Kanta-Häme

Tarinoita Tervakosken sydämestä

Kuten niin monet hyvät ideat, myös Tervakoski-näytelmä sai alkunsa oluttuopin ääreltä.
 
– Koukkarin Jammun kanssa istuttiin kerran ja mietittiin, kuinka paljon erilaisia tarinoita tuon tehtaan ympäriltä löytyy, nyökkää Napialan Työväennäyttämön puheenjohtaja Pekka ”Rampa” Tamminen Lumppulinnan tornia kohden.
 
Kyläyhteisö on vuosisatojen aikana rakentunut Tervakosken rannalle vuonna 1818 perustetun tehtaan ympärille, niin hyvässä kuin pahassa. 110-vuotisjuhlanäytelmän ideaa hieman kypsyteltyään Tamminen ja lavastaja Jarmo ”Jammu” Koukkari esittelivät sen helsinkiläissyntyiselle tuottajalle Harri Valolle, jonka isoisä Urho Valo oli aikanaan vahva persoona paperitehtaalla.
 
Nyt kolme vuotta myöhemmin Tervakosken Seuratalolla komeilee Koukkarin rakentama upea paperikone, ja herrojen yhdessä Jukka Kalevan kanssa keräämät tarinat on työstetty draamakomediaksi kylän sielunelämästä.
 
– Haastatteluiden tekeminen oli sinänsä helppoa: piti vain kuunnella ja kaataa kahvia lisää, niin tarinaa veteraaneilta kyllä tuli. Niiden puhtaaksikirjoittaminen nauhoilta alkuperäismurteella olikin sitten melkoinen homma Jukalta, Tamminen nauraa.
 
Ei kuppikuntaista
Napialan Työväennäyttämö on tuottanut joka vuosi ensi-illan ja on viime vuosina laajentanut toimintaansa myös kesäteatterin puolelle. Kymmenen vuoden välein tehtävät juhlanäytelmät ovat olleet poikkeuksellisen näyttäviä.
 
Tervakoski-näytelmän ohjaa kylälle vuonna 2009 muuttanut Sanna Saarela.
 
– Tämä on nyt viides juttu ja ehdottomasti isoin, jonka Napsalle teen. Olen todella viihtynyt, ja tällaiselle päivääkään ”oikeita” eli tehdastöitä tekemättömälle teatteritaiteen maisterille näihin tarinoihin sukeltaminen on ollut hienoa.
 
Saarela pyysi näytelmän käsikirjoittajaksi toisen ammattilaisen, tamperelaisen Metti Löfbergin.
 
– Sanna ja Metti ovat saaneet muokattua tarinoista kokonaisuuden, joka aukeaa varmasti ulkopuolisellekin katsojalle. Oli hyvä, että heidän avullaan päästiin pois kuppikuntaisuudesta, vaikka tervakoskelaiset takuulla tunnistavatkin oikeita ihmisiä tarinoiden takaa, Rampa Tamminen kuvailee.
 
Tervakoski on tunnettu muun muassa siitä, että lähes kaikilla kyläläisillä on jokin kummallinen lempinimi. Näytelmässä kaikki nimet on muutettu.
 
Paluu patruuna-aikaan
Juhlanäytelmän juoni alkaa 1950-luvulta, kun nuori Kloppi saapuu tehtaalle töihin. Vanhat jermut paperikoneella, Tauno ja Käry, ottavat hänet huomiinsa armotonta huumoria uhkuvassa ympäristössä ja opettavat tehtaan tavoille. Klopin tarinaa seurataan vuosikymmenien vilistäessä.
 
– Yhteisöllisyys on näytelmän punainen lanka. Se, miten Tervakoski oy on pitänyt huolen työntekijöistään… Näin Tervakosken ”mamuna” minusta tuntuu, että sitä samaa yhteisöllisyyttä ja ylpeyttä kylästä ja tehtaasta on täällä edelleen, ohjaaja Saarela kehuu.
 
Paperitehtaan siirryttyä vuosituhannen vaihteessa itävaltalaisen perheyhtiön omistukseen, kaikuja patruuna-ajasta on palannut, vaikka työn luonne on muuttunut. Suomalaisomistuksessa tehtaalla tuskin enää tehtäisiin paperia, mutta Delfort Groupissa Tervakoski oy on tärkeä osanen.
 
– Tehtaanjohtajat ovat käyneet ahkerasti katsomassa myös meidän esityksiämme, vaikka eivät ole sanaakaan ymmärtäneet. Väittävät vielä viihtyneensä, ja ovat tulossa myös Tervakoski-näytelmän ensi-iltaan, Tamminen hymyilee.
 
Taloudellinen tuki tarpeen
Puheenjohtaja kiittää tehdasta ja Janakkalan kuntaa myös taloudellisesta tuesta.
 
Juhlanäytelmä on puoliammattimainen ponnistus, sillä käsikirjoituksen ja ohjauksen lisäksi ammattilaiset vastaavat muun muassa musiikista, valoista ja puvustuksesta. Näytelmää säestää elävä orkesteri.
 
– Näyttämöllä on harrastelijoita, mutta taustalla ammattilaisia, Tamminen kiteyttää. (HäSa)
 
 
Tervakoski-näytelmän ensi-ilta (loppuunmyyty) 7.2. Seuratalolla. Yhteensä 18 esitystä, rooleissa mm. Markus Autio, Ari-Pekka Louhelainen, Pekka Tamminen, Jarmo Tuominen, Ilkka Esselström.
Lisätietoja: tervakoski.napsa.eu