Kanta-Häme

Töissä tai vapaalla, vappuna syödään

Hämeenlinnalaisittain tutut ihmiset viettävät kevään juhlaansa eri tavoin, mutta yksi on kaikille yhteistä. Hyvää ruokaa pitää olla. Ja vappuna juoma saa kuohua.

 

Ravintoloitsija pitää muut silleissä

Ei serpentiinien heittelyä – ainakaan koko päivää. Sen sijaan silliä, paljon silliä, ja senkin syövät muut.
 
Ravintoloitsija Urpo Nurmiranta viettää tämänkin vapun töissä. Sama on toistunut jo parikymmentä vuotta, ensin Popinossa ja nyt kellariravintola Hällässä.
 
Tänä vuonna hän latoo Hällän seisovaan pöytään tavallista arkilounasta ”hiukoisampia” salaatteja.
 
– Vappu on ravintoloitsijalle yleensä vuoden kiireisin työpäivä. Aattona olen töissä niin pitkään kuin tarvitsee, ja vapunpäivä on se varsinainen kiirepäivä.
 
Ohjelmatta ravintoloitsija ei silti jää. Hällässä on koko kuluneet kolme vuotta käynyt joka vuosi tietty seurue viettämässä sukujuhlia, joihin kuuluvat muun muassa juoma- ja ruokalaulut.
 
Nurmiranta nauraa vapun olevan työläisten juhla – erityisesti yrittäjälle. Hänelle vappu merkitsee myös varmaa merkkiä siitä, että kevät on viimein tullut.
 
Vaikka vappu kuluukin huhkiessa, tietyt vapun tunnusmerkit pitää silti saada. Nurmiranta pitää huolen siitä, että tippaleipiä, munkkeja ja simaa on omassakin pöydässä.
 
– Harvoin ehdin itse tehdä munkkeja. Ostotavaraksi menee. Mieluiten haen ne lähileipomosta, jossa ne ovat parempia kuin valmismunkit.
 
Siman hän tekee itse – tietyllä reseptillä.
 
– Kun joukkoon laittaa pullon olutta, simaan tulee hapokkuutta. Parasta on nelosolut.
 

Hyvien ystävien juhla

”Miss Lammassaari 1964”, lukee missinauhassa, jonka Hämeenlinnan taidemuseon johtaja Taina Lammassaari pukee keskiviikkona asunsa kruunuksi.
 
Ei ei, ei se alun perin hänen ole!
 
– Tuttava törmäsi tähän kirpputorilla, osti ja lahjoitti minulle, Lammassaari nauraa.
 
Missinauha tervehtii keskiviikkona taloon tulijoita, ja heitä on paljon. Lammassaari on yli 20 vuotta kattanut vapunpäivänä brunssin ystävilleen.
 
– Perinne alkoi niin, että koska asun keskustassa, kaikki alkoivat kokoontua minun luokseni. Syömme ja juomme ja lähdemme katsomaan, mitä torilla tapahtuu. Nykyään kohteena on torin sijasta usein Verkatehdas.
 
Lammassaaren vappu alkaa oikeastaan jo kuukausia aikaisemmin. Hän keräilee hiljalleen matkoiltaan etenkin kaikenlaista hyvää vappupöytään. Täksi vapuksi matkoilta on löytynyt myös koristeita.
 
– Näen reissuilla aina kaikenlaista ja mietin, että tuohon sopiksi vapuksi. Yksi tykkää halvasta, toinen turskanmaksasta, kolmas turkkilaisesta kahvista… Lammassaari luettelee ja latoo löytöjään pöytään.
 
Yksi perinne on tehnyt vieraista täsmällisiä: heti alkajaisiksi avataan samppanjapullo. Kun se loppuu, kaadetaan kuohuviiniä.
 
– Periaate on, että pöydässä on vähän suolaista ja vähän makeaa. Tärkeintä on viettää hyvien ystävien kanssa koko päivä aamupäivästä iltaan. Vappu on ennen kaikkea ystävien juhla.
 
Vappupöydän antimet riippuvat oikeastaan vieraista, sillä Lammassaaresta on mukava tarjota sitä, mistä kukin pitää. Ainoa ehdoton juttu on samppanja. Sitä pitää vappuna olla.
 
– Sellainenkin perinne ja tapa minulla on, että vapuksi pitää olla ikkunat pestyinä.

 

Päivä ruoalle, toinen aatteelle

Kansanedustaja Tarja Filatov (sd.) ehtii kahdessa päivässä viettää kaksi täysin erilaista vappujuhlaa.
 
– Toisaalta vappu on minulle kevään, opiskelijoiden ja heräämisen juhla. Mutta minulle sosiaalidemokraattina vapun merkitykseen kuuluu myös aatteellinen historia.
 
Vapunaatto on varattu rennolle kyläilylle tai vieraiden kestitsemiselle.
 
– Nuorempana tuli juhlittua railakkaastikin, mutta nykyään, sujuvasti keski-ikäistyneenä, vietämme vappua ystäväperheiden kanssa, Filatov nauraa.
 
– Syödään hyvin, juodaan hyvin, parannetaan maailmaa. Sen kummempia traditioita ei ole ollut.
Mutta sitten koittaa vapunpäivä. Nuoresta asti, vaikka yö olisi venähtänyt pitkäksikin, Filatov on lähtenyt jonnekinpäin Suomea vapputilaisuuksiin puhumaan.
 
– Joskus on lähdetty melkein suoraan aaton pöydästä.
 
Nykyään hän ei reissaa enää kotimaakunnan rajojen ulkopuolelle. Tänä vapunpäivänä hän puhuu Jokioisissa, Janakkalassa ja Lopella. Iltapäivästä askel vie Suisto-klubille työväenyhdistyksen vappujuhlaan.
 
Hän kertoo vierastaneensa nuorena tyttönä punaisten haudoilla pidettäviä puheita. Ne tuntuivat oudoilta ja vanhanaikaisilta.
 
– Kun sitten ensimmäistä kertaa olin mukana tilaisuudessa, johon tuli haudattujen ihmisten sukulaisia, tilaisuus sai toisenlaisen ulottuvuuden historiaan. Ettei koskaan enää mitään sellaista.
 
Vaikka Filatov itse pitää vappuisin puheita, hän on sitä mieltä, aatteellisissa juhlissa voisi alkaa ajatella uutta otetta nyt, kun ne sekoittuvat remakkaan hauskanpitoon.
 
– On juhlapuhe, tervehdys, toinen tervehdys, kolmas tervehdys… Voi herkästi käydä niin, että kun sieltä lähtee, ei muista, mistä siellä oikeastaan puhuttiin. Usein toivon, että tilaisuuksissa olisi enemmän kulttuuria. Taiteen keinoin asia voi tulla paremmin kerrotuksi kuin poliittisella puheella.
 
Toritapahtumissa Filatovista on ihanaa tavata ihmisiä, kuunnella, mitä mielessä liikkuu. Vappuna hän on myös saanut apua mission täyttämisessä.
 
– Kerran etsin Pikachu-ilmapalloa, jollaisen olin luvannut tuoda kotiin. Sellaista ei löytynyt mistään. Viesti oli kiirinyt, ja eräs vanha setä ilmestyi ilmapallon kanssa luokseni ja sanoi, että sinä kuulemma etsit tällaista.
 
Mitä ilman vappua ei tule?
 
– Papan tekemä sima on aika kova juttu. Ja yksi munkki pitää syödä. Myös kuohari kuuluu vappuun.