Kanta-Häme

Tietokirjailija Eero Ojanen: Kirjoita joka päivä jotain

TAITEEN TÖISSÄ -sarjassa tutustutaan kulttuuriväen arkipäivään.
 

– Kirjoita joka päivä jotain. Se on ollut kirjoittajien kantava ajatus vuosituhansia. Se on hyvä ajatus, sanoo Eero Ojanen.   

Jos hyvin käy, tämän periaatteen noudattaminen näyttäytyy laajana julkaistuna tuotantona. Vuonna 1954 syntynyt, Parolassa asuva Ojanen on julkaissut nelisenkymmentä tieto-, kauno- ja historiikkikirjaa, suomentanut ja tehnyt käsikirjoituksia radioteatterille.

– Tiukkaa työrytmiä minulla ei ole. Vanhemmiten olen huomannut, että aamut ovat hyvää työskentelyaikaa.

Hän toimi viime vuosituhannella lähes 20 vuotta Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen avustajana ja kolumnoi lukuisissa sanoma- ja aikakauslehdissä. Yhä edelleen hän johtaa Kriittisen Korkeakoulun toimintaa, mikä tarkoittaa muutamaa viikoittaista työpäivää Helsingissä.

– Kaikissa töissä on hyvät puolet. Ne täydentävät ja tukevat toisiaan.

Ojanen teki lisensiaattityönsä Jyväskylän yliopistoon vuonna 1992. Viime keväänä yllätys olikin melkoinen, kun akateemisen uran hylännyt lisensiaatti väitteli Itä-Suomen yliopistosta tohtoriksi.

Väitöstutkimuksen nimi on Henki ja sivistys. Paikallisuuden näkökulma J. V. Snellmanin ajattelussa Saima-lehden 1844–1846 Kuopiota käsittelevän aineiston valossa.

– Olen tutkinut Snellmania ainakin 1980-luvulta lähtien ja työskennellyt kymmeniä vuosia erilaisissa Snellman-hankkeissa. Oli helppo homma tehdä tutusta materiaalista tämmöinen omakin tutkielma, kuittaa Ojanen. 

Kirjoittajan työstä on helppo löytää monia vastakkaisuuksia. Kun kirjoitus on valmis, syntyy lopputuloksesta hallittu vaikutelma, vaikka se olisi kirjoitettu täydellisen kaaoksen keskellä. Miltä näyttää Ojasen työhuone kotona?

– Kyllähän kirjoittaessa aika sekaista tuppaa olemaan, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori, joka halusi sopia haastattelun Hämeenlinnan kirjastoon.

Kirjoittaminen on myös yksinäistä työtä, vaikka kirjoituksen tavoite on löytää lukijansa.

– Käyn puhumassa tilaisuuksissa, mutta se on vähäistä, hän sanoo.

– Kirjoja tehdessä olen eniten kustantamoiden kustannustoimittajien kanssa tekemisissä. Minulle on sattunut hirveän hyviä kustannustoimittajia, joiden kanssa työskentely on ollut parhaimmillaan hyvin hedelmällistä. 

Vaikka kirjoittajalla olisi paljon kokemusta ja kova rutiini, ei teksti suostu aina kulkemaan. Se ei ole Ojaselle lainkaan dramaattista eikä traumaattista. Aina toimivaa blokin räjäytysreseptiä hänellä ei ole.

– Kahvia on tullut juotua. 

Kun kahvikaan ei auta, on yksinkertaisesti vaihdettava aihetta tai työvaihetta. 

– Täytyy tuntea oma työtapansa. Vaikka on kirjoittanut koko ikänsä, ei kirjoittaminen ole konemaista. Ei sitä voi ohjelmoida.

Ojanen on antanut työvälineidensä kehittyä aikojen mukana. Tällä hetkellä hän työskentelee pääasiassa kannettavalla tietokoneella.

– Ei työvälineisiin enää nykyään kiinny. Mutta on tärkeää olla niiden kanssa tuttavallisissa väleissä, jotta syntyy keskinäinen luottamus ja tulee juttuun.

Ojasen julkaisulista kasvaa ensi syksynä filosofiakirjalla Minä olen nyt tuolla.

– Se on haastava ajatus, koska se on mahdotonta. Siinä kiteytän ja kokoan yhteen ehkä viimeisen kerran omaa ydinajatteluani.

Hän on jo pidemmän aikaa työstänyt kirjaa Hattulan suuresta pojasta, Jaakko Juteinista, mutta sen aikataulusta tietokirjailija ei osaa sanoa vielä mitään varmaa.

– Olen ollut pääosin freelancer koko työurani. Se edellyttää aikamoista suunnitelmallisuutta ja toisaalta joustavuutta. Koko ajan tekee montaa työtä yhtä aikaa ja niissä on pitkä- ja lyhytaikaisempia. Kokonaistilannetta ei koskaan tiedä kauaksi eteenpäin.

Sen Ojanen kuitenkin tietää, että hän aikoo viettää kesän aikana ”ihan lyhyitä tuokioita” myös lomaa. Ovatko ne tunteja, päiviä vai viikkoja?

– Todennäköisesti muutamia päiviä.

Kun julkaistujen kirjojen määrä huitelee kymmenissä, ei Ojanen pane elämää risaiseksi joka kerta, kun hän saa käsiinsä uuden teoksen lämpimäiskappaleen. Paras hetki hänestä on se, kun viimeinen oma oikoluku on tehty.

– Kun teksti lähtee itseltä maailmalle. Sen jälkeen kaikki on toisten käsissä.    

Kysyttäessä ja pakon edessä Eero Ojanen suostuu poimimaan omasta tuotannostaan yhden teoksen ylitse muiden. Se on Kymmenen vuosituhatta: Kertomuksia suomalasten historiasta, jonka hän kirjoitti yhdessä hämeenlinnalaisen Olli Jalosen kanssa vuonna 1999.

– Se oli ideana omaperäinen, iso ja vaativa. Vähän suurellinenkin, mutta pystyimme sen kuitenkin toteuttamaan. Se oli tyydyttävä asia. HÄSA  

Päivän lehti

1.6.2020