Kanta-Häme

Tässä hän on: Suomen ainoa yhteiskuntataiteilija

Nimike keksittiin täällä Riksussa, hihittelee helsinkiläinen kuvanveistäjä Marjukka Korhonen.

– Hanke on kuntien yhteinen. Siitä yhteiskuntataiteilija!

Riihimäen asema on paras mahdollinen paikka tavata Suomen ensimmäinen ja ainoa yhteiskuntataiteilija.

– Helsinki–Tampere -välillä pendelöi 300 000 ihmistä ja määrä tulee varmaan lisääntymään. He saattavat nähdä junan ikkunasta vain kaistaleen laituria. Mahdollisuuksia on paljon.

– Laitureiden lisäksi asemat ja itse juna. Esimerkiksi kulttuurimatkailu, jota harrastetaan paljon, ei näy junissa millään tavalla. Niissä voisi olla vaikka satelliittitapahtumia, vyöryttää Korhonen henkeä vetämättä.

Korhosen työnä on ollut viime syksystä lähtien innostaa kasvukäytävän kaupunkeja ja kuntia panostamaan julkiseen taiteeseen. Ajatuksen myyminen on ollut helppoa ja vastaanotto myönteistä.

– Kulttuuripuoli lähtee mielellään mukaan. Haaste onkin siinä, että nykyisin kunnissa kulttuurityöntekijöitä on vähän. Julkista taidetta pitäisi edistää monialaisesti, yhdessä teknisen ja tilapuolen sekä matkailun kanssa. Pitäisi saada kaikki toimijat saman pöydän ääreen, sanoo Korhonen.

Riihimäellä pelkästään ensimmäisen kokouksen anti oli 20–30 mahdollista taidekohdetta. Hanke tulee näkymään ennen kaikkea asemanseudulla.

– On totuttu ajattelemaan, että ”tietyn aineksen” ei pitäisi viihtyä asemalla liian hyvin. Toisaalta kuitenkin tiedetään, että ympäristön viihtyisyys vähentää ilkivaltaa, kertoo Korhonen.

Hankkeeseen osallistuvat myös Hämeenlinnan kaupunki ja Engelin ranta oy. Jos suunnitelmat etenevät toivotusti, rakennetaan esimerkiksi tuleva Asemanrannan alue taidetta unohtamatta ja Iittala voi saada naivistisen asemaseisakkeen sekä reitin Lasimäelle.

Prosenttiperiaatteen suosituksen mukaan yksi prosentti rakennusbudjeteista sijoitetaan taiteeseen. Prosenttitaidehankinnat ovat kuitenkin usein taidemuseoiden pelikenttää eivätkä veny ulkona olevaan taiteeseen.

Aina museoilla ei ole edes aikaa eikä mahdollisuuksia keskittyä muuhun kuin omaan kokoelma- ja näyttelypolitiikkaansa.

Marjukka Korhonen näkee tilanteessa mahdollisuuden uudelle alalle: taideasiantuntijuudelle. Ruotsissa ammattikunnan olemassaolo on ollut jo kauan itsestäänselvyys, Suomessa taideasiantuntijoiden koulutus on ollut mukana kahdessa viimeisimmässä hallitusohjelmassa.

– Suomessa julkinen taide on korkeatasoista, mutta tilanne voi muuttua, jos ei ole kriteerejä. Koulutus on ihan ehdoton asia.

Korhosen mielestä on kunnioitettavaa, että kunnat suosivat julkisessa taiteessa paikallisia taiteilijoita, mutta se ei saa tapahtua laadun kustannuksella. Yksi vaihtoehto on Ympäristötaiteen säätiön avaama taidepankki.

Mitä taiteen rahoitukseen tulee, yhteiskuntataiteilija ei yhdy perinteiseen valitusvirteen niukoista resursseista.

– On kehitetty uusia rahoituskeinoja. Esimerkiksi Kalasatamassa rahoitus perustuu kerrosneliöihin. Kunnille taide ei ole edes ekstrakulu, koska sillä pystytään usein korvaamaan jotakin muuta, vaikka muureja.

Kuvanveistäjänä Korhonen näkee tilanteen myös taiteilijoiden näkökulmasta.

– Heille pitää antaa taiteellinen vapaus. Ettei ruveta somistamaan. Lisäksi taiteilijat pitää saada rakennushankkeiden tiedottamisen piiriin. He ovat ainoa ammattikunta, joka sieltä puuttuu.

Korhonen ei odota, että hankkeen päättyessä kasvukäytävän yleisilme on kaunistunut mullistavasti. Muutamassa kunnassa pyöritellään mahdollisesti teosluonnoksia, realistinen toteutumisen aikajänne on lähempänä kymmentä vuotta.

Omakohtaista kokemusta projektien verkkaisuudesta Korhosella on Vantaan Keimolasta, missä hän työstää työryhmänsä kanssa 15 metriä korkeasta moottoristadionin valvontatornista instrumenttia.

– Radan nopeusennätys on Leo Kinnusen nimissä. Hänen autonsa äänistä on tehty sävelasteikkojärjestelmä, jota pystyy soittamaan liiketunnistimien avulla.

Korhosen työryhmä voitti suunnittelu- ja ideakilpailun vuonna 2011. Suojellun kohteen uusi käyttö toteutuu ehkä vuonna 2018. Kun suunta on oikea, hitauden kanssa pystyy kuitenkin elämään.

– Taide on osa olemista, sanoo yhteiskuntataiteilija. HÄSA