Kanta-Häme

Tiede on uusi seksi

Tutkitusta tiedosta ei ole nykyään puutetta. Tieteen saavutukset ovat periaatteessa kaikkien suomalaisten ulottuvilla, ja koko ajan vyöryy lisää.

Miten kaiken pystyy sulattamaan? Tajuaako kukaan, kuten keravalainen kirjailija, tutkija ja tiedetoimittaja Tiina Raevaara kysyy tuoreen tieteen yleistajuistamisoppaansa otsikossa.

Entä haluaako kukaan tajuta? Raevaaran mukaan haluaa.

– Tiede kiinnostaa ihmisiä. Alan uutisia luetaan paljon ja jaetaan sosiaalisessa mediassa. On sanottu, että tiede on uusi seksi, hän sanoo.

– Esimerkiksi avaruuteen liittyvät asiat kiinnostavat. Sikäli ei voi sanoa, että ihmisille kannattaisi kertoa vain arkeen ja elämään suoraan liittyvistä asioista.

Helsingin yliopiston tietokirjallisuuden ja -kirjoittamisen professori Pirjo Hiidenmaa on samaa mieltä. 

– Joka kolmas vuosi julkaistavasta Tiedebarometrista näkyy, miten tiedettä arvostetaan. Tieteen ja tutkimuksen arvostus on aina ollut korkealla.

Seuraava Tiedebarometri on tulossa marraskuussa.

Suomen nykyisen hallituksen toimet pohdituttavat, miten päättäjät suhtautuvat tieteeseen. Yliopistoilta on viety miljoonia euroja, ja tutkimusta on koetettu sitoa taloudelliseen hyötyyn.

– Onko kyse yleisestä ilmiöstä vai vain tämän hallituksen ajatuksista, siihen en vielä ota vahvasti kantaa.

Etenkin sosiaalisen median keskusteluista voi välillä saada kuvan, että tunteisiin pohjautuvat mielipiteet nostetaan tutkimusten kanssa samanarvoisiksi – ja ohikin.

– Kun koulutustaso on korkea, ihmiset suhtautuvat kriittisesti siihen, mitä heille kerrotaan. Se ei ole paha asia, eikä suomalaisia sen perusteella voi sanoa tiedekielteisiksi, Hiidenmaa sanoo.

”Kriittisyys” voi kuitenkin keittää yli. Hiidenmaa nostaa esimerkiksi rokotusvastaisuuden, jossa yksittäisiin tapauksiin perustuvat käsitykset nostetaan laajaa tutkimusnäyttöä vastaan.

– Ilmastonmuutokseen suhtaudutaan samoin. Sadat tutkijat eri maissa ovat julkaisseet tuloksiaan, mutta ne kyseenalaistetaan toteamalla, että viime talvikin oli kylmä. Se osoittaa harkintakyvyn puutetta. Tieteellinen lukutaito ei ehkä ole paras mahdollinen.

Syytön ei ole mediakaan. ”Vesi tuottaa Viagran käyttäjälle hengenvaaran” -tyyppiset jutut horjuttavat luottamusta uutisiin.

Raevaaran oppaan kustantanut Vastapaino julkaisi tänä vuonna myös Ulla Järven ja Tuukka Tammen kirjan Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia. Raevaaran teos opastaa kirjoittajia, Järven ja Tammen kirja vastaanottajia.

– Onhan oikea tieteellinen teoria tylsää ja latistavaa eikä tarjoa nopeita ratkaisuja, Raevaara huomauttaa.

– Tiede on poikkeuksellisen hankala aihe. Se on monimutkaista ja usein vaikeaa ymmärtää. Siksi siitä pitäisi kirjoittaa erityisen vastuuntuntoisesti. Esimerkiksi terveysasioissa puhutaan elämän ja kuoleman kysymyksistä. Ihmiset pitävät terveysuutista ohjenuorana.

Mutta mitä yleistajuistaminen on? Atomifysiikkaa jokapojalle ja -tytölle?

Tieteen popularisoiminen ei ole uusi juttu. Kaikki ovat päässeet sen kanssa tekemisiin jo koulukirjoja lukemalla. Jos tiede on laaja käsite, yleistajuistamisen kohderyhmäkään ei ole kasvotonta massaa.

– Se, miten yleistajuistetaan, riippuu kohderyhmästä. Kuinka paljon pitää antaa tai voi olla antamatta perustietoa? Raevaara sanoo.

Yleistajuistaminen ei perustu pelkästään vastaanottoon, vaan sille on myös tutkijalähtöinen syy: vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa.

– Kun yliopiston tehtävistä on puhuttu, opetuksen ja tutkimuksen rinnalle on nostettu se, että tutkijat kertoisivat tutkimustensa tuloksista, Raevaara kertoo.

Rahoitus on julkista, ja tieteen näkyminen ja kuuluminen voi myös pitää rahahanat auki.

Tieteestä ei tutkijankammioiden ulkopuolella voi automaattisesti puhua sen omalla kielellä. Ongelmia tuottaa jo termistö.

– Tieteen kieli on usein englanti. Tein sekä graduni että väitöskirjani englanniksi, ja kun kirjoitin aiheesta suomeksi, minun piti keksiä terminologia itse, Raevaara kertoo.

Tutkijan on myös mietittävä, onko oma aihe sellaisenaan yleisesti kiinnostava. Pienten yksityiskohtien sijaan voi olla hedelmällisempää esitellä asioita yleisemmällä tasolla.

– Tutkija voi olla viehättynyt omasta tutkimusongelmastaan, joten joskus on helpompi yleistajuistaa muita aiheita.

Yleistajuistamista on tutkittu Helsingin yliopiston viestinnän oppiaineessa, ja myös Pirjo Hiidenmaan vetämät tietokirjallisuuden ja -kirjoittamisen opinnot tukevat sitä.

Helsingin Sanomien tiedesivukin on alkanut ilmestyä joka päivä eikä kerran viikossa. 

Tasapainoilu tieteen sisältöjen ja popularisoinnin välillä vaatii yhä hienosäätöä. Vaikka tieteenjanoisten määrä olisikin suuri, uutisten nopea roiskaiseminen ei palvele ketään.

– Kiire ja median murros näkyvät myös tiedeuutisoinnissa. Olisi hyvä olla enemmän tiedeasioihin perehtyneitä toimittajia, jotka tuntisivat sille maailmalle ominaiset jutut, Raevaara sanoo.

Hyvä yleistajuistaminen voi muuttaa lukijan kuvaa maailmasta. Eri tieteenalojakin voi käsitellä yhdessä. Se on vapaus, jota tutkijat eivät välttämättä voi työssään ottaa.

Ihminen ymmärtää tarinoita. Tiedettäkin voidaan purkaa tarina edellä.

– Esimerkiksi Stephen Hawkingin elämäkerta on kiehtova kertomus, joka avaa myös hänen tutkimustaan. Tiede on kuitenkin kurinalaista, eikä siihen voi lisäillä hauskoja yksityiskohtia vain siksi, että tulos olisi vetävämpi, Pirjo Hiidenmaa sanoo.

Tarinat manipuloivat lukijaansa. Ihminen täydentää mielessään lukemaansa asioilla, joita tekstissä ei ole. Parhaimmillaan lukija innostuu ja löytää jotain uutta.

– Tiedon tarjoamisessa pitäisi kokeilla kaikenlaisia keinoja. Vetäviä, esseemäisiä tekstejä ja pohtivia ja omakohtaisia kirjoituksia. Kannattaa muistaa myös lehtien paljon käyttämät infografiikat. Käyrillä ja pylväillä pystyy kertomaan paljon, Hiidenmaa neuvoo.

– Nykyistä enemmän pitäisi kertoa myös siitä, miten tutkimusta tehdään eikä vain lopputuloksesta.

Tiina Raevaara vahvistaa, että usein tutkimus osoittautuu matkaksi, joka eteneekin yllättäviin suuntiin.

Tieteelläkin on julkkiksensa. Esimerkiksi avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja on vakiintunut puhuja, jonka sanomisiin luotetaan. HäSa

 

Tiina Raevaara: Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle. Vastapaino 2016.