Juha Salminen työskentelee Tervakosken paperitehtaalla logistiikan työnjohtajana.
Kanta-Häme

Tervakosken tehdaskylässä ei voinut hiipiä omenavarkaisiin – Tehdaskylän sydän täyttää 200 vuotta

200-vuotiaan Tervakoski oy:n paperintuoksu on ympäröinyt Juha Salmista ja Pekka Tammista lapsuudesta saakka. Molemmat ovat olleet mukana tekemässä Tervakoski-näytelmiä, joissa näkyy myös yhteisöllisyyden toinen puoli.

Tervakoskella tuulee. Puuska ajaa roskalavalta karannutta paperinriekaletta tienpientareella kohti tehdasta.

Samaan suuntaan kävelee tervakoskelainen Juha Salminen, Tervakoski oy:n logistiikan työnjohtaja.

Tervakoskella harva asia on viimeisimpien 200 vuoden aikana kulkenut tehtaasta poispäin.

– Tehdas on elanto. Kun aikoinani työttömyysjakson jälkeen pääsin tänne, se oli kuin lottovoitto, Salminen sanoo.

Hän on paljasjalkainen tervakoskelainen, mutta sikäli ”poikkeus”, että hänen lähisuvustaan vain osa on työskennellyt Tervakoski oy:ssä.

– Kumpikaan vanhemmistani ei työskennellyt siellä, mutta vaari oli kirvesmiehenä. Itse asiassa myös vaarin veli työskenteli siellä, ja kaksi tätiäni. Olin alakouluikäisenä mörönsyöttinä yhden tädin luona, kun tämän mies oli yövuoroissa, hän nauraa.

Salminen on ehtinyt asua niin Imatralla kuin Kouvolassakin. Hänelle oli kuitenkin itsestään selvää palata Tervakoskelle, suvun luokse.

 

Tänä vuonna 200 vuotta täyttävä Tervakoski oy on paitsi kylän, myös monen paikallisen suvun ydinhistoriaa.

Paperikone 8:lla jauhajana työskentelevä Pekka Tamminen on tehtaalaisia neljännessä polvessa. Tamminen itse on tosin ollut paperitehtaalla vasta kolmisen vuotta. Aiemmin hän työskenteli pitkään muovitehtaan puolella.

– Samojen aitojen sisäpuolella kuitenkin.

Tammisen vanhemmat, isovanhemmat ja vaarin isä vaimoineen ovat työskennelleet Tervakosken tehtaalla. Ainakin he, sillä Tamminen ei ole varma, ulottuuko perheen tehdashistoria vieläkin pidemmälle.

– Olen haistellut paperintuoksua lapsesta asti. Itselleni oli selvä juttu, että asun aina Tervakoskella ja menen töihin tehtaalle. Niin kuulemma sanoin jo pienenä, hän hymyilee.

Ja melkein niin kaikki menikin.

 

Elämä tehdaskylässä oli Tammisen mukaan ”sosiaalista ja hauskaa”. Virikkeitä oli muuallakin kuin tehtaanporttien sisäpuolella, sillä tehdas oli kirjaimellisesti kaikkialla. Se rakennutti kylään kaiken asunnoista ja uimahallista elokuvateatteriin ja keilahalliin.

Oli viljelyksiä ja oma saha. Lääkäri ja kirjasto.

– Kylä oli paratiisi. Ei esimerkiksi Hämeenlinnassa tai Riihimäellä ollut silloin uimahallia. Kaikki tämä lisäsi ylpeyttä tervakoskelaisuudesta. Olen vasta myöhemmin tajunnut, miten ylpeitä olemmekaan olleet.

Saattoi se kaikki yhteisöllisyys olla lapselle kiusallistakin. Kepposia oli pakko miettiä kaksi kertaa.

– Ei voinut mennä mihinkään omenavarkaisiin, kun kaikki tiesivät, kenen poikia oltiin.

Tamminen huomauttaa, että on vaikeaa nimetä muistoja, jotka erityisesti kuvaisivat sukupolvien mittaista tehdasyhteisöä. Kun sen keskellä on kasvanut, se kaikki on ollut tavallista elämää.

 

Oli mukavaa olla lapsi Tervakoskella. Vaikka Juha Salmisen lapsuudenperhe ei työskennellyt tehtaalla, kaikki kaverit olivat tehtaalaisten lapsia.

Pekka Tamminen muistelee muun muassa tehtaan koko kylälle järjestämiä pikkujouluja, joissa lapsille oli aamupäivällä seuratalolla ongintaa, elokuvia ja karkkipussi jokaiselle.

– Aikuisten pikkujoulut olivat sitten illalla, mutta niiden ohjelmasta en niin tiedä, hän nauraa.

 

Napialan työväennäyttämö on muutaman viime vuoden aikana tehnyt kaksi Tervakoski-aiheista näytelmää. Jälkimmäinen sai ensi-iltansa tämän vuoden keväällä.

Kylän ja tehtaan historiaa luotaavia näytelmiä varten kerättiin oikeita muistoja kymmeniltä eri-ikäisiltä ihmisiltä. Niistäkin välittyi ylpeys omasta kylästä.

– Kun ensimmäistä näytelmää tehtiin, luin Tervakosken historiaa. Oli kiinnostavaa, ettei ammattiyhdistysliikekään päässyt heti sotien jälkeen Tervakoskelle. Ei sitä tarvittu paikassa, jossa oli jo kaikki paremmin kuin muualla, Tamminen sanoo.

– Aikoinaan täällä on pidetty työntekijöistä huolta syntymästä kuolemaan.

Nykyään samanlaista yhteisöllisyyttä ei enää ole. Väki on vaihtunut, ja Salmisen mukaan tehtaaseen on vakiintunut ”itävaltalainen johtamistyyli”.

– Ihmisillä ei enää ole kylään samanlaisia siteitä, Pekka Tamminen sanoo.

 

Keväällä esitetty Tervakoski 2 avasi Pekka Tammisen silmät sille, miltä tiivis kyläyhteisö on tuntunut niistä, jotka ovat muuttaneet sinne muualta.

– Eräs 80-vuotias haastateltava totesi, että kun on asunut kylässä 30 vuotta, sitten hyväksytään tervakoskelaiseksi. Kuulimme tarinoita suoranaisesta kiusaamisesta, ja pääsin ainakin itse tietystä kuplasta pois, Tamminen kertoo.

– Oli haastatteluja, joissa itsellenikin tuli kyynel silmään.

Yhden sellaisen jälkeen näytelmän käsikirjoittaja Metti Löfberg ilmoitti, että käsikirjoitus menee nyt kokonaan uusiksi. Sitä Tamminenkin toivoi.

– Tervakoski on ollut todella sisäänpäin lämpiävä, sanoo Juha Salminen, joka on myös Napialan työväennäyttämön puheenjohtaja.

Vieläkään yhteisten kokemusten pajatsoa ei ole täysin tyhjennetty. Salmisen mukaan Tervakoski 3:sta on ollut alustavaa puhetta.

– Paljon tarinoita on kertomatta, sillä nyt oltiin vielä aika paljon historiassa. HÄSA

Tervakosken paperitehdas

Janakkalan Tervakosken kylässä sijaitseva Tervakoski oy on perustettu vuonna

1818

Laajeneva tehdas tarvitsi työntekijöitä aina paperinvalmistuksesta alueen kunnossapitoon.

Tehdas rakennutti työntekijöiden tarpeisiin asuintaloja, tuki omakotirakentamista, perusti kouluja, oli mukana kirkon pystyttämisessä, tarjosi viljelypalstoja, palkkasi terveydenhoitajan ja lääkärin ja huolehti kulttuuritoiminnasta.

Tervakoskesta muodostui omavarainen yhteisö, jossa vietettiin hyvinkin vilkasta seura- ja kulttuurielämää.

Tervakoski nyt

330 henkeä työllistävä tehdas on Suomen toiseksi vanhin yritys ja vanhin toimiva paperitehdas.

Tehtaan on omistanut vuodesta 1999 itävaltalainen Delfort Group -konserni, jonka suurin tuontantolaitos Tervakoski on.

Tervakosken tehdas valmistaa ja myy erikoispapereita, kuten ohuita painopapereita, pakkaus- ja sähköeristepapereita sekä savukkeiden suukappalepapereita.

Tehdas omistaa vielä maa-alueita ja kiinteistöjä, kuten Tervakosken paloaseman ja Virkailijakerhon rakennukset.

Tuoreimpia artikkeleita