Kanta-Häme

Tavaran vangitsemat

Taloyhtiön siistijä ja postinkantaja ovat ilmoittaneet, että kerrostalon huoneistosta tulee voimakas, kuvottava haju rappukäytävään. Hajuhaitasta on ilmoitettu isännöitsijälle ja kaupungin terveystarkastajalle.

Asukas asuu yksin ja on varsin iäkäs, arviolta noin 80 -vuotias. Rouvalla ei ole tiettävästi omaisia eikä hän saa kotihoidon palveluja. Hän ei naapureiden kertoman mukaan vie ulos elintarvikejätteitään, vaan jätteet on kerätty huoneistoon jo pidemmän aikaa.

Rouva ei päästä ulkopuolisia sisään asuntoon. Todennäköistä on, ettei hän kykene huolehtimaan myöskään hygieniastaan.

Taloyhtiön hallitus vaatii, että asialle tulee tehdä pikaisesti jotakin, mutta isännöitsijän resurssit, valtuudet ja osaaminen ei siihen riitä.

Tilanne kuvaa hyvin tätä päivää.

Tarkkoja tilastoja ei ole, mutta mielenterveys- ja päihdepalveluiden tilaajapäällikön Liisa Lepolan mukaan vastaavanlaisia ilmoituksia tehdään kaupungille kymmeniä vuosittain. Viime aikoina yhä useampi ilmoitus on koskenut ikääntyviä henkilöitä.

– Näihin tapauksiin liittyy usein häpeä. Ihminen on turvalukon takana eikä avaa ovea, Lepola sanoo.

Syyt siivottomuuden taustalla ovat moninaiset. Yhtäällä ovat kotona asuvat vanhukset, jotka eivät yksinkertaisesti kykene huolehtimaan asunnostaan pahenevan dementian vuoksi. Toinen ryhmä ovat mielenterveys- ja päihdepotilaat ja kolmas pakko-oireisesta käytöshäiriöstä eli hamstrausvimmasta kärsivät ihmiset. Ryhmistä viimeinen on Lepolan mukaan harvinaisin. Yhteistä heille kaikille on kuitenkin se, että omaisia ei joko ole tai he eivät ole lähellä auttamassa.

– Jokainen tapaus on erilainen. Tämä ei ole mikään sosiaaliluokkaan liittyvä asia, vaan voi koskettaa ketä vain. Itselleni tulleista ilmoituksista yhä useampi on viime aikoina koskenut omistusasuntoja.

– Sitä tässä aina välillä miettii, minkä takia ihmisen tilanne ajautuu sellaiseen pisteeseen, ettei asunnosta pystytä pitämään huolta.

Kaupungilla on huomattu miten hankalaa ongelmaan on tarttua, kun asia ei ole varsinaisesti kenenkään vastuulla.

Tämän vuoksi Lepola kutsui eri alojen edustajat alkuvuodesta koolle. Tarkoituksena on koota moniammatillinen työryhmä ja suunnitella toimintamalli, jonka avulla ongelmaan päästäisiin nopeasti kiinni ja ihminen saisi tarvitsemansa avun pikaisesti.

Koolle kutsuttujen joukossa ovat terveystarkastajan, Hämeenlinnan Asuntojen asuntoneuvojan ja yksityisen isännöintifirman edustajien lisäksi myös edustajat pelastuslaitokselta sekä kaupungin tilaajapuolelta.

Huoltomies on käynyt miehen asunnossa putkivuodon vuoksi. Käynnin yhteydessä on havaittu, että remonttia ei voida tehdä asuntoon ennen kuin huoneisto on siivottu tavarakuormasta.

Toistakymmentä elintarvikejätettä sisältävää roskapussia oli ulko-oven läheisyydessä. Mies ei kykene viemään niitä jäteastiaan, koska matkan varrella on portaita.

Asunto olisi suursiivouksen tarpeessa. Asunnossa on tavaraa ja etenkin lehtiä niin paljon, että se aiheuttaa palovaaran.

Asukas on isännöitsijän mukaan avun tarpeessa, eikä hänellä ole tietoa kyseisen henkilön omaisista. Herra asuu vuokralla osakehuoneistossa.

Naapurit ovat jo jonkin aikaa valitelleet rappukäytävään leviävästä voimakkaasta pissantuoksusta.

Usein tapaukset paljastuvat putkiremontin tai muun remontin alla.

– Huoneistoon mennään tekemään alkukartoitusta ja huomataan, että huoneisto on niin täynnä roinaa, ettei mitään voida tehdä ennen kuin siellä on siivottu, kuvailee asiakkuusjohtaja, isännöitsijä Seppo Toivio Isännöinti Kuvajalta.

Hän myöntää, että usein kyse on hankalasta rajanvedosta: ihminen voi asua vaikka kuinka sotkuisessa asunnossa, mutta jos esimerkiksi paloturvallisuusriskiä tai hajuhaittaa ei voi osoittaa, ovat viranomaiset kädettömiä.

– Olen törmännyt sellaiseenkin tapaukseen, että vaikka asunnossa muuten olisi minkälainen kaaos, siihen ei voi puuttua, kun poistumistiet parvekkeelle ja ulko-ovelle ovat auki.

Tieto ongelmista ohjautuu ensimmäisenä isännöitsijöille. Viime kädessä asia kaatuu taloyhtiön niskaan. Taloyhtiön näkökulmasta järein keino on huoneiston hallintaanotto, johon lähdetään tavallisesti maksamattomien vastikkeiden takia. Ratkaisun tekee aina käräjäoikeus. Toivion mukaan asiat pyritään kuitenkin saada aina ratkaisua neuvottelemalla.

– Siivottomuus on suhteellinen käsite. Pelastuslaitoksen edustaja sanoi kerran mielestäni hyvin, että vaikka omistat koko Dostojevskin tuotannon, ei missään sanota, että kirjoja pitää säilyttää kirjahyllyssä. Ne voivat lojua vaikka lattialla, Toivio sanoo.

Valtavaksi ongelmaksi Toivio ei kuitenkaan siivottomuustapauksia koe, sillä omaan tietoonsa tapauksia tulee vain muutama vuodessa.

– Uskon, että tapaukset ovat kuitenkin lisääntymään päin avohuollon lisääntyessä. Vanhustenhoito keskittyy koteihin, eikä palveluita tuoda koteihin, jollei ihminen niitä itse osta.

Vireillä olevasta viranomaisyhteistyöstä Toivio uskoo olevan tulevaisuudessa suuri apu. Isännöitsijän kannalta ongelma on tähän asti ollut se, ettei selkeää yhteishenkilöä ole ollut.

– Tavoitteena on auttaa niitä, jotka eivät enää itse pysty auttamaan itseään.

– Me isännöitsijät emme ole mitään sielunhoitajia, vaikka siihen suuntaan tämä työ menossa. Meidät on palkattu hoitamaan taloyhtiötä, mutta nykyään työ kallistuu yhä enemmän ihmisten asioiden hoitamisen puoleen, Toivio tiivistää.

Lakiin kirjattu yhteistoimintavelvoite takaa, että pelastusviranomaiset saavat tiedot asunnosta, joka on paloturvallisuusriski. Koska asioiden ratkaisemiseen kuluu tavallisesti aikaa, on Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella pelastuspäällikkö Petri Talikan mukaan jatkuvasti jokin tapaus työn alla.

Kun pelastuslaitos saa tiedon riskiasunnosta esimerkiksi sosiaaliviranomaisilta, tehdään ensimmäisenä asuntoon palotarkastus. Jos asunnossa ei pysty liikkumaan turvallisesti, voidaan asukas määrätä tyhjentämään asuntoaan määräaikaan mennessä. Viranomaiset kuulevat asukasta, mutta valvovat myös että määräyksiä noudatetaan.

Jos esimerkiksi ikääntynyt asukas ei pysty hoitamaan asuntoaan itsenäisesti vaadittuun kuntoon, ottavat pelastusviranomaiset yhteyttä sosiaaliviranomaisiin.

Pelastuslaitokselle tuttuja ovat tapaukset, joissa keittiössä lieden lähelle tai muualla asunnossa sähkölaitteen tuntumaan jätetty tavara on syttynyt palamaan ja aiheuttanut vahinkoja. Mitä enemmän tavaraa on, sitä nopeammin palo leviää ja sitä suuremman riskin sammutustyöt aiheuttavat myös pelastuslaitoksen henkilökunnalle.

Vaikka syyt ovat moninaiset, myöntää Talikka, että usein ongelma koskettaa ikääntyviä.

– Yhä enemmän meillä asuu ikääntyvää väkeä kotona. Jollei tämä jo ole ongelma, niin ainakin se on asia, joka vaatii jatkossa enemmän huomiota.

Omistusasunnossa asuu pariskunta, jonka asunnon lattioilla on virtsaa ja ulostetta. Lattiat olivat likaiset ja tahmeat, kengät juuttuvat kiinni. Huoneistoon on ilmaantunut pikku kärpäsiä. Asunnosta ei ole hajuhaittaa ulkopuolelle rappukäytävään tai toisiin asuntoihin ilmastointikanavan kautta.

Mies on dementoitunut ja vaimolla päihdeongelma. Miehen dementian vuoksi käy kotihoidon työntekijä toteuttamassa valvotun lääkehoidon. Nainen ei halua päihdehoitoa. Nainen ei ole kotihoidon asiakas, joten kotihoidon käynnit loppuvat miehen siirtyessä palvelutaloon.

Terveystarkastaja Heidi Saarinen laskeskelee viime vuonna tulleen vireille neljä asuntojen hajuhaittoihin liittyvää asiaa ja neljä sisätilan tuholaisia koskevaa asiaa.

Usein tapauksista ilmoitetaan kaupungin aikuissosiaalityöhön. Osassa on ollut kyse sosiaalitoimen vanhoista asiakkaistaan ja asia hoidetaan sitä kautta kuntoon.

Jos tarvetta on ollut, on terveystarkastaja pyydetty mukaan asiakaskäynnille. Terveystarkastajan tehtävänä on tutkia aiheutuuko siivottomuudesta terveyshaittaa – leviävätkö esimerkiksi asunnon hajut rappukäytävään tai viereisiin asuntoihin.

– Toiset naapurit ovat todella tarkkoja, hajuja ei saisi tulla mistään eikä yhtään. Toiset taas eivät häiriinny mistään.

Kun hajuhaittaa ilmenee, on tapaus Saarisen mukaan kuitenkin usein selvä. Tavallista on, että sisällä löyhkäävät joko roskapussit tai lemmikkien tai jopa ihmisen itsensä jätökset.

– Isännöitsijät puhuvat, että tilanne on mennyt viime vuosina pahemmaksi.

Kun tilanteeseen sitten päästään kiinni, tavoite on, että asiat saataisiin hoidettua neuvottelemalla kuntoon. Silloin tällöin paljastuu niitäkin tapauksia, joissa ainoa ratkaisu on ohjata esimerkiksi ikääntynyt, huonokuntoinen asukas suoraan laitospaikalle.

– Osa tapauksista on ollut tiedossa jo vuosia. Ne tulevat vireille uudestaan ja uudestaan, ja siinä välissä asiat saadaan kuitenkin järjestettyä kuntoon, Saarinen sanoo. HäSa

Kursivoidut esimerkit on tehty yhdistelemällä yksityiskohtia useista todellisista tapauksista.

Päivän lehti

7.4.2020