Kanta-Häme

Tarkoitus ei pyhitä keinoja

Rikosylikomisario Jukka Paasio on Pasilan mies, mutta täysin eri tavalla kuin edeltäjänsä. Paasio valittiin kesällä 2014 johtamaan Helsingin poliisin järjestäytyneen rikollisuuden ja huumausainerikosten tutkintatoimintoa, joka on osa uutta vakavan rikollisuuden toimintayksikköä. Aiemmin vastaavaa tehtävää hoiti omalla omintakeisella tavallaan Jari Aarnio. Hänet pidätettiin virasta loppusyksyllä 2013.
 
– Työhuoneeni on Pasilassa, ja täällä olen. En juurikaan työpäivän aikana poistu tästä talosta, Paasio selittää pasilalaisuuttaan.
 
Helsingin poliisin poliisitalot 1 ja 2 ovat Pasilassa.
 
Kun Jukka Paasio aamulla astuu ulko-ovesta sisään, edessä on aina päällystön palaveri. 
 
Siinä käydään läpi edellisen päivän yleiset asiat sekä tutkinnassa olevat uudet ja vanhat jutut. Se on tilannekuvan ylläpitoa. Yhdessä katsotaan, missä mennään.
 
– Palavereita ja kokouksia on muutenkin todella paljon. Samanaikaisesti yritän olla mahdollisimman paljon läsnä henkilöstön keskuudessa. Minun pitää olla täällä näkyvillä, vaikka kokousten vuoksi se ei ehkä aina siltä tunnu.
 
Huumerikostutkintapäällikön viran ja siihen liittyvien tehtävien selittäminen tuntuu tarpeelliselta, koska Jari Aarnio onnistui hämärtämään mielikuvat.
 
Ainakin alitajuisesti kansalaiset saattavat kuvitella huumepoliisien yleisemminkin soveltavan kyseenalaisia elleivät jopa laittomia metodeja, elävän jonkinlaista kaksoiselämää ja punovan alamaailmaan verkkoja, jotka eivät kestä päivänvaloa.
 
Tähän suuntaan viittaa tuore poliisibarometri. Sen mukaan suomalaiset luottavat yhä poliisiin kuin vuoreen, mutta nyt 42 prosenttia kansasta arvelee organisaatiossa esiintyvän korruptiota. 
Aikaisemmassa barometrissa luku oli 12 prosenttia.
 
– En oikeastaan usko tuohon lainkaan, kuittaa poliisiylijohtaja Mikko Paatero.
 
– Totta kai Aarnion tapaus jollakin tapaa näkyy maineessamme, mutta eivätköhän kansalaiset näe yksittäisten tapausten yli. Tämä juttu pitäisi nyt vain saada äkkiä pois päiväjärjestyksestä. Se on tärkeää sekä poliisin että yhteiskunnan kannalta, Paatero sanoo.
 
Lähtökohtaisesti huumepoliisin työ on Mikko Paateron mukaan samaa poliisityötä kuin mikä tahansa muukin.
 
– Huume-sana vain saa sen kuulostamaan jotenkin erilaiselta tai erityiseltä.
 
Jukka Paasion työpäivä todistaa samaa. Sen kulku kuulostaa jopa tylsältä. Hän tekee normaalia päivätyötä maanantaista perjantaihin. Tutkintaan tai operaatioihin hän ei osallistu. Sen sijaan hän johtaa, kehittää ja vastaa sekä tekee yhteistyötä: istuu niissä palavereissa ja kokouksissa.
 
– Johdan päällystön kautta ja vastaan tuloksista. Tulostavoitteet ja muut toiminnot tulevat poliisilaitoksen johdolta, rikosylikomisario selittää.
 
– Yhteistyötä teen jatkuvasti etupäässä muiden poliisiyksiköiden, keskusrikospoliisin, tullin ja aluehallintoviranomaisen kanssa. Yhteydenpito on monisäikeistä ja entistä avoimempaa. Muiden pitää tietää, mitä naapurissa tehdään. Toiminta ei saa olla salamyhkäistä.
 
Entä ne paljon puhutut välit keskusrikospoliisin kanssa?
 
– No, eivät ne priimakunnossa ole, Paasio myöntää.
 
– Tutkinnat ovat vaikuttaneet henkilöstöön. Esimiehenä tehtäväni on kuitenkin parantaa tilannetta. Henkilöstön hyvinvointi on äärettömään tärkeää. Kukaan ei saa jäädä yksin. 
 
Jos jotakin, Jukka Paasio ja Mikko Paatero korostavat toiminnan laillisuutta.
 
Poliisiylijohtajan mukaan joissakin tilanteissa pitää miettiä tarkkaan, mikä mihinkin sopii, mutta lainsäädäntö on ehdottomasti kaiken lähtökohta. ”Tarkoitus pyhittää keinot” ei kuulu suomalaisen poliisin periaatteisiin.
 
– Lähtökohta on, että toimimme niin kuin laki sanoo. Siitä ei lipsuta, rikosylikomisario jatkaa.
 
Laki sanoo, että poliisilla on käytettävissään kotietsintöjen, valeostojen, peitetoiminnan ja televalvonnan kaltaisia pakkokeinoja. Niihin kuitenkin liittyy vuoden 2014 alussa tarkentuneita yksityiskohtaisia muotomääräyksiä.
 
– Kaikki ne ovat silti lain puitteissa käytössämme, osa enemmän ja osa vähemmän, Paasio sanoo.
 
– Selvästi eniten on teleasioihin liittyviä keinoja. Me teemme seurantaa ja tiedustelua. Juuri kukaan ei tule kertomaan meille mitään. Tiedot on itse haettava ja kaivettava. Peitetoimintaa eli soluttautumista harjoitetaan huomattavasti vähemmän.
 
– Sellaiset tehtävät ovat yksittäistapauksia ja vaativat aina korkean tason päätökset, Paatero korostaa. Ne ovat kovan luokan poliisityötä, joissa paljastumista ei saa tapahtua. Poliisin omasta turvallisuudesta on pidettävä ehdottomasti huolta.
 
Törkeiden huumausainerikosten tutkinnassa on lähes aina kyse järjestäytyneestä ja yleensä kansainvälisestä rikollisuudesta. Paatero muistuttaa törkeiden rikosten paljastamisen vaativan poliisilta kovaa ammattitaitoa ja lainsäädännön tuntemusta sekä kanttia ottaa vastaan uhkailuja. Niitä tulee aikaisempaa enemmän.
 
– Mutta suomalainen poliisi on erittäin ammattitaitoinen. Ammattiin päätyvien valintajärjestelmä ja koulutus ovat maailman huippua.  
 
Toisaalta poliisin täytyy Mikko Paateron mielestä osata myös katsoa peiliin. Jos jossain on menty yli, pitää huolehtia, ettei sellaista tapahdu enää.
 
Ylilyönneistä voi seurata alilyöntejä. Viime viikkoina uutisissa on esiintynyt tietoja, joiden mukaan poliiseista on tullut ylivarovaisia. Kohut ja kontrollit, tarkastukset, valvonnat, tarkkailut ja rekisteröinnit ovat syöneet ammatillista uteliaisuutta.
 
– Kohta ei vissiin uskalla kuin katsoa päivän lehden, letkautti Suomen poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen Ylen Ykkösaamussa.
 
Osittain tämän seurauksena Helsingin huumepoliisin törkeiden huumejuttujen määrän on arveltu romahtaneen. Viime vuoden tammi-lokakuussa juttuja oli tutkinnassa yli puolet vähemmän kuin edellisvuonna samaan aikaan.
 
Tilastotiedon Paatero selittää tilastoharhalla. Vertailuvuosi 2013 oli poikkeus. Silloin juttujen valtakunnallinen määrä ylitti tuhannen. Normaali määrä on 800-900, ja tämän vuoden ensimmäisten kuukausien luvut ovat viime vuoden tasoa.
 
– Mutta varovaisuus pitää varmaan osittain paikkansa, Paatero myöntää.
 
– Sitä on ilmassa Aarnion tapauksen ja pakkokeinolain vuoksi sekä sen takia, mitä rekistereistä saa katsoa ja mitä niihin pitää kirjata.
 
Sekä poliisiylijohtaja että huumerikostutkintapäällikkö kehottavat alaisiaan kuitenkin käyttämään pakkokeinoja ja rekistereitä.
 
– Rekisteriin katsomisen kontrolloinnissa on menty liian pitkälle. Kyllä poliisin pitää voida katsoa omia rekistereitään, jos se liittyy työhön, Paatero sanoo.
 
– Sanonta, jonka mukaan vain utelias poliisi tekee tulosta, pitää yhä paikkansa. 
 
Myönteisen tuloskehityksen varmistamiseksi ja vahvistamiseksi esillä on ollut erilaisia uudistusesityksiä.
 
Huumepoliisin työ jakautuu yhtäällä katuturvallisuuteen, jalkatyöhön ja normaaliin esitutkintaan sekä toisaalla törkeiden, kovien huumerikosten selvittämiseen. Mikko Paateron mukaan kyse on kokonaisuudesta, joka saattaa tarvita organisatorisia muutoksia.
 
– Helsinki on jo laittanut organisaatiotaan osittain uusiksi. Nyt täällä kehitetään pääkaupunkiseudun yhteistyötä.
 
– Huumepoliisiin kohdistuneet epäilyt ovat tietenkin rasite. Tarvitsemme maineen hallintaa. Ilman puhdistaminen on huono peruste, mutta joissakin tapauksissa sellaistakin tarvitaan.
 
Poliisiylijohtaja on itse ehdottanut huumepoliisien vakanssien määräaikaistamista.
 
– Poliisin työ on muillakin aloilla sellaista, ettei olisi pahitteeksi, jos tehtävä välillä muuttuisi. Liian lyhyitä jaksot eivät kuitenkaan saa olla, sellaisia, että juuri kun on saavuttanut ammattitaidon, joutuu lähtemään.
 
– Huumeet ovat se kovin arkikokonaisuus. Henkilöiden itsensäkin kannalta voisi olla hyvä pitää ainakin taukoa välillä.
 
Mikko Paatero jää eläkkeelle 1. elokuuta ja sitä ennen kesälomalle. Viimeinen työpäivä on ensi keskiviikko.
 
Siihen saumaan hän laittaa jakeluun laajan kirjoitelman työnimellä ”Näkökulmia poliisin tilasta ja tulevaisuudesta”.
 
– Se on eräänlainen tilinpäätös, hän luonnehtii.
 
– Muuten tunnelmani ovat vähän hämmentyneet. Tässä on sentään takana 43 vuotta aika intensiivistä ja koko ajan intensiivisemmäksi muuttunutta työtä.

Päivän lehti

28.3.2020