Kanta-Häme

Tie vie taas eteenpäin

– Urheilun mielenkiintoisin piirre on sen ehdottomuus, äärirajoilla liikkuminen.

Näin pohtii toimittaja-selostaja Tapio Suominen, joka istuu Hämeenlinnan Tawast Golfin klubitalon edustalla. Suominen käy täällä golfaamassa muutaman kerran viikossa, silloin kun aikaa on.

Lähtö Pasilaan koittaa muutaman tunnin päästä, mutta vielä ei ole kiire. Suominen muutti Hämeenlinnaan keväällä lähinnä kaupungin sijainnin takia, mutta Kanta-Hämeen keskus on yllättänyt myönteisesti.

– Kaupunki on ylittänyt odotukseni. Olen asettunut tänne hyvin.

Suominen on seurannut aitiopaikalta suomalaisia urheilijoita ja heidän tarinoitaan, mutta parin vuoden aikana Suomisen omasta elämästään tuli myös tarina, jota seurata.

Masennus vei Suomisen pitkälle sairauslomalle, mutta vappuna töihin palannut Suominen näkee jo valoa tunnelin päässä.

– Pari viime vuotta on ollut aikamoista turbulenssia. Menneitä virheitä ei saa tekemättömäksi, mutta tavoitteeni on, että olen oppinut niistä jotain, hän kuvailee.

Keski-Suomi vaihtui Pasilaan

Tapio Suomisen matka tunnetuksi ruutukasvoksi alkoi 1980-luvun puolessavälissä. Jyväskylän yliopistoon liikuntatieteitä opiskelemaan saapunut turkulainen kiinnostui journalistiikasta, jonka opinto-ohjelma alkoi yliopistossa samoihin aikoihin.

Kesätyö löytyi opiskeluaikoina Keski-Suomen Yleisradiosta, ja koripalloa harrastanut Suominen pääsi urheilutoimitukseen. Pian Pasilaan haettiin urheilutoimittajaa, ja Suomisen onneksi matka jatkui pääkaupunkiseudulle vuonna 1988.

Alkoi työsuhde, joka on kestänyt yli 25 vuotta.

– Alkuaikoina urheilutoimitus oli paljon nykyistä pienempi. Työt olivat monipuolisia, ja alkuaikoina oli tottuneita toimittajia, kuten Seppo Kannasta, Juha Jokista ja Pentti Salmea, jolta oppia.

Ainutlaatuisia kokemuksia on tullut paljon: jalkapallon MM-kisojen loppuottelu vuonna 2006, jääkiekon molemmat maailmanmestaruudet 1995 ja 2011. Väliin on mahtunut vielä muutamat olympialaiset ja lukuisia arvoturnauksia koripallosta taitoluisteluun.

Suominen myös laskee, että hän on ollut 17 kertaa jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa. Reissut kestävät kolme viikkoa, joten elämän aikana kisamatkoilla on kulunut vuoden päivät.

– Se on aika paljon, hän kuittaa.

Samalla hän on huomannut, miten suomalainen urheilujournalismi on muuttunut. Yhdeksi käännekohdaksi Suominen laskee Lahden dopingskandaalin vuonna 2001.

– Lahden tapahtumat muuttivat koko urheilujournalismin suuntaa Suomessa. Kirkasotsainen fanittaminen muuttui kriittiseksi tarkasteluksi.

Ruudun ulkopuolella alkoi kuitenkin tapahtua sellaista, joka vei Suomisen pitkäksi aikaa sairastuvalle.

Masennus vei miehen

Siviilielämässä kaikki ei ollut hyvin. Vuosia julkisuudessa asiallisesti esiintynyt Suominen alkoi herättää hämmennystä. Näkyvin osa oli yli-innokas Twitter-päivitysten teko, joista osa liikkui jo hyvän maun rajalla.

Lopulta Suominen poistui ruudusta, ja häntä alettiin hoitaa masennuksen takia. Paluun työelämään piti käydä Sotshin olympialaisten yhteydessä lopputalvella, mutta parin televisioesiintymisen jälkeen Suominen tarvitsikin vielä lisää aikaa.

Ensimmäinen selostustyö koitti lopulta jalkapallon maailmanmestaruuskisojen yhteydessä kesällä 2014.

– Pitää kyllä kiittää työnantajaa, että paluu hoitui niinkin hyvin. Olen edelleen toipilas, ja käyn terapiassa säännöllisesti.

Suominen ei ole haastatteluissa arastellut puhua sairaudestaan, eikä hän arastele nytkään. Masennus on hänen mukaansa sairaus, joka koskettaa yli puolta miljoonaa suomalaista. Suominen arvioi, että jokainen suomalainen tuntee jonkun, joka kärsii sairaudesta.

– Asioista pitää pystyä puhumaan niiden oikeilla nimillä. 90 prosenttia palautteesta, jonka olen saanut, on ollut myönteistä. Siitä puhuminen on myös terapeuttista minulle, hän sanoo.

Läheisten apu tärkeää

Haastattelun ohessa Suominen tervehtii ohikulkevia golfaajia. Sää on ollut hyvä, ja tulevina vapaapäivinä aikaa olisi Suomisellakin suunnata viheriölle.

Alkaa olla myös viimeiset päivät, kun pääsee nauttimaan moottoripyöräilystä.

– Nyt menee oikeastaan aika hyvin. Masennus on opettanut, että itselle pitää olla armollinen ja antaa aikaa. Tein kesällä senkin ratkaisun, että panin korkin kiinni kokonaan, hän sanoo.

Suominen vielä muistuttaa, että läheisten ihmisten apu on korvaamatonta.

– Jos jollakulla lähipiirissä on hankalaa, kannattaa mennä kysymään suoraan, millainen tilanne on. Sitä ei itse huomaa, jos ote lipsuu. (HäSa)