Kanta-Häme Hämeenlinna

Tekonivelten uusintaleikkauksista tulee jopa sadan miljoonan euron vuosittainen kuluerä

Kalliista uusintaleikkauksista tulee jopa sadan miljoonan euron vuosittainen kuluerä yhteiskunnalle.
Ylilääkäri Ilkka Arnala esitteli Hämeen Sanomille 1980-luvun tekoniveltä vuonna 2006. Vanhoista nivelistä suurin osa on saatu vaihdettua paremmin kestäviin. Kuva: Markku Tanni
Ylilääkäri Ilkka Arnala esitteli Hämeen Sanomille 1980-luvun tekoniveltä vuonna 2006. Vanhoista nivelistä suurin osa on saatu vaihdettua paremmin kestäviin. Kuva: Markku Tanni

Vuosituhannen taitteessa asennettujen lonkan ja polven tekonivelten uusintaleikkauksia on tehty 2010-luvulla enenevissä määrin.

Nivelten uusintaleikkausten piikki koettiin vuonna 2014, kun lonkan tekoniveliä uusittiin miltei 2 000 leikkauksessa. Vuonna 2018 lonkan tekonivelleikkaukset putosivat noin 1 500 leikkaukseen vuoden aikana.

Dosentti Hannu Tiusanen arvioi, että leikkausten hetkellinen lasku johtuu siitä, että vanhanmalliset kahden metallipinnan nivelet on nyt saatu suurimmilta osin uusittua.

– Lonkan metalli–metalli liukuparisia niveliä laitettiin 2000-luvun alussa paljon, kunnes huomattiin niiden olevan viallisia. Nivelistä irtoavat metallihiukkaset aiheuttivat ongelmia etenkin naisille, Tiusanen kertoo.

Moderneissa tekonivelissä käytetään kahden metallipinnan sijaan esimerkiksi muovia tai keramiikkaa. Tiusanen arvioi uuden tekonivelen keskimääräisen käyttöiän olevan nyt lähellä 20 vuotta.

Kestoon vaikuttaa kuitenkin esimerkiksi potilaan luun laatu. Uusintaleikkaukset tulevat yleistymään, sillä Tiusasen mukaan uusia tekoniveliä asennetaan kokoajan enemmän ja yhä nuoremmille potilaille.

– Ihannetilanteessa ensimmäinen proteesi laitettaisiin vasta, kun potilas on yli 60-vuotias. Nykyään tekoniveliä laitetaan kuitenkin jo 40–50-vuotiaille, Tiusanen sanoo.

 

Tiusasen kollega dosentti Keijo Mäkelän mukaan infektion takia uusittavan tekonivelen leikkaukset maksavat jopa 50 000 euroa kerralta.

Kaikkiaan noin 3 000 vuosittaisesta uusintaleikkauksesta, jopa puolet saattaa olla infektioperäisiä. Kaikki uusintaleikkaukset tehdään yliopistollisissa sairaaloissa, joten niiden kulut yhteiskunnalle voivat nousta jopa sataan miljoonaan euroon vuodessa.

– Jos lonkkia ja polvia leikataan 20 000 vuodessa ja väestö elää entistä vanhemmaksi, niin silloin myös tekonivelten ongelmien kohderyhmä kasvaa, Mäkelä toteaa.

Pitkäikäiselle ja kohderyhmään verrattuna nuorena tekonivelen saaneelle saatetaan joutua tekemään jopa kolmesta neljään uusintaleikkausta.

 

Kanta-Hämeen keskussairaalassa uusintaleikkauksia on vuoden 2019 aikana tehty vain kahdeksan. Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Seppo Rannan mukaan suurin osa leikkauksista tehdään keskitetysti Tampereella.

Kun Hämeenlinnaan kaavailtu tekonivelsairaala Coxan moduulisairaala valmistuu, uusintaleikkaukset siirtyvät kaikki Tampereelle.

Rannan mukaan Coxan toiminta Hämeenlinnassa siirtyy kuitenkin vuodella eteenpäin. Aiemman suunnitelman mukaan tilapäisen moduulisairaalan oli tarkoitus valmistua jo tänä vuonna.

– Isoin kysymys on sen varmistaminen, että Coxan kanssa tehtävä yhteistyö ei riskeeraa Kanta-Hämeessä tapahtuvaa päivystystoimintaa, Ranta sanoo.

Rannan mukaan suunnitelma Coxan osakkeiden ostamiseen on edelleen voimissaan. Osakkeita on tarkoitus ostaa noin 2,5 miljoonalla eurolla, jolloin myös KSHP:n osuus riittää osakeyhtiölain mukaiseen vähemmistöosakkuuteen, jolla sairaanhoitopiiri saa paikan yhtiön hallituksesta.

Päätös osakkeiden myynnistä tehtiin ennen kuin Juha Sipilän hallitus irtisanoutui ja sote-uudistus kaatui, joten Rannan mukaan se ei ole muuttanut suunnitelmaa.

 

Coxan toimitusjohtaja Tarmo Martikaisen mukaan uusintaleikkausten osuus kaikista Coxan leikkauksista on toistaiseksi ollut suhteellisen pieni. Coxassa leikkauksia tehdään noin 4 000 vuodessa. Martikaisen arvion mukaan uusintaleikkauksia näistä on noin kymmenen prosenttia.

– Kaikki vaativammat leikkaukset on keskitetty Coxaan, joten todennäköisesti uusintaleikkausten määrä tulee kasvamaan tulevaisuudessa, Martikainen sanoo.

Uusintaleikkaukset ovat toimenpiteinä vaativampia kuin uusien proteesien asennukset, sillä uusintaleikkauksissa suunnitelmat vaihtuvat usein kesken leikkauksen.

Uusintaleikkausta varten tarvitaan varastoon paljon erilaisia varaosia, sillä leikkauksen aikana voi tulla murtumia, joiden hoitoon tarvitaan erilaisia levyjä. HÄSA