fbpx
Kanta-Häme

Tehdas meni, mutta taito jäi – Suomen lasiosaaminen on pakkautunut Nuutajärvelle

Muotoilija Gina Salaris on juuri saanut valmiiksi ohuesta suupuhalletusta lasista valmistetun Inari-juomalasisarjansa. Sen on tilannut helsinkiläinen ravintola, mutta nyt sitä on esillä myös Nuutajärven galleriaosuuskunnan, Nugon, myymälässä Nuutajärvellä.

Myyntitiskin takana on muotoilija itse.

Ovesta kurkistaa turisti, joka etsii seuruettaan. Helleasuinen pariskunta kiipeää yläkertaan “löytönurkkaan”. Muut katselevat lasikoruja, ohuen ohuita juomalaseja, värikkäitä veistoksia ja filigraanilasista kertovia kirjoja – kaikkea sitä, mitä osuuskunnan taiteilijat tällä hetkellä valmistavat.

– Työ myymälässä tuo vaihtelua. On ihan kiva olla täällä ihmisten keskellä, Salaris sanoo.

Muotoilija Gina Salariksen uusin työ on ohuesta suupuhalletusta lasista valmistettu juomalasisarja Inari.

 

Arkipäivisin Nugon myymälässä on palkattu myymälänhoitaja. Viikonloppuisin ja kesälomakaudella kaikki osuuskunnan 10 jäsentä hoitavat kuitenkin myymälää kukin vuorollaan.

– Asun Helsingissä, ja olen vain osan vuodesta Nuutajärvellä. Oli kätevämpää ottaa useampia myyntivuoroja peräjälkeen, Salaris selittää.

Keskikesä on Nuutajärven lasikylässä ja sen studioissa kiivainta turistikautta. Suomalaisen designin ja taidekäsityön mekkaan hakeutuu ryhmiä Japanista asti.

Pääosa kävijöistä on kuitenkin lasialan harrastajia Suomesta ja Pohjoismaista tai vain “tavallisia turisteja”, joita kiinnostaa nähdä persoonallisia turistikohteita ja jänniä paikkoja.

 

Jos haluaa tutustua nykypäivän kantahämäläisiin lasiammattilaisiin, ei kerta kaikkiaan voi välttyä vierailemasta Nuutajärven lasikylässä, vaikka se sijaitseekin nippa nappa Pirkanmaan maakunnan puolella Urjalassa.

Nuutajärvellä ovat opiskelleet lähes kaikki tämän päivän lasiammattilaiset, ja perinteitäkin riittää.

Nuutajärvellä on ollut lasitehdas 1700-luvulta lähtien. Muutama vuosi sitten Fiskars lopetti tehtaan Nuutajärveltä ja keskitti lasituotantonsa Hämeenlinnan Iittalaan. Pienet lasistudiot ja lasialan osuuskunnat jäivät pitämään Lasikylää pystyssä.

– Onhan tämä aika ainutlaatuinen keskittymä Suomessa ja koko Pohjoismaissakin. Meitä on niin monta samassa paikassa, sanoo lasinpuhaltaja ja taiteilija Johannes Rantasalo.

Myös hän on opiskellut Nuutajärven lasikoulussa ja asettunut sitten asumaan Nuutajärvelle. Rantasalo perusti työparinsa, lasinpuhaltaja Alma Jantusen, kanssa Lasisirkus-nimisen yrityksen vajaat 20 vuotta sitten.

Molemmat ovat tehneet sekä taideteoksia että piensarjatuotteita kuten laseja, maljakoita ja kulhoja.

Johannes Rantasalon jänisveistoksia ja Alma Jantusen värikkäitä lasiteoksia on myynnissä kaksikon yhteisessä Lasisirkus-myymälässä.

 

Jantusen ja Rantasalon mielestä parasta Nuutajärvellä on yhteisöllisyys.

Töitä tehdään paljon yhdessä. Lisäksi (ammattiopisto Tavastian) lasikoulu tuo alueelle nuorta väkeä. Sen avulla paikka hengittää, Rantasalo sanoo.

Jantusen mukaan lasiammattilaiset arvostavat mestari–kisälli-asennetta. Neuvoja jaetaan kitsastelematta.

Yhteistyö ei rajoitu Lasikylän sisälle. Lasialalla piirit ovat pienet, joten opiskeluaikaisia tuttuja löytyy niin Riihimäen Lasismi-lasiosuuskunnasta kuin Hämeenlinnan Soda Shopistakin.

Jantunen kertoo saaneensa aikanaan oppia puhaltajamestari Jaakko Liikaselta, joka siirtyi sittemmin Riihimäen Lasismiin.

– Nyt on meidän vuoromme jakaa tietomme nuorille lasinpuhaltajille, hän sanoo.

 

Nugon myymälässä kesäsesongin varmoja hittituotteita ovat esimerkiksi korutaiteilija Lea Swantzin lasihelmet, helmikoristeiset sormukset ja lapsillekin soveltuvat rannekorut.

Pikkuesineiden lisäksi ihmiset ostavat kuitenkin myös kaikenlaista käyttö- ja taidelasia.

– Nykyään ihmiset haluavat kotimaista, käsin tehtyä ja juuri tällä paikalla tehtyä tavaraa. Esimerkiksi lahjaksi halutaan jotain persoonallista ja erilaista, Swantz ja Jantunen pohtivat.

Mutta eikö käsityöläisille ole raskasta pitää yllä vuosisataisia lasialan perinteitä paikassa, josta teollinen lasinvalmistus katosi pois? Onko se peräti epätoivoinen taistelu?

– Ei se ole taistelua ollenkaan, Alma Jantunen huudahtaa.

Hän muistuttaa, että taidekäsityöläiset ovat olleet Lasikylässä jo tehtaan aikana. Heidän kannaltaan juuri mikään ei muuttunut, vaikka teollinen tuotanto lasikylässä loppui.

Jantunen korostaa, etteivät nykyiset lasitaiteilijat ja lasinpuhaltajat ole lähteneet elvyttämään tai ylläpitämään historiaa, vaan kaikki kehittelevät jotain omaa ja uutta.

– Mutta onhan se hienoa, että paikalla on historiansa, Lea Swantz sanoo. HÄSA

Sarjassa esitellään tämän päivän hämäläisiä lasiammattilaisia.

Menot