Kanta-Häme

Tohtori Anneli Pauli on Kaurialan vuoden alumni

Paulin mukaan hyvät opettajat voivat vaikuttaa koko loppuelämään ratkaisevasti. Hänet vei limnologian opintoihin innostava ja luonnonhavaintoja hyödyntänyt luonnontieteiden opetus.

 

Kaurialan lukion vuoden 2016 alumniksi on valittu Maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Anneli Pauli. Hän on opiskellut Hämeenlinnan tyttölyseossa vuosina 1966–1974. Yliopistossa hänen pääaineinaan olivat limnologia ja mikrobiologia. Pauli on työskennellyt dosenttina Teknillisessä korkeakoulussa ja Aalto-yliopisto on myöntänyt hänelle kunniatohtorin arvon. 

Anneli Pauli on toiminut myös Euroopan komission tutkimuksen ja innovoinnin osaston sekä komission tutkimuskeskuksen varapääjohtajana Brysselissä, Suomen Akatemian ylijohtajana ja tiedekeskus Heurekan toiminnanjohtajana. Vuosina 2014–2016 hän on toiminut Lappeenrannan teknillisen yliopiston rehtorina.

– Vuoden alumniksi valinta tuntuu kyllä hyvältä. Vuoden alumneja ei ole valittu vielä edes kovin montaa kertaa, joten tuntuu erityisen hienolta päästä ensimmäisten joukkoon. 

Mikä merkitys Kaurialan lukiolla on ollut urallesi?

– Lukiohan oli silloin Hämeenlinnan tyttölyseo, eli erilainen koulu kuin nykyään. Koulun merkitys on ollut todella suuri. Se on vaikuttanut uraani ja elämääni ratkaisevasti. Päädyin opiskelemaan limnologiaa, eli sisävesistöjen tutkimusta. Siihen innosti erityisesti nykyisin jo edesmennyt lehtori Tellervo Hemmi, joka oli erittäin innostava opettaja. Nykyään hänen opetusmetodejaan kutsuttaisiin varmaankin ilmiöpohjaiseksi oppimiseksi. Hän lähetti meidät esimerkiksi havainnoimaan luontoa läksyinä. 1970-luvun alussa ympäristöasiat nousivat esille myös mediassa aiempaa enemmän, ja meillä oli myös ikioma ympäristöongelma, Vanajavesi, joka haisi ja löyhkäsi vieressä. Halusin opiskella jotain ympäristönsuojeluun ja -tutkimukseen liittyvää, vaikka siihen aikaan harvinaisen oppialan valintaa kummasteltiin kovasti. Jos koulussa pärjäsi suhteellisen hyvin, oletettiin, että olisi hakenut jotain perinteisempää, kuten lääketiedettä.

Mikä omasta mielestäni on ollut tärkeintä, mitä olet urallasi saanut aikaan?

– Ehkä se, kun olin Suomen Akatemiassa vuodesta -96 eteenpäin. Se oli tutkimukselle erittäin hyvä vaihe tässä maassa. Vaikka taloudessa oli silloinkin ollut suuria vaikeuksia, hallitus satsasi tieteeseen, koulutukseen ja innovaatioihin. Sen jälkeen ulkomailla suomalaista koulutusta ja tiedepolitiikkaa on arvostettu uskomattoman paljon. Sen ajan jäljet näkyvät edelleen.

– Tuntuu todella kurjalta, että tämän ajan oppeja ei sovelleta nykyisessä tilanteessa. Uskon kuitenkin tulevaisuuteen. Joskus täytyy mennä kapeikon läpi, että syntyy jotain uutta. Kaikilla mailla on ylä- ja alamäkiä. Toivo ja usko tulevaisuuteen on kaikkein tärkeintä. Suomessa on edelleen erinomainen pohja, josta rakentaa, ja sitä ei saa päästää rapautumaan.

Olet juuri lopettanut Lappeenrannan teknillisen yliopiston rehtorina.  Miten suomalaisia yliopistoja pitäisi nyt kehittää?

– Suomalaiset yliopistot ovat väestöpohjaan suhteutettuna todella tehokkaita, se on tutkittu. Samalla rahalla saadaan täällä paljon enemmän aikaan kuin monessa muussa maassa. Yhteistyötä ja työnjakoa voisi kuitenkin kehittää. Ei tarvitse välttämättä keskittää, vaan kunkin yliopiston pitäisi keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja taata kriittinen massa. Toisaalta myös ammattikorkeakoulujen voimat pitäisi ottaa paremmin käyttöön. Niiden järjesteleminen on paljon suurempi palapeli.

Mitä aiot seuraavaksi?

– Nyt lomailen parhaillaan ja pidän ovia auki tulevaisuuteen. Olen aina saanut tehdä todella mukavia töitä, ja aion jatkaakin sillä linjalla, sillä tässä iässä ei tarvitse enää hötkyillä mihinkään. HÄSA

Päivän lehti

1.11.2020

Fingerpori

comic