Kanta-Häme

Teemu Kukko: En raiskaa luontoa vaan rakastan sitä

Peilikuvani -sarjassa tutustutaan ihmisiin

Teemu Kukko:
”Peilikuvastani näen aika ryvettyneen, yli nelikymppisen äijän. Se johtuu siitä, että sain aika yllätyksekseni henkisesti turpaan. 

Hämeen Sanomat kirjoitti ensimmäisen kerran Hugo Parkista jo alkuvuodesta. Silloin se ei aiheuttanut kuohuntaa, vaan vasta nyt keväällä, kun ryhdyimme rakentamaan seikkailupuistoa. 

Mielestäni työmme ymmärrettiin keväällä väärin, ja siitä annettiin muualla mediassa väärää kuvaa – ja jopa väärää tietoa. Viranomaisten kanssa olemme tehneet kaikki lain mukaan. 

Vaikka rapaa on tullut paljon niskaan, en ole menettänyt yöuniani. Onneksi on löytynyt myös selkään taputtelijoita.

Yrittäjän elämässä tulee vastoinkäymisiä, ja tämä on todella ollut sitä. Vaikka meitä on Hugo Parkissa kolme osakasta, olen ainoa hämeenlinnalainen. Kaikki loka on henkilöitynyt minuun. Olen sen verran härkäpää, että vastoinkäymiset antavat lisää potkua. 

Jos mikään ei saa koskaan muuttua, ei mikään asia tässä maakunnassa kehity. Visioni on, että Hugo Park luo perheille lisää yhdessäoloaikaa ja lapsille liikkumisen riemua. 

Olen luontoihminen, pari kertaa viikossa lähden yksin koiran kanssa metsään. Sieltä kotiin palaa rentoutuneempi mies kuin lähtiessä. Tykkään seurata, mitä luonnossa tapahtuu ja rauhoittua. Olen kahden pojan isä, heitä vien mökillä kalaan ja metsään. 

Isäni oli peruskoulunopettaja ja innokas lintuharrastaja. Hänen vanavedessään minäkin innostuin luonnossa samoilemisesta ja linnuista. Nykyään kuulun Kanta-Hämeen lintutieteelliseen yhdistykseen.  

Se vähän harmittaa, että minua on kutsuttu nyt puistonraiskaajaksi, kun en todellisuudessa sellainen ole, vaan rakastan luontoa. Haluan säilyttää luontoarvoja. 

Olen kotoisin Espoosta. Armeijan jälkeen muutin Hämeenlinnaan. Minusta piti tulla K-kauppias, mutta sitten tuli lama ja perustin kahvilan. Cafe Kukko täyttää syksyllä 20 vuotta. 

Mielestäni olen yrittäjänä ja siviiliminänä sama ihminen. Ei yrittäjä voi mitään roolia vetää. Pitää olla oma itsensä. 

Kun ikää tulee, maailma muuttuu. Nuorena sitä ajatteli, että viisikymppiset ovat ikäloppuja. Nyt sitä ajattelee melkein 46-vuotiaana elävänsä elämän parasta vaihetta. Ideoita pulppuaa ja haluan niitä toteuttaa.

Toivon, että nuoret uskaltaisivat yrittää. Kukaan ei voi onnistua aina, eikä kukaan ole virheetön. Virheistä kuitenkin oppii ja saa rohkeutta mennä eteenpäin. 

Haluan nauttia elämästä. Siihen kuuluu oleellisesti luonto, hyvä ruoka ja hyvä viini. Elämä on todella köyhää, jos mitään ei voi tehdä, koska se on olevinaan epäterveellistä. Kyllä se jääpala katolta voi tippua päähän koska tahansa. 

En myöskään pidä sellaisesta ajattelutavasta, että olisi pitänyt tehdä tuo ja tuo asia nuorempana. Esimerkiksi Hugo Parkiinkin voi kuka tahansa ikäihminen tulla temppuilemaan.

Autoin yhtä eläkeläisnaista Hiidenlinnan seikkailuradalla viime kesänä. Hän pelkäsi, mutta lopulta halasi minua ja oli niin onnellinen, kun voitti itsensä. Se tuntui hienolta, että hän vielä uskalsi mennä epämukavuusalueensa ulkopuolelle ja tehdä jotakin uutta.”

 

Haastateltu on hämeenlinnalainen yrittäjä, joka omistaa muun muassa Cafe Kukon ja on osakas Aulangon seikkailupuisto Hugo Parkissa.