Kanta-Häme

Tekniikka ei ohita hoitajaa

Potilas repii toistuvasti tippaletkunsa irti, toinen on vaaraksi itselleen ja muille, kolmas ei ymmärrä missä on. Hän pyrkii karkaamaan aina, kun hoitohenkilökunnan silmä välttää.

Kun potilasturvallisuuden katsotaan sairaalassa vaarantuvan, luodaan potilaalle henkilökohtainen hoitorinki. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hoitaja on läsnä potilaan huoneessa 24 tuntia vuorokaudessa koko tarvittavan hoitojakson ajan.

Kanta-Hämeen keskussairaalassa hoitorinkejä käytetään eri osastoilla – esimerkiksi sisätautien, psykiatrian sekä lasten ja nuorten osastoilla.

– Aina hoito pyritään järjestämään niin, että potilaalla olisi yksi omahoitaja. Vierihoidossa taas potilaan huoneessa on hoitaja jatkuvasti, koska potilas vaatii tehostettua valvontaa, summaa lasten ja nuorten osastolla työskentelevä sairaanhoitaja Laura Aaltonen.

Rinkiin palkataan, jos tarve vaatii

– Potilaat ovat hyvin erilaisia ja vierihoitojakso saattaa kestää 2:sta päivästä 20:een – ihan tapauksesta riippuen, kertoo puolestaan sisätautien vuodeosaston osastonhoitaja Irene Sipola-Kauppi.

Ensisijaisesti rinkiläiset pyritään irrottamaan potilaan hoitoon omalta osastolta. Jos väkeä ei ole tarpeeksi, tehdään yhteistyötä muiden osastojen kanssa. Viimeinen vaihtoehto on palkata hoitaja potilaan turvaksi oman talon ulkopuolelta.

– Joskus vierihoidossa on ollut kaksikin potilasta samaan aikaan, ja heidät on laitettu samaan huoneeseen. Ylimääräinen hoitaja toki maksaa, mutta hoito onnistuu nopeammassa tahdissa näin. Lisäksi voi kysyä, että mitkä olisivat vaihtoehdot, Sipola-Kauppi sanoo.

Tekniikka vain tukena

Helsingin Sanomat kertoi 21.1. valvontakameroiden yleistyvän sairaaloiden potilashuoneissa. Lääkärit katsovat tarkkailun helpottavan työtä, mutta kriitikot pelkäävät potilaiden yksityisyyden suojan puolesta.

Kanta-Hämeen keskussairaalassa on joitakin valvontakameroin varustettuja huoneita. Esimerkiksi sisätautien vuodeosastolla on yksi tällainen huone. Osastonhoitaja Irene Sipola-Kaupin mukaan huoneen kamera on kuitenkin hyvin vähäisessä käytössä.

– En edes muista koska sitä olisi viimeksi käytetty.

Jos kameraa käytetään, kysytään potilaalta tai läheisiltä suostumus asiaan.

Lasten ja nuorten osastolla videovalvonnalla varustettuja potilashuoneita ei ole, sen sijaan huoneita voidaan kuunnella. Potilaiden tilaa – esimerkiksi pulssia tai saturaatiota – toki voidaan seurata muuten erilaisten monitoreiden avulla, muistuttaa osastonhoitaja Marja Koljonen.

– Sairaanhoitajan joutuessa poistumaan lapsen luota, voidaan vointia seurata ja kuunnella kansliasta monitoreista, vähän samaan tapaan kuin kotioloissa käytetään itkuhälyttimiä, Koljonen sanoo.

– Ei voida lähteä siitä, että kamera hoitaisi potilaiden tarkkailun. Vartijat seuraavat päivystystä ja yleisiä tiloja kameravalvonnan avulla, mutta potilashuoneissa valvonta perustuu siihen, että hoitajat käyvät paikalla, hallintoylihoitaja Kirsi Leino sanoo. (HäSa)