Kanta-Häme

Tingatinga kehitti taiteesta bisneksen

Naivistit Iittalassa esittelee tänä vuonna myös Itä-Afrikasta peräisin olevaa tinga tinga -taidetta.

Moni Keniassa tai Tansaniassa vieraillut on tuonut mukanaan näitä värikylläisiä töitä, jotka ovat pursuavat useimmiten eläinaiheita.

Tyyli on saanut nimensä noin vuonna 1936 syntyneen taiteilijan Edward Saidi Tingatingan mukaan.

Tyylin juuret ovat paljon kauempana. Se tulee eteläisen Afrikan tavasta koristella majan seinät maalauksin. Edelleenkin monet haluavat talojensa seiniin itselle läheisiä kuva-aiheita.

Edward Tingatinga kuitenkin onnistui jalostamaan tyylilajista bisneksen.

Tansanian ja Mosambikin rajalla asunut Tingatinga muutti Dar es Salaamiin 1960-luvun lopulla.

Hän kehitti tyylin maalata värikkäitä maalauksia polkupyörämaalilla kovalevylle. Materiaalit olivat halpoja.

Hän myös keksi ruveta myymään töitään ulkomaalaisten suosimalla asuinalueella Dar es Salaamissa. Pienikokoisia tauluja oli helppo viedä kotiin matkamuistoina. Niistä tuli suosittuja ja taidebisnes laajeni.

Oppilaat jatkoivat työtä

Tingatingan kohtalo oli karu. Liikennepoliisi ampui hänet vahingossa vuonna 1972.

Tuossa vaiheessa hänellä oli jo useita oppilaita, jotka jatkoivat hänen työtään. Myöhemmin erityisesti pohjoismaalaiset ja sveitsiläiset innostuivat tinga tingan nimen saaneesta tyylistä.

Ulkomailta saadulla sponsorituella taiteenteko siirtyi 1990-luvun alussa vähitellen ison puun alta työpajaan. Samalla muodostettiin osuuskunta Tinga Tinga Arts Co-operative Society.

Nykyään enemmän tai vähemmän alkuperäistä tinga tingaa saa mistä tahansa matkamuistokaupasta Itä-Afrikan maissa.

Sitä tuotetaan lukuisissa työpajoissa enemmän ja vähemmän ammattitaitoisesti.

Myös alkuperäisen osuuskunnan väki ottaa niin aiheissaan kuin värityksissään huomioon sen, mitä arvelevat länsimaisten turistien haluavan.

Taidetta vai teollisuutta?

Monen mielestä tinga tingasta onkin tullut käsiteollisuutta ja bisnestä enemmän kuin taidetta. Olipa kumpaa tahansa, se takaa elannon lukuisille perheille.

Työtä on tehostettu niin, että oppipojiksi (tyttöjä on vain harvoja) tulevat saavat tehtäväkseen maalata taustat. Sen jälkeen taulut saavat kuivua aikansa.

Taustan kuivuttua toinen ammattimies ottaa taulun käsittelyynsä ja maalaa siihen oman osuutensa jne.

Kovalevylle tehdään enää vähän töitä. Turistit ostavat mieluummin kankaalle maalattuja tauluja, joita on rullattuina helpompi kuljettaa lentokoneessa.

Tämä on myös mahdollistanut taulujen koon kasvattamisen. Osa niistä on huomattavan suuria.

Tuotekehittelyä on harrastettu. Mahdollista on ostaa tinga tinga -mukeja, -tarjottimia, koruja ja tilauksesta melkein mitä tahansa.

Bisneksen sivussa on myös kehittynyt todellisia tyylilajin mestareita, joiden töistä maksetaan huomattavasti paremmin kuin tusinatavarasta.

Samalla tyylisuunnat ovat eriytyneet. Osa töistä, esimerkiksi monet ihmisiä esittävät, ovat hyvin pelkistettyjä, lähes abstrakteja. (HäSa)