Kanta-Häme

Töitä on, mutta niin on työttömiäkin

Lähihoitajakoulutuksesta on tullut epävarmuuden ja työttömyyden kiusaamassa Suomessa tulevaisuuden ala.
 
Puheet väestön ikääntymisestä ja tulevaisuuden työvoimapulasta houkuttelevat varmasta työpaikasta haaveilevien nuorten lisäksi myös aikuisia alanvaihtajia. Superin tietojen mukaan noin 8 000 vuosittain valmistuvasta puolet on nuoria, puolet aikuisopiskelijoita.
 
Puheet työvoimapulasta eivät ole tuulesta temmattuja, sillä Työ- ja elinkeinoministeriön viimeisimmän tarvearvioinnin mukaan sosiaali- ja terveysala tarvitsee vuoteen 2025 mennessä vähintään 20 000 uutta ammattilaista. Käytännössä suuri osa heistä on lähihoitajia. 
 
Viime vuosina työmarkkinoiden epävarmuus on heijastunut myös sosiaali- ja terveysalalle, ja työttömien määrä on ollut kasvussa.
 
Esimerkiksi Hämeen ely-keskuksen alueella avoimien työpaikkojen määrä väheni määrällisesti eniten terveydenhuolto- ja sosiaalialalla, missä avoimia työpaikkoja oli kesäkuun tilastojen mukaan 412 kappaletta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Myös työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi alalla suhteellisesti eniten.
 
Ammattiliitto Superin kehittämisjohtaja Jussi Salon mukaan kyse on kuitenkin ohimenevästä ilmiöstä.
 
– Fakta on, että ala työllistää jatkossakin.
 
– Lama on aiheuttanut sen, että määräaikaisuuksia ei ole jatkettu. Tilanne kentällä on huolestuttava, sillä säästöt näkyvät henkilömitoituksessa. Työssä olevien työkuorma on valtava, ja tilanne kärjistyy etenkin kotihoidossa.
 
Kunnat säästävät, ja alibudjetoinnista näyttää tulleen yleinen ilmiö. Tilannetta ei ole helpottanut se, että kunnat eivät uskalla täyttää vapautuvia paikkoja, koska sote-ratkaisun vaikutukset ovat yhä avoinna. 
 
Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla määräaikaiset työsuhteet ovat yleisiä. Jussi Salon arvion mukaan noin joka viides lähihoitaja työskentelee pätkissä.
 
Ammattiopisto Tavastia on kerännyt oppilaitoksesta valmistuvien työllistymistä kattavasti viimeksi viisi vuotta sitten. Koulutuspäällikkö Irmeli Elon mukaan tuntuma on, että valmistuvat työllistyvät hyvin.
 
– Jo viimeisen opiskeluvuoden aikana suurin osa opiskelijoista on töissä ja he pystyvät myös valitsemaan työyksikkönsä, hän sanoo.
 
– Mielestäni ala on työllistävä, mutta eri suuntautumisvaihtoehdoista työllistytään eri tavoin, Elo jatkaa.
 
Tavastiasta valmistuu vuosittain lähihoitajiksi noin 100 ammatillisen peruskoulutuksen suorittanutta ja 60 näyttötutkintoperusteista opiskelijaa. Jälkimmäinen ryhmä tarkoittaa käytännössä aikuisopiskelijoita.
 
Oppilaitos aloittaa sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon valmistavan koulutuksen aikuiskoulutuksena tammi- ja elokuussa.
 
– Koska hakijamäärä on viime vuosina lisääntynyt, olemme aloittaneet yhden ryhmän sijasta kaksi esimerkiksi tammikuussa 2014, kertoo Elo.
 
Lehtori Sari Kenraali kertoo aikuisopiskelijoiden olevan varsin moninainen joukko. Jos mukaan mahtuu niitä, joilla ei ole ammattikoulutusta ollenkaan, on mukana myös korkeakoulututkinnon suorittaneita ihmisiä.
 
– Koulutus on laaja-alainen, joten tällä alalla pystyy hyvin vaikuttamaan suuntautumiseensa, Kenraali sanoo. 
 
Panu Jauhiainen, Janakkala
Koulutukseltani olen taiteiden kandidaatti. Taideopintojen ohessa tein erilaisia hanttihommia, ja Kuvataideakatemian aikana perustin toiminimen, jonka kautta aloin tehdä rakennusalan töitä. Koulutusta rakennusalalle minulla ei kuitenkaan ollut. Asuimme tuolloin perheen kanssa Helsingissä. 
 
Sitten päätimme muuttaa Janakkalaan metsän keskelle. Helsingissä olisi ollut firman kautta jonkin verran hommia, mutta täällä töitä ei ollut. Kuka nyt palkkaisikaan sellaista, jolla ei ole koulutusta alan töihin. Ja kun taiteella ei juuri tienannut, oli pakko keksiä jotain.
 
Työvoimatoimiston virkailija yritti ehdottaa rakennusalan koulutusta, jotta olisin saanut pätevyyden. Koulutus oli kuitenkin aikataulullisesti mahdoton sovittaa elämäntilanteeseeni. Olin itse miettinyt lähihoitajan koulutusta, ja myös virkailija sitä minulle ehdotti.
 
Hakeuduin ensin työelämäkokeiluun Katajan päivätoimintaan, missä työskentelin kehitysvammaisten parissa. Tykkäsin ja päätin hakeutua koulutukseen. Halusin, että työ, jota ryhdyn tekemään, olisi eettisesti kestävää.
 
Valmistuin kaksivuotisesta koulutuksesta toukokuussa. Erikoistuin kehitysvammaisiin, ja sain heti valmistumisen jälkeen töitä. Nyt teen kahta osa-aikaista työtä: työskentelen Etevan asumisyksikössä Turengissa ja lisäksi Janakkalan kunnalla vammaisten lasten iltapäiväkerhossa.
 
Työtunteja tulee viikossa 33, mikä sopii minulle oikein hyvin. Aikaa jää kuvataiteisiin ja muihin projekteihin.
 
Itse työ on vastannut odotuksiani. Toivoisin, että pääsisin jossain vaiheessa hyödyntämään aikaisempaa koulutustani. Olen huomannut, että miehille on alalla kysyntää.
Alalla työskentelee erilaisia ihmisiä, mutta alalla käytetään paljon myös sellaisia, joilla ei ole koulutusta.
 
Huolestuttavaa on myös se, että ylikansalliset isot yhtiöt ostavat pieniä firmoja pois. Vaikka itse lähihoitajan työ olisikin eettisesti kestävää, niin miten onkaan näiden firmojen laita. Aika tarkkaan katson, minkä työnantajan leipiin menen.
 
Marjo Väre, Hämeenlinna
Olin viimeisiä hotelli- ja suurtalousalan opistoasteen tutkinnon suorittaneita opiskelijoita, ja valmistuin tästä tutkinnosta vuonna 2001.
 
Työkokemusta on vaikka mistä – helpompi olisi varmaan luetella, mitä en ole hotelli- ja ravintola-alalla tehnyt. Olen tehnyt kolmivuorotyötä ja nähnyt koko skaalan. Aulapalvelupäällikkö oli viimeinen työ, mistä jäin aikoinaan pois.
 
Aloin miettiä tulevaisuuttani, koska en kokenut enää saavani entisestä työstäni mitään irti. Tiesin, että olin työssäni hyvä ja sain toimia esimiestehtävissä, joihin olin halunnutkin. Työ oli puuduttavaa paperinpyöritystä.
 
Lähihoitajakoulutusta olin joskus miettinyt, mutta sitten eräs lapseni päiväkodin työntekijä tuli sanoneeksi minulle, että nyt kyllä haet alalle, olisit niin hyvä lasten kanssa.
 
Mietin asiaa pitkään, lisäksi pistämiskammo piti minut pitkään poissa koulusta – tiesin, että lähihoitajaopiskelijoiden pitää pistää neulalla. Vuonna 2011 sitten hain kouluun ja pääsin. Opinnot aloitin vasta vuonna 2012.
 
Itselleni oli alusta asti selvää, että erikoistuisin työskentelemään lasten kanssa.
Pääsin heti valmistumiseni jälkeen aloittamaan vakituisessa työsuhteessa Jaarlin päiväkodissa. Se oli lottovoitto: pääsin työskentelemään lasten pariin ja vieläpä vakituiseen työsuhteeseen. Tiedän omalta vuosikurssiltani varmuudella itseni mukaan lukien neljä, jotka ovat saaneet vakituisen työsuhteen päiväkodista. Muut toimivat pätkätöissä tai esimerkiksi kouluavustajina.
 
Työ on haastavaa, mutta Jaarlissa saa oikeasti toteuttaa pienryhmäpedagogiikkaa ja omia visioitaan.
 
Työ on ollut sitä, mitä odotinkin. On hienoa huomata löytäneensä oma alansa ja olla siitä niin innostunut, että vapaa-ajallakin lukee alan kirjallisuutta. Jatko-opintosuunnitelmiakin on.
 
Luotin alusta asti siihen, että saan työpaikan. Tiesin, että lähihoitajia tarvitaan. Minulla on koulutus kahdelle alalle, joten pystyn tekemään monenlaista työtä.
 
Entisen työn asiakaspalvelukokemuksesta on ihan suunnaton apu tässä työssä. Olen tottunut työskentelemään ihmisten kanssa ja saamaan kaikenlaista palautetta – myös asiatonta. Olen myös tottunut työskentelemään kiireessä ja tekemään erikoisruokavalioita. Kaikista näistä asioista on uudessa työssä iso hyöty. (HäSa)
 

Hälytyskellot soivat jo

Lähihoitajiin liittyvät valvontatapaukset ovat viime vuosien aikana lisääntyneet Valvirassa voimakkaasti. Syynä ovat päihdeongelmat.
 
Kaikki lähihoitajakoulutuksen käyneet eivät sovellu alalle.
 
Näin sanoo ammattiliitto Superin kehittämisjohtaja Jussi Salo, jonka korviin on kantautunut jo pitkään huolestuttavia viestejä sekä kentältä että valvontaviranomaisilta. Syynä ovat alalle hakeutuvat päihdeongelmaiset.
 
Kehittämisjohtaja Salo muistuttaa ongelman olevan koko ammattiryhmässä varsin pieni, ja koskettavan vain noin promillen verran koko joukkoa. Hänen mukaansa suuri osa ongelmatapauksista ohjautuu alan koulutukseen työvoimaviranomaisten kautta.
 
– Samantyyppistä ongelmaa on nähtävissä myös lääkäreiden ja sairaanhoitajien ryhmässä. Lähihoitajien joukossa ongelma tuntuu kuitenkin nyt korostuvan. 
 
Ilmiö on huomattu myös Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvirassa, missä lähihoitajiin liittyvät valvontatapaukset ovat lisääntyneet vuodesta 2007 lähtien voimakkaasti.
 
Tapaukset liittyvät muun muassa hoitohenkilökunnan lääkkeiden anastuksiin, lääke- tai päihderiippuvuuksiin sekä ammattitaidon sekä toimintakyvyn puutetta koskeviin epäilyihin.
 
Lääkintöneuvos Markus Henriksson teroittaa hänkin, että ongelma koskettaa vain hyvin pientä osaa koko ammattikunnasta. Henrikssonin mukaan on viitteitä siitä, että alalle hakeutuu ihmisiä, joilla on hoitamaton paha päihdeongelma.
 
Päihdeongelmaisten ryhmässä on yhä enemmän myös nuoria. Heidän ongelmansa ilmenevät yleensä heti ensimmäisessä työpaikassa, ja monella ongelmat ovat alkaneet jo ennen opiskelua.
 
– Meillä ei ole kuitenkaan tutkittua tietoa siitä, ovatko ongelmat oikeasti lisääntyneet vai missä määrin on kyse ilmoitusherkkyyden noususta, Henriksson sanoo.
 
Samaan aikaan, kun tiedetään, että erityisesti naisten päihdeongelmat ovat kasvaneet, tiedetään myös, että alan omavalvonta on viime vuosien myrkkyhoitajatapauksen ja insuliinisurmien takia parantunut.
 
Lääkintöneuvos Markus Henrikssonin mukaan ongelmasta pitää puhua avoimesti.
 
– Lähihoitajia tarvitaan paljon ja erityisesti heitä tarvitaan ihmisten koteihin, kun vanhustenhoidon painopiste siirtyy laitoksista kotihoitoon.
 
Kodeissa lähihoitajat työskentelevät ilman valvontaa. Siellä asiakkaat ovat usein hyvin sairaita ja iäkkäitä ihmisiä, joilla on omaisuutta ja huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitä.
 
– Tämä on huono yhtälö. Ei ole syytä pelotella ihmisiä, mutta riskeistä on puhuttava suoraan.
 
Kaikki ammattihenkilön ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamista tai poistamista sekä ammattinimikkeen käytön kieltämistä ja kurinpitoa koskevat asiat käsitellään terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa.
 
Päihdeongelmasta narahtaminen saattaa tarkoittaa lähihoitajalle ammattinimikkeen menettämistä, lisäksi päihtyneenä työskentelystä voidaan määrätä kurinpitorangaistuksena kirjallinen varoitus.
Sairaanhoitajille ja lääkäreille sanktiot eivät ole näin ehdottomia, sillä heiltä voidaan tyytyä rajoittamaan ammatinharjoittamisoikeutta.
 
Tänä vuonna lautakunnassa on ratkaistu yhteensä 200 asiaa. Näistä 29 on koskenut lähihoitajan ammattinimikkeen käytön kieltämistä. Yhteensä 23 tapauksessa perusteena on ollut päihdeongelma.
 
Valviran näkökulmasta työnantajat toimivat ongelmatapauksissa usein liian myöhään tai toimet ovat puutteellisia. Henriksson katsookin, että varhaisemman puuttumisen ja tuen keinoja olisi kehitettävä.
Ongelmallista on myös se, että työsuhteen päättyessä päihdeongelmaiseksi todettu työntekijä jää tavallisesti yksin ja ilman työterveyshuoltoa, jossa asiaa voitaisiin ratkoa.
 
Jussi Salo myöntää, että alan vetovoima on kenties yksi syy ongelman syntyyn. Lähihoitajakoulutusta pidetään helppona ja helposti työllistävänä ratkaisuna.
 
– Opiskelijavalinnassa pitäisi tehdä kaikki sen eteen, että nämä ongelmat estettäisiin.
 
Henrikssonin mukaan ongelmia saattaa syntyä, jos koulutusta antavien oppilaitosten rahoitus riippuu valmistuvien määrästä. Tällöin kouluttajilla ei ole intressissään estää valmistumista. Ongelmia syntyy, jos oppilaitoksissa ei noudateta tarpeeksi tiukkoja kriteereitä oppilasvalinnassa tai jos ongelmiin ei puututa.
 
Ammattiopisto Tavastian lähihoitajakoulutuksen opiskelijavalinnassa käytetään soveltuvuustestejä. Koulutuspäällikkö Irmeli Elon mukaan oppilaitos ei voi kuitenkaan täysin varmistua alalle tulevien soveltuvuudesta, vaikka testejä ja vuoden 2012 alussa voimaan tullutta Sora-lainsäädäntöä noudatettaisiinkin.
 
– Soveltuvuustestit ovat hyviä ja niiden perusteella karsiintuu osa hakijoista.