Kanta-Häme

Tarinoita lasista ja kosmisista aiheista

Muotoilija, lasinpuhaltaja Jenni Sorsan ei tarvitse pitkään miettiä, kun häneltä tiedustellaan Pulp Fiction -elokuvan lempikohtausta.

Se on tietenkin Uma Thurmanin ja John Travoltan esittämä tanssikohtaus.

Sillekin on syynsä, miksi Suomen lasimuseossa järjestettävässä lehdistötilaisuudessa puhutaan 1990-luvun kulttielokuvasta.

Syy on se, että elokuva teki parikymmentä vuotta sitten Jenni Sorsaan lähtemättömän vaikutuksen.

Sorsa oli tuolloin juuri valmistunut ylioppilaaksi. Elokuvan värit, valot ja kuvat kiehtoivat, musiikki vei melkein jalat alta. Sorsa kuunteli elokuvan soudtrackia ahkerasti ja kokemus jäi muhimaan jonnekin pinnan alle.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Sorsa seisoo lasimuseon parvella esittelemässä ensimmäistä yksityisnäyttelyään. Kaikki näyttelyn työt kuuluvat Plop Fiction Series -nimiseen teossarjaan.

Plop. Lasipallot ovat kuin plopsahtaneet lautasten pintaan. Valkoisen, pyöreän lasimaljakon pintaan kiinnitetty punainen lasipallo on kuin pellen nenä, huomaa joku vieraista. Jenni Sorsaa hymyilyttää.

Kaikkien näyttelyesineiden perustana on pyöreä muoto. Muoto toistuu töissä lautasina, palloina ja kuplina. Vahvat värit – musta, punainen ja valkoinen – ovat peräisin väkivaltaa ja huumoria sekoitelleesta elokuvasta.

Väkivallasta ei Sorsan taiteessa kuitenkaan ole viitteitä, vaan pikemminkin kyse on koko aurinkokunnan ja ihmisen suhteesta.

– Kraaterit ja kosmosmainen muotokieli sopivat tyyliini. Tykkään minimalistisesta tyylistä taiteessa. Nimetkin liittyvät avaruudelliseen aiheeseen.

Näyttelyesineet on valmistettu erilaisia tekniikoita hyödyntäen, ja valtaosa niistä on valmistunut näyttelyä varten.

Sorsa on puhaltanut esineet itse ja hionutkin ne suurimmaksi osaksi itse. Esineitä voi käyttää taulujen tapaan seinillä tai asettaa ne pöydälle.

Teoksista löytyy huumoria, etenkin, jos niitä osaa katsoa oikeasta kulmasta. Mielikuva pellen nenästä lasilautasen pinnassa ei ole olenkaan kaukaa haettu, sillä ennen lasin ja muotoilun pariin siirtymistään Sorsa ehti opiskella Tanskassa teatteria ja sirkusta.

Pian hän kuitenkin huomasi, ettei lavalla oleminen tuntunut omalta. Luovuuden saattoi purkaa muullakin tavalla.

Lasinpuhallus on oma taiteenlajinsa, mutta kaikki aikaisemmassa elämässä opittu hyödyttää taiteen tekemisessä. Myös tanssihistoriasta on hyötyä.

– Motoriikka ja fyysinen kunto ovat avuksi lasinpuhalluksessa. Rytmi ja askeleet ovat tärkeitä, kun pyritään säästämään aikaa ja rahaa – lasinpuhallus on kallista puuhaa, eikä hukka-askelia haluta ottaa.

Käsillä tekeminen on viehättänyt Sorsaa pienestä pitäen. Kouluaikoina hän opiskeli poikien kanssa teknistä työtä, tytöille tarkoitettu perinteinen ”rättikässä” ei taiteilijan mukaan kiinnostanut alkuunkaan.

Lasista Sorsa ei kuitenkaan tiennyt mitään ennen kuin ryhtyi alaa opiskelemaan. Lasissa häntä viehättää materiaalin valon taittavuus ja kiiltävyys, mutta erityisesti itse tekeminen hytissä.

– Se haastavuus, vaativuus, kuumuus, hektisyys – ihan kaikki. HÄSA

Avaruudellisia aiheita Suomen Lasimuseossa 15.4.–29.5. Taiteilija tavattavissa näyttelyssään lauantaina 7.5. kello 12–14.