Kanta-Häme

Tiedettä tehdään pitkin Lammin metsiä

Aamu alkaa lepakkokaraokella.

Lammin biologisen aseman tiedepolun ensimmäisellä pisteellä puusta riippuu lepakon tavoin pieni mikrofoni, jonka tehtävänä on tallentaa yöllä ympäriinsä vipeltävien lepakkojen ääntä.

– Tämä on yksi seurantatutkimus, jota teemme Lammilla, selittää projektisuunnittelija Aino Peltonen opiskelijayleisölleen.

Mittauspisteen viereen kokoontuneiden opiskelijoiden vaimea aamuhälinä jäänee ultrataajuuksien kuunteluun viritetyltä mikrofonilta havainnoimatta.

Peltonen vetää hämäläisille lukiolaisille syksyn ajan Lammin biologisella asemalla uutta Tiedepolkua. Tällä kertaa muutaman tunnin mittaiselle tiedekävelylle osallistuvat parikymmentä biotekniikan kurssia käyvää Janakkalan lukion Tervakosken toimipisteen opiskelijaa.

Opiskelijat myös toivat mukanaan vesistötutkimusasemalle kolme pullollista lähiseuduiltaan Sokslammin, Alasjärven, Mallinkaistenjärven ja Kernaalanjärven järvivettä. Laboratoriossa katsotaan päivän päätteeksi, kuinka kirkasta ja hyvälaatuista tuliaisvesi todella on.

Mutta ensiksi reitille.

Kaarteleva kinttupolku on reunustettu tietokyltein, jotka esittelevät esimerkiksi Lammilla tehtävää biologista tutkimusta. Sienten ja mustikanversojen seuraksi on polunvarsille isketty qr-koodikylttejä, jotka ohjaavat älypuhelinkäyttäjät kasvintunnistussivustoille.

Tarkkasilmäinen lukiolainen voi sitten kuvan avulla etsiä ympäristöstä vaikkapa puna-ailakkia.

Kätevää, vaikka opiskelijoiden vastaanotto on aamupäivällä uninen. Syy on pikemminkin kolean alkusyksyn kylmän aamun kuin aiheen. Opiskelijoista osa on abiturientteja, jotka kertovat olevansa kiinnostuneita luonnontieteistä.

– Luen kaikennäköistä lukiossa. Solujutut ovat biologiassa kaikkein kiinnostavimmat, kertoo Noora Hannukka.

Kuhina alkaa kuitenkin kunnolla, kun Peltonen pysäyttää joukon polun viereen jätetyn kehikon, kasviruudukon, viereen. Ruudukkoja on kaksi, toinen lehtimetsässä, toinen parinsadan metrin päässä olevassa havumetsässä.

Tehtävä vaikuttaa yksinkertaiselta: pitää laskea ruudukkoon jäävät kasvit. Mansikoista, sinivuokoista ja käenkaaleista merkitään ylös kasvien, lehtien ja kukkien määrät, ja ryhmätöiden paperit kerätään lopuksi talteen. Tässä piilee koko reitin juju.

Nuoret tieteen polulla -hankkeella on tarkoitus lisätä nuorten tietoisuutta elinympäristöstään. Metsään pystytettyjen tietotaulujen lisäksi reitillä käytetään yksinkertaisia havainnointimenetelmiä, jotka ovat yleisesti myös tutkimuskäytössä.

Tutkijoille juju on siinä, että Lammin biologinen asema kerää samalla kokemuksia siitä, voisiko yksinkertaisia menetelmiä kouluttaa laajemmin kansalaisille. Tällöin eri elinympäristöistä saisi käyttökelpoista tutkimustietoa.

Peltonen puhuu kansalaistieteestä. Havaintotietoa kansalaisilta kerätäänkin jo esimerkiksi linnuista, järvien kunnosta ja suurpedoista. Nyt pohditaan, voisiko kansalaisten keräämää kasvitietoa soveltaa suoraan tarkkoihin tutkimushankkeisiin.

– Tarkoitus olisi saada tavallisia ihmisiä innostettua kirjaamaan luontohavaintoja. Havaintoja voisi käyttää hyväksi esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinnissa, hän kertoo.

Muutaman rastin päästä opiskelijat pääsevät kokeilemaan Lammilla rakennettua erikoistuotetta. Tutkijat ovat nimittäin keksineet porata vanerilevyyn reikiä, ja reikälevyksi nimetyn laitteen avulla voi mitata valon määrää. Vastaavaa laitetta käytetään muun muassa Englannissa.

Menetelmä on yksinkertainen: pitää katsoa, kuinka monesta reiästä pääsee valo läpi, kuinka monesta ei. Myös tästä kerätään kokemukset talteen ja arvioidaan, voisiko reikälevyn lanseerata laajemmalle käyttäjäkunnalle.

Seuraavalla vesirastilla kirjataankin jo muun muassa Pääjärven näkösyvyys, leväpitoisuus ja lämpötila suoraan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään Järviwiki-tietokantaan. Kaikki opiskelijoiden havainnot jäävät siis myöhempää käyttöä varten.

Opiskelija Noora Hannukan ja Pilvi Pikivirran ja muidenkin opiskelijoiden mielestä reitti tiivistyi sanaan mielenkiintoinen.

Kansalaistieteen lisääminen vaatisi heidän mielestään kuitenkin hieman lisäperehdytystä ja samalla -innostusta. Hannukka arvioi, että heidän ikäpolvessaan luontotietouden määrä on lisääntynyt, joten tulevaisuudessa voisi intoa jo löytyä.

– Asioista puhutaan entistä enemmän koko ajan, hän sanoo.

Iltapäivän päätteeksi on tuliaisvesien laatukin tarkistettu. Ph-arvot, fosforipitoisuudet ja ravinnemäärät ovat kaikki kohtuullisen hyvällä tasolla.

Tuliaisia olivatkin mittaustulokset. HäSa

Tiedepolku on kaikille avoin, ja se lähtee Lammin biologiselta asemalta.