Kanta-Häme

Tatit ja rouskut odottavat yhä hakijaansa

Torstain aamuinen metsävierailu tuotti Jokioisilla asuvalle Tapani Ratilaiselle kiitettävän sadon herkkutatteja ja mustatorvisieniä. Tänä vuonna sieniapajat pullistelevat tateista.

– Se on selvästi tämän syksyn juttu. Herkkutatteja on poikkeuksellisen paljon tänä vuonna, Tapani ja Marketta Ratilainen kertovat.

Elokuun sateet ovat siis tehneet tehtävänsä, sillä myös rouskuja on jo alkanut nousta esiin mättäiden alta.

– Nyt on veikattu, että juuri tattikausi olisi tänä vuonna erityisen pitkä. Viime vuonna löysimme joulun aikaan vielä viimeiset suppilovahverot, Ratilaiset sanovat.

Ensimmäiset sienet jo kesällä

Monilla sienestäjillä on omat lempisienensä, joiden perässä he jaksavat kulkea apajalta toiselle.

Esimerkiksi musta torvisieni ei päädy joka sienestäjän koppaan, vaan saa Ratilaisten kokemusten mukaan usein jäädä paikalleen. Se on onni heille, jotka torvisienistä pitävät.

Sienikausi alkaa kanttarellien johdolla jo heinäkuun alussa. Herkulliset suppilovahverot taas tulevat näkyviin myöhemmin syksyllä, mutta lampaankääpä ja vaaleaorakaskin kelpaavat, jos muuta ei ole saatavilla.

– Emme mene yleensä erikoisuuksiin, vaan keräämme pelkästään ne sienet, joista olemme täysin varmoja.

Sienet pitää tuntea tarkkaan

Sienestäjän tulee tunnistamisen lisäksi myös tietää miten erityyppisiä sieniä käsitellään jo perkausvaiheessa.

– Esimerkiksi kanttarelli ja suppilovahvero kestävät muutaman päivän kylmässä, mutta muut pitää perata heti. Esiperkaus tehdään jo metsässä, kun sienistä otetaan mullat ja madot pois, pariskunta vinkkaa.

Jos tattien hatun alla oleva pillikerros näyttää vähääkään keltaiselta ja vanhalta, voi sen ottaa veitsellä pois jo poimimisvaiheessa.

– Tatit ovat turvallisia kerättäviä, sillä niissä ei ole yhtään myrkyllistä lajia. Sappitatti on kelvoton, mutta vain huonon makunsa puolesta, Ratilaiset sanovat.

– Jos laittaa yhdenkin mukaan soosiin, se pilaa koko satsin, Tapani lisää.

– Se on opittu kantapään kautta jo nuorena, Marketta naurahtaa päälle.

Reseptejä on jos jonkinmoisia

Kaupan herkkusienisalaatteja ei Ratilaisten ruokapöydässä nähdä. Joka juhlassa pitää olla esillä itse kerätyistä sienistä tehty metsäsienisalaatti, suppilovahverot taas muuntuvat keitoksi ja sienipiirakatkin maistuvat.

Reseptejä löytyy internetin syövereistä aina sienilasagnesta lähtien.

– Tatit ovat parhaita, kun ne paistaa pannulla sipulin ja voin kera, Marketta kertoo.

Muut sienet menevät usein pakkaseen odottamaan, mutta rouskut pitää ehdottomasti suolata.

– Paras sienisalaatti tulee vain ja ainoastaan suolatuista rouskuista, Marketta täsmentää.

Hyvä ja liikunnallinen harrastus

Pohjois-Karjalasta Valtimon kunnasta kotoisin oleva pari on oppinut tunnistamaan luonnon antimia jo lapsuutensa metsäretkillä.

Jokioisten metsiin Ratilaiset pääsivät tutustumaan jo yli kolme vuosikymmentä sitten muutettuaan seudulle töiden perässä.

Vaikka Itä-Suomen sieniapajille vetää vertoja vain harva paikka, saavat Lounais-Hämeenkin kulmat Ratilaisilta kiitettävän arvosanan.

– Sienestys on meille jokasyksyinen harrastus, jossa saa hyvin liikuntaa ja pääsee ulos luonnon rauhaan. (HäSa)