen vuosittain kursseilla eri puolilla maailmaa.

– Sitä kautta olen pystynyt kehittämään omaa treeniä ja tanssijuutta sekä saanut uusia näkökulmia myös opettamiseen.

Monipuolinen tanssiminen ja jatkuva tekniikkatreeni ovat poikineet monipuolisia töitä. Koskinen on tanssinut lukuisissa musikaaleissa, Tanssiteatteri Raatikon tuotannoissa ja tv-tuotannoissa.

– Oli kategoria mikä tahansa, ykkösasia on tanssitaide, hän kiteyttää.

Esiintyminen on ollut Koskiselle mieleistä jo pikkupojasta, jolloin hän kehitteli kavereiden kanssa sirkusesityksiä ja näytelmiä. Murrosiässä tanssi ajoi kuitenkin kaiken muun ohi.

– Minulle lähtökohta on ollut aina liike. Ja fyysisyys.

Jos tanssijalla on vapaapäivä, hän ei vietä sitä sohvalla loikoillen, vaan lähtee lenkille, ratsastamaan, uimaa tai pilatekseen.

– Liike pitää myös pääkopan kunnossa. Se vapauttaa ajatukset työstä.

Erilaiset liikuntamuodot tekevät hyvää kenen tahansa kropalle, eivätkä tanssijat ole poikkeus.

Koskinen koputtaa pöydänpintaa: hän ei ole loukkaantunut koskaan niin pahoin, että se olisi vienyt työkyvyn pitkäksi ajaksi.

Mutta aivan kuten kenellä tahansa, on hänelläkin Akilleen kantapäänsä: kehonkohta, joka muistuttaa – jos ei aivan kuolevaisuudesta niin ainakin – terveyden tärkeydestä.

– On toki, mutta näistä ei puhuta lehtijutuissa, virnistää Koskinen.

Hän on tanssinut tänä vuonna Evita -musikaalissa ja kahdessa nykytanssiteoksessa, joissa on Thomas Freundlichin koreografia. Viime keväänä Ooppera Skaalan Transitissa ja tänä syksynä Savoy-teatterin Symposionissa.

– Kolme teosta tämän ikäiselle tanssijalle vuodessa on paljon. Monet nuoret tanssijat ovat työttömiä. Pitää olla kiitollinen.

Ikääntyminen palaa väistämättä puheenaiheeksi, mutta ei haikeassa sävyssä. Koskinen nauttii estottomasti saavutuksistaan, ja näitä toteutuneiden unelmien “rippuja” on paljon.

– Teatterikorkeakouluun opiskelemaan pääsy. Itsensä kurssittaminen ulkomailla. Cats-musikaali! Sellaista ei tehdä kuin kerran tanssijan elämässä. Työskentely Tanssiteatteri Raatikon Marjo Kuuselan kanssa. Ja tietenkin jokainen oma teos, listaa Koskinen uransa huippuhetkiä.

Jo parinkymmenen vuoden ajan Riku Koskinen on ollut tanssitaiteilija. Tanssin opettaminen on ollut sivutoimista, mutta tulevaisuus saattaa kääntää painopisteet toisinpäin.

– Ehkä minussa asuu pieni opettajakin, mutta tanssitaidetta voi tehdä myös vähemmän fyysisesti, esimerkiksi koreografina, pohtii Koskinen ääneen vaihtoehtojaan.

Tapahtui tulevaisuudessa mitä tahansa, oleellisinta on myönteinen tunnesuhde omaan tekemiseen.

– Oli kysymys vaikka metsässä samoamisesta, tärkeintä on olla menettämättä tekemisen iloa. Työ on nautinto ja sen on tunnuttava tärkeältä, sanoo Koskinen. HÄSA

Menot