Kanta-Häme

Tekstiilijäte lakaistaan pois omista nurkista

Suomessa syntyy 71 miljoonaa kiloa poistotekstiiliä joka vuosi. Uudelleenkäyttöön siitä saadaan kolmasosa, mutta noin kaksi kolmasosaa päätyy jätteeksi. Kierrätykseen poistotekstiileistä pääsee toistakymmentä prosenttia.

Kaatopaikoilta energiaksi poltettavaksi tänä vuonna siirtyneen tekstiilijätteen määrä kasvaa koko ajan. Lumppuvuorta kasvattavat kiihtyvä kulutus ja nopeasti vaihtuva vaatemuoti.

– Tärkeintä olisi vähentää jätteen syntymistä. Samaan aikaan, kun vaatekaupat keräävät vanhoja vaatteita, antavat ne kuitenkin kuluttajille alennuskuponkeja uusien vaatteiden ostamiseen. Ei näin tekstiilijäte vähene, Jätelaitosyhdistyksen kehitysinsinööri Heli Haapea puuskahtaa.

Tekstiilijäte on ollut Suomessa ongelma vasta parikymmentä vuotta. Kierrätysmuodin ammattilainen, trashionista Outi Pyy sanoo, että vielä 1980-luvulla käytöstä poistuneet vaatteet olivat niin hyvälaatuisia, että niitä oli helppoa korjata ja käyttää pidempään.

– Tämän päivän tekstiilit ovat ongelmajätettä, jota ei voi enää kuin polttaa. Suurin osa tekstiilijätteestä voitaisiin kuitenkin hyötykäyttää ennen polttouunia. Uuni on jätteen viimeinen stoppi, Outi Pyy muistuttaa.

Suomalaiselle kuluttajalle ongelma on näkymätön, sillä suurin osa vanhoista vaatteista kuljetetaan ulkomaille. Pyy ja Haapea pitävät anteeksiantamattomana, että näinkin suuri ongelma voidaan lakaista Suomen ja koko Euroopan rajojen ulkopuolelle.

Puolet käytetyistä vaatteista matkaa Suomesta Saksaan, jossa siitä lajitellaan 10–15 prosenttia myyntiin ja 25–30 prosenttia autoteollisuuden hyödynnettäväksi.

Outi Pyy muistuttaa, että kyse on liiketoiminnasta, ei hyväntekeväisyydestä. Esimerkiksi UFF on ilmoittanut suoraan myyvänsä osan lahjoitusvaatteista Afrikkaan, jossa kierrätys on koko ajan kasvavaa bisnestä.

– Kukaan ei ole täysin varma, mihin lumput loppujen lopuksi päätyvät ja mitä kautta. Jätteiden lajittelua tai keräystä ei koordinoida millään tavalla Euroopan tasolla, Haapea huomauttaa.

Käyttökelpoisia tekstiilejä voi viedä Fidalle, UFF:lle tai Hämeenlinnassa toimivaan Texvex-poistotekstiilipankkiin. Vaatekaupoista rikkinäisiäkin vaatteita ottavat vastaan muun muassa KappAhl ja H&M, joiden puolesta tekstiilijätteen kerää ja uudelleensijoittaa Soex group.

Kuluttaja uskoo tekevänsä ekoteon, kun hän palauttaa loppuun käytetyn vaatteen takaisin kauppaan. Todellisuudessa tekstiilin keräys ja lajittelu on vielä kaukana kierrättämisestä. Varsinainen uusiotuottaminen on vasta kehitteillä Suomessa.

Outi Pyy ei yhtään kummastele lumppujen ympärillä vellovaa epätietoisuutta. Termejä käytetään hyvin vaihtelevasti väärissäkin yhteyksissä.

– Olen puhunut näistä asioista Suomessa jo 20 vuotta, mutta mikään ei ole muuttunut. Positiivista tässä on se, että kuluttajan asenteet ovat kierrätykselle myönteiset, vaikka eivät oikein tiedä, mitä sillä edes tarkoitetaan, Pyy kertoo.

Tekstiilijäte kiinnostaa, mutta sitä ei osata vielä kierrättää Suomessa. Teollisuuden mittakaavaista kierrätystä ei vielä ole, mutta pienempää kylläkin. Teknologian tutkimuskeskus VTT on kehittänyt liuotusmenetelmällä uutta kuitua tekstiiliteollisuuden käyttöön Valkeakoskella. Tuotannon piti päästä käyntiin vielä tämän vuoden aikana.

– On hienoa, että Suomessa kehitetään uusia menetelmiä, vaikka se hidasta onkin. Meidän pitäisi heti myydä tekstiilien uusiotuotantotekniikka Kiinaani, kun se on teollistettu. Siellä tekstiilijäte on valtava ongelma ja kasvaa koko ajan, Outi Pyy huomauttaa.

Selluloosan kuidutus käynnistyi Valkeakoskella VTT:n pop-up-tehtaassa vuosi sitten, mutta suunnitelmista jouduttiin luopumaan. Nyt koneet on siirretty Espooseen odottamaan parempaa aikaa.

– Emme me vielä ole luovuttaneet. Sen olemme oppineet, että meidän pitää kehittää samaan aikaan tekstiilijätteen keräystä, lajittelua ja tuotantoa. Suomi on kuitenkin jo pitkällä kiertotalouden kehittämisessä, VTT:n erikoistutkija Pirjo Heikkilä kehaisee.

Heikkilä ja Haapea ovat mukana laajassa Telaketju-hankkeessa, jossa rakennetaan poistotekstiileille keräys-, lajittelu- ja jatkojalostuskokonaisuutta.

– Olemme saaneet luotua kuntien jätelaitosten johdolla nyt jonkinlaisen verkoston. Tärkeintä olisi kuitenkin se, ettei tekstiilijätettä kuljetettaisi pois Suomesta, vaan että se voitaisiin hyödyntää täällä, Haapea korostaa. HäSa