Kanta-Häme

Tavoitteena ketju, joka ei katkea

Katkeamaton.

Sellainen on Suomessa ensimmäisenä valmistuneiden syöpähoitotyön kehittäjien mielestä hyvä hoitoketju potilaan näkökulmasta.

Todellisuus on kuitenkin valitettavan usein toista, ja siirtymävaiheissa potilas uhkaa pudota oman onnensa nojaan.

Yksi tällainen riskipaikka on se, kun potilasta ollaan hoitojen jälkeen kotiuttamassa sairaalan osastolta.

– Välillä kotiutetaan todella huonokuntoisia potilaita. Heillä asiat saattavat olla aivan sekaisin ja omaiset ovat räjähdyksen partaalla, kuvaa koulutukseen osallistunut kotiutushoitaja Marjukka Riippi.

Yksi numero, josta kysyä

Riippi työskentelee Hämeenlinnan pääterveysasemalla akuutissa kotihoidossa kotiutushoitajana. Käytännössä juuri hänen käsiensä läpi ajautuvat syöpäpotilaat joko kotiin tai mahdollisiin jatkohoitopaikkoihin erikoissairaanhoidossa saadun hoidon jälkeen.

Se, että osa potilaista uhkaa jäädä sairaalahoitojakson jälkeen oman onnensa nojaan, johtuu yksinkertaisesti kiireestä. Hyvä kotiutus olisi Riipin mielestä sellainen, jota olisi ryhdytty suunnittelemaan jo siinä vaiheessa, kun potilas otetaan osastolle.

– Pahimmassa tapauksessa kotona odottaa iäkäs omainen, joka yrittää pärjätä syöpäpotilaan kanssa.

Sen lisäksi, että potilaan hoitopolun pitäisi olla sujuva ja aukoton, on ammattilaisilla muitakin kehittämisideoita.

– Tärkeää olisi, että potilaalle olisi selkeästi osoitettu omahoitaja tai omalääkäri, jonka puoleen voisi kääntyä. Potilaalla pitäisi olla tiedossaan yksi numero, josta neuvoa voisi kysyä, kun ongelmia tulee, Forssan avosairaalassa työskentelevä sairaanhoitaja Kristiina Klint sanoo.

Hoitajat toivovat lisäksi, että potilaiden hoitosuunnitelmat olisi tarpeeksi selkeästi kirjattu papereihin. Näin potilaan tilanteeseen päästäisin ripeästi kiinni hoitoketjun eri vaiheissa.

Hoitajille enemmän vastuuta

Syöpähoidon kehittäjille on valtakunnassa kova tarve. On arvioitu, että joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä aikana syöpään. Suuri osa sairastuneista on ikääntyneitä.

Syöpäpotilaiden parissa työskentelevien sairaanhoitajien merkitys korostuu nyt ja jatkossakin, sillä syöpälääkäreitä on yksinkertaisesti liian vähän.

Hamkissa järjestetystä koulutuksesta vastaava Paula Vikberg-Aaltonen myöntääkin, että sairaanhoitajien vastuuta ollaan tämän vuoksi lisäämässä.

Koulutuksen tavoitteena on ollut potilasturvallisuuden ja tiedonkulun parantaminen.

Koulutuksen aikana opiskelijat ovat tehneet erilaisia kehittämishankkeita, jotka on kytketty työelämään. Esimerkiksi Nivalan terveyskeskuksessa on koulutuksen tuella aloittanut syöpäpotilaiden asioihin keskittyvä vastaanottotoiminnan sairaanhoitaja.

Samansuuntaisia ajatuksia on kehitelty Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymässä. Koulutukseen osallistuneen sairaanhoitaja Kristiina Klintin mukaan syöpäsairaanhoitajan tehtävää harkitaan kuntayhtymässä nyt vakavasti.

Kanta-Hämeen keskussairaalassa sairaanhoitaja Pirjo Mannerkosken koulutusrupeama on konkretisoitunut sytostaattiohjeistuksella. Paitsi, että ohjeistus on yhtenäistetty Taysin kanssa, on turhia verikokeita pudotettu pois. (HäSa)