Kanta-Häme

Täysipäiväinen pappa

Kahdenkymmenen vuoden takaisissa valokuvissa hymyilee viiksekäs ja tummahiuksinen mies. Antero Lähteenmäki on juuri nimitetty Kanta-Hämeen keskussairaalan silmätautien ylilääkäriksi.

Lähteenmäki kertoo koostaneensa 45 vuotta täyttäneen silmäklinikan leikekirjat entisen osastonhoitajan säästämistä valokuvista, artikkeleista sekä potilaiden lähettämistä kiitoskorteista.

– Tämä toinen albumi tuleekin sopivasti täyteen. Siitä on sitten seuraajani helppo jatkaa, puhtaalta pöydältä, Lähteenmäki tuumaa hymyillen.

Jono on pitkä, vaan ei akuutti

Tänään viimeistä työpäiväänsä viettävä Lähteenmäki kertoo suuren muutoksen Hämeenlinnassa olleen silmäleikkausten siirtämisen omalle silmäklinikalle keskusleikkaussalista vuonna 2001. Tehokkuus parani ja kustannukset alenivat.

– Kaihileikkaus on potilaan kannalta lähes riskitön, eikä esimerkiksi anestesiahoitajille ole tarvetta.

Silmäpolin leikkausjonot kuuluvat Kanta-Hämeen pisimpiin. Tämä johtuu Lähteenmäen mukaan eniten siitä, että hyvät tulokset lisäävät kysyntää ja myös suuret ikäluokat alkavat olla kaihi-iässä.

Alan kehitys on myös tarjonnut hoitomahdollisuuksia silmänpohjan kostean rappeuman kaltaisiin sairauksiin, joita ei ennen osattu hoitaa.

– Monella potilaalla kaihi on vain toisessa silmässä, jolloin esimerkiksi lukeminen tai autolla ajaminen sujuu ihan normaalisti. Paperilla jonotilanne näyttää aina pahemmalta kuin mitä se käytännössä on.

Leikkausten määrä on moninkertaistunut

Yli 30 vuoden ajan työskennellyt Lähteenmäki kertoo erityisesti kaihileikkauksen kohdalla menetelmien ja laitteiden parantuneen huimasti.

Vielä 1970-luvun lopulla ei käytetty edes leikkausmikroskooppia. Veitsi työnnettiin suoraan etukammion läpi ja silmä vedettiin auki puoleenväliin. Mykiö poistettiin kokonaisena jäädytysmenetelmällä eikä tekomykiötä laitettu tilalle.

Leikkausta varten potilaat yleensä nukutettiin ja heitä makuutettiin vuodeosastolla silmät peitettyinä useita päiviä. Lisäksi potilas joutui käyttämään paksuja kaihilaseja leikkauksen jälkeen.

Työpäivän aikana tehtiin enintään kolme leikkausta.

– Tänä päivänä kaihileikkaus tehdään alle kymmenessä minuutissa, ja voimme leikata päivässä jopa kahdeksan silmäparia niin, että jää aikaa muillekin töille. Potilas nousee ylös, käy kahvilla ja pääsee kotiin, Lähteenmäki vertaa.

Ultraäänellä tehtävässä leikkauksessa riittää kolmen millin viilto.

Samentunut mykiön sisäosa hajotetaan murusiksi ja imetään pois, jonka jälkeen rullattu tekomykiö asennetaan tilalle. Viilto sulkeutuu itsestään, ja näkökin toimii välittömästi leikkauksen jälkeen.

Eläke on tervetullut elämänvaihe

Lähteenmäki kertoo Ilmoittaneensa jo kansakouluikäisenä haluavansa isona lääkäriksi.

– Kun 15-vuotiaana sain ensimmäiset silmälasini ja kävin silmälääkärin vastaanotolla, päätin, että silmäsairaudet kiinnostavat myös minua.

Tuore ylioppilas ei saanut silti heti haluamaansa opiskelupaikkaa. Lähteenmäki opiskeli Turussa vuoden fysiikkaa ja kemiaa, jonka jälkeen päätti vuonna 1970 lähteä Saksaan yliopistokaupunki Greifswaldiin.

– Kyllähän vanhemmat sitä vähän kauhistelivat, mutta näkivät ilmeisesti, että olin tosissani.

Eläkkeelle jääminen tuntuu mukavalta.

– Olen saanut klinikan toimimaan hyvin, ja tehokkaiden lääkäreiden ansiosta ei tarvitse lähteä kuin kapteeni hukkuvasta laivasta.

Lähteenmäen kaksi tyttärentytärtäkin pääsivät äskettäin seuraamaan isoisän operoimaa kaihileikkausta.

– Toinen tytöistä kyseli kyllä ihmeissään, että kuinka minä töissä käyn, minähän olen pappa! Nyt papan virasta tuleekin sitten ihan kokopäiväinen.

(HäSa)