Kanta-Häme

Teräskilpailu kuumenee

SSAB:n takana on tuhatvuotinen ruotsalainen ruukkikulttuuri. Rautaruukki perustettiin valtion rahoilla 1960-luvulla hyödyntämään omien pienten kaivosten malmia.
 
Ruotsissa on vanhat tehtaat, joita on vähitellen uusittu. Rautaruukilla oli Suomessa nuoret tehtaat, joista Hämeenlinnaan ei ole tehty pitkään aikaan yhtään suurta investointia.
 
Kun tappiolliset teräskonsernit yhdistyivät, niiden yksiköt joutuvat nyt kilpailemaan myös uuden konsernin sisällä tuotannosta. Ruotsalainen talouslehti tiesi heti kertoa, että toinen Raahen masuuneista sammutetaan. SSAB:n toimitusjohtaja Martin Lindqvist kiistää.
 
Virallisesti SSAB aikoo edelleen saada 150 miljoonaa euroa synergiahyötyä Ruukin ostamisesta. Konsernista aiotaan vähentää noin 900 työntekijää kolmen vuoden kuluessa.
 
Teräksen hinta laskee kuitenkin edelleen. Terästä tuotetaan Euroopassa paljon enemmän kuin sitä kulutetaan. SSAB:n kapasiteetista jopa puolet on pois käytöstä. Sijoittajat eivät ole tyytyväisiä yhtiön suunnitelmiin vaan vaativat kulujen alentamista tehokkaammin ja nopeammin.

Tuotantoa puolella teholla

 
SSAB on Ruukin tavoin joutunut rajusti leikkaamaan tuotantoaan. Kun Euroopan markkinat eivät vedä terästä, sitä tuotetaan puolella teholla.
 
Oxelösundin kahdesta masuunista vain toinen on toiminnassa. SSAB ilmoittaa masuunien kapasiteetiksi 2 miljoonaa tonnia, mutta viime vuonna tuotettiin vain 0,873 tonnia terästä.
 
Luulajan masuunin kapasiteetti on niin suuri, ettei SSAB edes ilmoita sitä. Luulajassa tuotettiin terästä viime vuonna runsaat 2 miljoonaa tonnia. Suurin osa siitä viedään junalla Borlängeen jalostettavaksi. Borlängessä voitaisiin kuumavalssata 3,2 miljoonaa tonnia terästä.
 
Borlängen tuotannon jarruttelun näkee selvimmin kuumavalssauslinjalla. Linjalle syöttää 12 tonnisia teräsaihioita vain yksi asema, toinen asema seisoo.
 
SSAB on Ruukin tavoin irtisanonut työntekijöitä. Palkkoja on alennettu ja työaikaa lyhennetty.
Hämeenlinnan tehtaalla terästä valssataan ja pinnoitetaan noin 80 prosentin teholla.

Ostetut pelkäävät isäntää

 
– Meillä näkyy pelko siitä, että meidät on ostettu. Täällä luotetaan kuitenkin Hämeenlinnan tekemiseen, Hämeenlinnan tehtaan metallityöntekijöiden pääluottamusmies Karo Suoknuuti sanoo.
Suoknuuti uskoo, että 900 on se työntekijöiden määrä, joka Suomesta ja Ruotsista vähennetään.
 
Hän ei usko kokonaisten yksiköiden vähentämiseen.
 
– On todettu, että isot yksiköt kuuluvat SSAB:hen. Pienemmillä paikkakunnilla on pelkoa.
 
– Jokin linja voi mennä.
 
Suoknuuti haluaa nähdä yhtiöiden sulautumisen myönteisenä asiana. Hän toteaa, että vielä ei ole mitään uusia asioita, jotka kentällä näkyisivät.
 
Hämeenlinnan Pro-toimihenkilöiden pääluottamusmies Jari Kangas uskoo niin ikään Hämeenlinnan selviytymiseen. Hän toteaa kuitenkin, ettei ole mikään ”oraakkeli”.
 
Ruotsalaisilla työntekijöillä ei ole samanlaisia pelkoja kuin suomalaisilla. Kangas toteaa, että yrityskaupassa SSAB osti Ruukin.
 
– Kumpi on isäntä ja kumpi on renki. On ehkä lilla bro -asennetta.
 
Kangas ei kuitenkaan usko, että yksiköitä lakkautetaan kansallisuuden perusteella. SSAB on pörssiyhtiö, joissa yleensä ratkaisee raha. Hän muistuttaa maiden erilaisista lainsäädännöistä ja työehtosopimuksista.
 
– Ruotsissa ei voi lomauttaa. Siellä on ehdoton irtisanomisjärjestys: Ensimmäisenä sisään, viimeisenä ulos. Täällä voi irtisanoa kenet tahansa.
 
– Ruotsissa on meitä parempi irtisanomissuoja. Sekin voi ratkaista.

Luotetaan erikoisteräkseen

– Täällä on luotettu siihen, että osaamme erikoisteräksen tekeminen, sanoo SSAB:n Oxelösundin tehtaan työntekijöiden pääluottamusmies Nina Wikström.
 
Oxelösundin tehdas tuottaa masuunissaan rautaa, jota valssataan nimenomaan erikoisteräksiksi. Erikoisteräkset ovat SSAB:n strategian ydin.
 
Wikström ja muut tehtaan työntekijät eivät ole keskustelleetkaan mahdollisuudesta, että heihin iskisi jonkin SSAB:n nykyisen yksikön lakkauttaminen.
 
– Ei täällä ole ollut mitään sellaista keskustelua. Ei asiaan ole reagoitu.
 
– Uutinen, jota on seurattu, on yhtiön ilmoitus 900 työntekijän vähentämisestä. Se on tämä realistinen vaihtoehto.
 
Nina Wikström on paitsi nainen niin myös suomalainen, tosin toisen polven suomalainen.
Ruotsalaisten ja suomalaisten metallityöntekijöiden edustajat ovat jo tavanneet ja solmineet yhteyksiä. Oxelösundin ammattiosaston vt. puheenjohtaja Mikael Henriksson kertoo, että yhteyksiä on ollut sekä liitto- että konsernitasolla.
 
– Yritysten yhdistymisen pitäisi olla hyvä asia, Henriksson sanoo, vaikka näkeekin nykyistä pienemmässä yrityskoossa hyviä puolia.
 
Ruukin hämeenlinnalaiset työntekijöiden edustajat sanoivat heti ostotarjouksen tultua julki, että he eivät luota ruotsalaiseen omistajaan. Henriksson ei osaa sanoa, miksi suomalaiset ajattelevat näin.
 
– Suomessa ja Ruotsissa on erilainen yhteistoimintakulttuuri ja -lainsäädäntö. Ruotsissa on aina informoitava työntekijöitä muutoksista. Ymmärtääkseni näin ei ole Suomessa. (HäSa)