Kanta-Häme

Töhritty merimerkki on vaarallinen

– Kummeleita on töhritty mustalla spraylla, puskat ovat kasvaneet merkkien eteen ja monet viitat ovat haalistuneet, luettelee sisävesialuksen kapteeni Timo Knuutila.

Hopealinjan Swan-alusta luotsaavan Knuutilan mukaan osa töhryistä on saanut levätä paikoillaan jopa vuoden.

Ongelmia tuottaa se, että nykyään eri merkkien kunnossapito kuuluu eri tahoille: jännitemerkit sähkölaitokselle ja viitoitukset ja väylän kunnossapito mikkeliläiselle Puula Charterille. Sillat ja laiturit puolestaan ovat muun muassa kuntien vastuulla.

Knuutilan mukaan valitukset merimerkkien ja väylien kunnosta menevät perille heikosti. Esimerkiksi vikailmoitus turvalaitteista tehdään liikennevirastoon, joka puolestaan vie sen edelleen Puula Charterille.

– Systeemin pitäisi olla selkeämpi. Nyt vikailmoituksen tekemisestä voi mennä kuukausikin, ennen kuin asiaan palataan. Esimerkiksi pusikoiden pitäisi olla aina raivattuina.

Haalistuminen muuttaa sanoman

Vanajaveden kiinteiden turvalaitteiden kunnossapidon kilpailutuksessa saanut Puula Charter sanoo tekevänsä korjaukset vikailmoitusten perusteella.

– Mitä vakavampi vika, sitä nopeammin korjaamme sen. Meillä on iso toimialue, joten emme kierrä väyliä aktiivisesti, mutta käymme jokaisella turvalaitteella vähintään kerran vuodessa, sanoo toimitusjohtaja Antti Sappinen.

Timo Knuutilan mukaan juuri väylien kiertämättömyys on ongelma. Vikoja pääsee kertymään, koska byrokratia on monimutkaista, eikä kunnossapitäjä seuraa aluetta aktiivisesti.

Pahimmillaan töhriintyneiden tai haalistuneiden merkkien väärintulkinta voi viedä joltakulta hengen.

– Esimerkiksi Saimaalla ihmisiä on kuollut siihen, että laivan masto on osunut voimalinjaan. Jos voimajohtomerkit ja etenkin metrimäärät ovat piilossa, mastoon voi iskeä valokaari.

Heijastimien sotkeminen tummiksi haittaa ohjaamista iltapimeillä, ja auringonvalosta ja lintujen ulosteesta haalistuneet viitat kertovat eri asioita, jos vihreä tai punainen alkaa näyttää valkoiselta tai keltaiselta. Esimerkiksi keltainen tarkoittaa paineputkea.

– Liikenne Vanajavedellä on vilkasta. Esimerkiksi valoviittoja voisi lisätäkin, sillä täällä on ollut kovia sumuja, Knuutila pohtii

Mitä maksaa, jos jotain sattuu?

Knuutila myöntää haikailevansa aikoja, jolloin väylien kunnostus kuului selvästi yhdelle, paikalliselle taholle, ja kanavista vastasivat nimetyt mestarit.

– Nyt kaikesta pitää täyttää melkein samanlainen paperinippu kuin tankkerin karilleajosta. Vastuita pallotellaan, ja kilpailuttamisella haetaan säästöjä. Mitä maksaa, jos jotain tapahtuu? hän kysyy.

– Vanajavesi on kuitenkin koko lailla matalaa ja kapeaa väylää. Miksi laitteita edes on, jos ne ovat virattomia?

Knuutilan mukaan hitaus pätee kaikkeen. Esimerkiksi Hattulassa sillat ovat saaneet sotkuja pintaansa, ja kuntapäättäjät katselevat niitä tyynesti rantaravintolan terassilta.

– Lepaan laituri kunnosttiin vasta, kun asiasta kirjoitettiin lehdessä. Hämeenlinnan satama on aivan oma lukunsa: se on ollut pimeänä päiväkausia.

Ilkivalta lisääntynyt

Esimerkkiretki ajetaan arki-iltana Lepaan laiturista Hämeenlinnan satamaan. Swanin edellä mennä pöristää vene, joka ohittaa viitat säännönmukaisesti väärältä puolelta ja nuolee rantoja vaarallisen läheltä.

– Ihme on, jos tuo ei ole kohta kivikossa, Knuutila sanoo ja pudistelee päätään – eikä vain yhtä kertaa matkan aikana.

– Huhhuh – taas!

Knuutilan mukaan etenkin ilkivaltaa on tehty paljon parin viime vuoden aikana. Samalla on yleistynyt piittaamattomuus vesiliikenteessä. Knuutilan mielestä olisi hyvä, jos veneilijöiltä vaadittaisiin ajokorttia.

– Aika isonkin aluksen voi nyt ostaa omaan käyttöön ilman mitään tietoa vesilläliikkumisesta. Hyvät merimiestavat ovat usein hukassa. Ajaminen nokka ylhäällä esimerkiksi tankkauspaikkojen vierellä tai lujaa toisen ohi on iso turvallisuusriski. (HäSa)

Päivän lehti

2.6.2020