Kanta-Häme Janakkala

Tervakosken pieni kemikaliopuoti on 82-vuotiaalle Anneli Laineelle ja tämän tyttärelle elämäntapa

Anneli Laineen eläkepäivät kuluvat kemikaliomyymälässä Tervakoskella.
Anneli Laine ei malta pysyä pois perustamastaan ja nykyisin Tanja Suikin omistamasta myymälästä. Eikä hänen tarvitsekaan. Äidille ja tyttärelle työ on sydämen asia ja päivät kuluvat sulassa sovussa. Kuva: Pekka Rautiainen
Anneli Laine ei malta pysyä pois perustamastaan ja nykyisin Tanja Suikin omistamasta myymälästä. Eikä hänen tarvitsekaan. Äidille ja tyttärelle työ on sydämen asia ja päivät kuluvat sulassa sovussa. Kuva: Pekka Rautiainen

Tervakoskella, punaisen puukirkon kupeessa, on liikerakennus, jossa on nostalginen Kemikalio-kyltti.

Kyltti yhdessä näyteikkunan tavarapaljouden kanssa houkuttelevat kylällä vierailijoita puikahtamaan Kirkkotien myymälään.

– Kyltti kiinnittää huomiota, että mikä Kemikalio?, liikkeen omistaja Tanja Suikki sanoo.

– On siitä otettu valokuviakin, äiti, Anneli Laine lisää.

Kyltti siirrettiin vuonna 1989 muutaman metrin päässä sijainneesta myymälästä, jossa Laine, 82, piti kemikaliokauppaa kolme vuotta. Suuremmat tilat mahdollistivat laajemman valikoiman.

– Se oli ihanaa aikaa. Ihmiset ostivat paljon kemikaliotuotteita, ja pääsimme myymään isoja tuotenimiä, joita ei ollut helppo saada myytäväksi. Avajaisissa tarjosimme leivoskahvit. Leivoksia meni satoja.

Suikki auttoi lukioaikanaan äitiään liikkeessä ja jäi lopulta jatkamaan yritystä tämän jalanjäljissä. Kaupan päällisinä tuli äiti apulaiseksi myymälään.

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Anneli Laine on kaupalla lähes päivittäin. Työtehtäviin kuuluu siivoaminen, hyllyttäminen ja asiakaspalvelu. Hän käyttää edelleen kassakonetta ja Postin laitteita sekä luovuttaa paketteja asiakkaille. Postinpalvelut he saivat hoidettavakseen vuonna 2006.

Postin ohjelmisto vaihtui uuteen muutama viikko sitten, ja siinä on ”enemmän koodien onkimista hirveän pieneltä ruudulta.”

– Tämä on meille elämäntapa ja kuin toinen koti. Meillä on hauskaa yhdessä, Suikki sanoo.

Äidin ja tyttären puheesta välittyy lämmin keskinäinen suhde. Heitä yhdistää samanlainen huumorintaju ja he purskahtavat usein nauramaan yhteen ääneen.

– Työnjako menee niin, että Tanja on pomo ja tietää kaiken. Minä vain kyselen, Laine sanoo ilkikurisesti.

Lauantait on myönnetty vapaiksi. Tosin aika usein tytär pirauttaa lauantaisikin, josko äiti tulisi kaupalle kahville. Arkiaamut aloitetaan yhteisellä aamupalaverilla, joka rakentuu äidin leipomien leivoinnaisten ja tyttären hommaamien aamupalaleipien ympärille.

 

Onko Suikki yrittänyt toppuutella äitiään pitämään vapaapäiviä?

– Olen minä sanonut, mutta…

Suikki vilkaisee äitiään huvittuneena.

– Ei tämä ole minulle mikään kärsimys. Minähän en tänne tulisi, jos se ei olisi kivaa, Laine sanoo topakasti ja saa tyttären nauramaan herskyvästi oikealle vastaukselle.

Sitä paitsi hän kertoo olevansa poissa useanakin päivänä, muutaman tunnin päivässä. Usein poissaoloja tulee, kun hän piipahtaa seurakunnan tilaisuuksissa.

– Minä olen varmaan sitten vähän ylivilkas ihminen, Laine sanoo lähes kuiskaten ja silmät tuikkien.

Anneli Laine ja Tanja Suikki pitävät hauskaa yhdessä ja pyörittävät siinä sivussa perinteistä kemikalioliikettä sekä Postin palveluja Tervakoskella.
Anneli Laine ja Tanja Suikki pitävät hauskaa yhdessä ja pyörittävät siinä sivussa perinteistä kemikalioliikettä sekä Postin palveluja Tervakoskella. Kuva: Pekka Rautiainen

Anneli Laine nauttii leipomisesta, ruoan laittamisesta ja siivoamisesta. Tyttären mukaan tälle ei ole mikään ongelma alkaa työstää kaalikääryleitä illalla työpäivän päätteeksi. Luppoajalla käsissä on sukkapuikot ja villasukkia syntyykin kymmenittäin sekä hyväntekeväisyyteen että joululahjaksi sukulaisille.

– Kävelen paljon ja yhtä paljon myös seurustelen ihmisten kanssa, kun vain joku kerkeää kuuntelemaan.

Vastavuoroisesti otetaan vastaan ihmisten huolet ja ilot. Jos Laine on jäänyt suustaan kiinni asiakkaan kanssa, eikä muista seurakunnan tilaisuuden alkua, muistuttaa tytär tätä koodisanoilla: ”Äiti, seurakunta!”

 

Menevätkö äidillä ja tyttärellä koskaan sukset ristiin?

Tappele he eivät kuulemma koskaan ja hirveän harvoin syntyy erimielisyyttä.

– Minä varoitan ennakolta, että nyt minulla on tunne, että kohta loukkaannun. Äiti saattaa möksähtää, eikä puhu vähän aikaa mitään.

– Sitten taas puhun ihan yhtäkkiä vaan. HÄSA.

Anneli Laine

Lapsuus

Syntynyt 1937. Vanhin kahdeksasta lapsesta.

Lähti Karjalasta evakkoon 2-vuotiaana.

Lähetettiin Ruotsiin 4-vuotiaana ja oli siellä yhdessä kahden siskonsa kanssa kolme vuotta.

Asui lapsuutensa Rengossa. Oma kotitalo rakennettiin vuonna 1948.

Tehnyt töitä 15-vuotiaasta lähtien ja kävi rippikoulunkin työaikana.

”Kotona oli 2–3 -vuotiaita. Minun oli oltava mukana leivän haussa. Siitä on varmaan peruja se, että olen aina valmis lähtemään.”

Aikuisuus

Kaksi tyttöä ja poika. Neljä lastenlasta.

Muutti Tervakoskelle vuonna 1960. Mies työskenteli Tervakosken paperitehtaalla.

On harrastanut aktiivisesti laulua. Lauloi ja keikkaili orkesterin kanssa.

Lauloi Etelä-Hämeen oratoriokuorossa ja vuodesta 1961 Tervakosken naiskuorossa, jolle tarjosi läksiäiskahvit viime tammikuussa.

Työskenteli muun muassa Hämeenlinnassa kenkäkaupassa ja Tervakoskella Osuuskaupassa.

Yrittäjyys

Avasi Pompeliina-myymälän lähelle Tervakosken Seurantaloa vuonna 1980. Myymälässä oli myynnissä kemikaliotuotteita, leluja ja lahjatavaroita.

Osti vanhan kemikaliomyymälän varaston vuonna 1986 ja avasi myymälän Tervakosken keskustaan.

Vuonna 1989 osti liiketilan vanhasta Osuuspankin tilasta.