Kanta-Häme

Tavastehusissa kuuluu svenska

Kun Petri Junnikkala tapasi tulevan vaimonsa, hän ihmetteli tämän kaksikielisyyttä. Hänestä tuntui erikoiselta, että sama ihminen pystyi saman illan aikana puhumaan sujuvasti sekä ruotsia että suomea.

Petri on syntynyt ja kasvanut umpisuomenkielisessä Hämeenlinnassa. Camilla Junnikkala on alun perin kotoisin Espoosta ja kasvanut kaksikielisyyteen.

Heidän lapsensa Leone ja Casimir Junnikkala ovat paljasjalkaisia hämeenlinnalaisia, mutta kaksikielisiä sellaisia.

Hämeenlinnassa asuu noin 200 ruotsinkielistä. Kaupungissa saa päivähoitoa ja peruskouluopetusta ruotsiksi.

Kaksikielisyys on Junnikkalan perheen arkipäivää. Äiti puhuu lapsille ruotsia, Petri suomea.

Petrin ruotsi on nykyään sujuvaa, mutta ennen Camillan tapaamista hänellä ei ollut yhteyksiä ruotsinkielisiin.

– Tuli se ruotsi ylioppilaskirjoituksissa kirjoitettua. Siltä huteralta pohjalta lähdin.

Camilla ja Petri asuivat ensin seitsemän vuotta Helsingissä. Vuonna 2005 he muuttivat Petrin kotikaupunkiin Hämeenlinnaan.

– Täällä ihmisen kelpaa olla ja asua, myhäilee Petri.

Leone ja Casimir ovat päivähoidossa Hämeenlinnan ruotsinkielisessä päiväkodissa Jappebossa. Camilla on töissä lastentarhaopettajana samassa paikassa.

Camilla nauttii työstään, jossa hän saa käyttää äidinkieltään päivittäin.

Hän kertoo, että aluksi pelkän ruotsin puhuminen vaati keskittymistä. Svenskan joukkoon lipsahti helposti suomenkielisiä sanoja. Ruotsiksi lapsia kuitenkin kehotetaan laittamaan roskat skräpkorgiin, ei roskikseen.

– Lasten ruotsi lipsuu helposti kivasvenskan puolelle, joten aikuisen on tärkeää antaa kielellistä esimerkkiä.

Joskus kahden kielen sanat menevät sekaisin, eikä tahattomalta komiikaltakaan voi välttyä. Camilla muistelee, miten eräskin lapsi oli seonnut sanoissa ja pyytänyt sinappia korviinsa. Makkara kun on ruotsiksi korv.

Kun lapset ovat lomalla päiväkodista, viikon jälkeen heidän puheensa saattaa suomenkielistyä liikaa. Silloin perhe pitää svenska dagenin, jolloin kaikki puhuvat pelkkää ruotsia.

– Täällä on joku punainen ötökkä, keskeyttää Leone trampoliinin päältä.

– Vad? Röd? kysyy Camilla ruotsiksi.

Tytär antaa tarkemman ötökkäselvityksen på svenska.

Junnikkalat aktivoivat ruotsin kieltä Camillan vanhempien ja isovanhempien luona Espoossa sekä sukulaisten luona Pohjanmaalla ja Ruotsissa. Lisäksi lapsille luetaan kummallakin kielellä.

Lasten kasvattaminen kaksikielisiksi oli Camillalle ja Petrille itsestään selvä valinta.

– Emme tainneet missään vaiheessa päättää, että ”hei, me puhutaan lapsille kahta kieltä”, muistelee Camilla.

Leone menee syksyllä Seminaarin koulun ruotsinkieliselle luokalle. Viisivuotias pikkuveli Casimir seuraa kahden vuoden päästä perässä.

Vanhemmat ovat mukana Hämeenlinnan ruotsinkielisen vanhempainyhdistyksen toiminnassa. Ruotsin- ja kaksikieliset perheet järjestävät tapahtumia ja käyvät retkillä yhdessä.

Junnikkalat ovat saaneet Hämeenlinnassa vain myönteistä palautetta ruotsin kielen puhumisestaan. Välillä kaupan myyjätkin vaihtavat ruotsiin, kun kuulevat, että Camilla ja lapset puhuvat toista kotimaista.

Kerran ohikulkija pysäytti perheen ja kertoi, vad roligt att nån talar svenska här i stan. Miten hauskaa on kuulla ruotsia täällä kaupungilla.

Jotkin Leonen ja Casimirin ystävien vanhemmat ovat pyytäneet Junnikkaloita puhumaan lapsilleen ruotsia. Camilla kertoo, että ruotsinkielinen sanasto tarttuu lapsiin nopeasti.

– He sanovat tack ja saattavat kutsua minua mammaksi.

Päivän lehti

5.6.2020