Pyhän Ristin kirkko Hattulassa tuoksuu tervalta ja katto kiiltää sysimustana. Alahärmäläinen Heikki Autio on saanut kirkon ja tapulin paanukattojen tervauksen valmiiksi.
– Paanuja ei tarvinnut uusia yhtään. Ne ovat vielä hyvässä kunnossa ja kestävät pitkään, kunhan niitä tervataan säännöllisesti. Viisi vuotta on hyvä huoltoväli, mies toteaa.
Puusta veistettyjen paanujen hyvä kunto ei ole ihme, sillä seurakunta uusi katot vuosina 1978–1979. Hyvin pidetyn ja säännöllisesti tervatun paanukaton lasketaan kestävän 150 vuotta. Vanhimman paanukaton arvioidaan olevan jo 400-vuotias.
Hattulan kirkkoherra Virpi Järvinen kertoo seurakunnan tervauttavan keskiaikaisen kirkon katon viiden vuoden välein. Uusi paanukatto maksaa kymmenen kertaa enemmän kuin peltikatto. Tosin suojellun kirkon paanuja ei edes voi vaihtaa peltiin.
– Katon tervaamiseen varattiin reilut 30 000 euroa määrärahaa, Virpi Järvinen sanoo.
Jos katosta löytyy korvattavia paanuja, Heikki Autio hankkii ne nykyään ammattilaiselta Uudestakaarlepyystä. Aiemmin hän valmisti myös paanut itse.
Tervattavia kirkonkattoja on Suomessa noin 300, mutta taitavia ja perinteistä kiinni pitäviä tervaajia vain muutama. Heikki Autio tietää itsensä lisäksi vain toisen pohjalaisen tervaajan.
– Teimme yhdessä aikoinaan töitä, kunnes hän perusti sitten oman yrityksen. Tervaaminen ei ole monimutkaista, mutta kovaa työtä tämä on. Terva hierretään kuumana harjasudilla paanuihin, jolloin se imeytyy kunnolla ja joka paanu tulee käsiteltyä erikseen.
Ruiskulla ei paanukattojen tervaaminen onnistu.
– Kyllä 30 vuoden aikana minulla on ollut töissä kymmeniä miehiä, mutta vain yksi on jäänyt alalle. Muut ovat jättäneet raskaan työn.
Kirkon harjalla työskentelyssä ei päätä saa huimata. Heikki Autio väittää, että kirkon katolla korkean paikan pelko katoaa saman tien.
– Onhan tiukkoja paikkoja pari kertaa ollut. Kerran putosin Hollolan kirkon katolta 14 metrin matkan ja toisen kerran Mynämäellä köyden solmu pelasti putoamasta räystään yli. Tässä sitä vielä ollaan ja työtä aion tehdä hautaan saakka!
Kirkkojen jyrkille harjakatoille noustaan nyt nostureilla, mutta Autio kertoo vielä 1990-luvulla käyttäneensä köysiä. Toinen mies lähetti 70-asteiseksi lämmitettyä tervaa köyden päähän sidotulla ämpärillä ylös katolle. Tervaajan oli pidettävä kuumaa tervaämpäriä haarovälissä katolla.
Hattulan kirkossa Autio on kesä- ja heinäkuun aikana hiertänyt tervaa 1 500 neliölle kahteen kertaan. Nyt hän lupaa, että viiden vuoden kuluttua riittää kertakäsittely pohjoisille lappeille, mutta eteläinen lape ja asesalin katto on silloinkin käsiteltävä kahdesti.
– Auringon UV-säteily ja Suomen ilmasto kuluttavat pintaa. Terva suojaa halkeilulta.
Autio käyttää vain mäntytervaa, jota myös museovirasto suosittelee. Teuvo Hakkaraisen Tervahaudassa Saarijärvellä poltettuun tervaan ei ole käytetty lisäaineita.
Oikean tervan valmistus oli vähällä kompastua EU:n säädöksiin, mutta neljä vuotta sitten käynnistetty pelastuskampanja onnistui.
Kolmen suurimman suomalaisen tervanvalmistajan mäntytervat rekisteröitiin kaksi vuotta sitten Euroopan kemikaalivirastoon. Nyt ne saavat tuottaa tervaa 10 tonnia vuodessa.
Tervaa poltetaan Suomessa vuosittain 10–20 tonnia pääasiassa kirkkojen paanukattojen tervaukseen, mutta myös veneiden ja museoiden kattoja varten. Osa tervasta viedään ulkomaille.
– Tervan joutuu tilaamaan jo edellisvuonna, jotta voi olla varma sen saamisesta. Kysyntä on kova ja tavaraa vähän tarjolla, Autio sanoo.
Hattulan 1400-luvulla rakennetun kirkon paanukattoa ja ainutlaatuisia seinämaalauksia voi ihailla oppaan johdolla elokuun puoliväliin saakka. Kirkko on kesällä kävijöille avoinna. HäSa
