Kanta-Häme

Tosimies tanssii sporttisesti

Mies tanssii, jos vain kehtaa. Hän tanssii, jos uskaltaa näyttää köntykseltä.

– Monet miehet luulevat, etteivät he osaa tanssia. Mutta ei se ole totta. Tanssi on vain meidän kulttuurissamme leimautunut niin naiselliseksi ja esteettiseksi, että aloittaminen on monille vaikeaa. Alussa voi tuntua kömpelöltä.

Tällaista pohtii tanssija-koreografi Ari Numminen, jolla on edessään aikamoinen urakka. Hän ohjaa ensi kesänä lähes 2 000:ta miestä Lapuan urheilukentällä tanssipidoissa, joiden nimenä on 
Mies.

Numminen haluaa houkutella spektaakkeliin aivan tavallisia miehiä ja poikia, sellaisiakin, jotka eivät yleensä tanssi. 

– Rivien ei tarvitse olla suoria, eikä minua kiinnosta, osaako ihminen polkan askeleet. Tarkoitus on vain tehdä kuvioita kentälle ja miettiä tätä miehisyyttä monelta kantilta, hän suunnittelee.

Tanssipidot ovat Lapuan kaupungin satsaus Suomi 100 -juhlavuoteen. Numminen suostui koreografiksi nähtyään videolta pätkiä Meeste Tantsupidu -tapahtumasta Virosta. Tapahtuma on ollut lapualaisten esikuvana.

– Videot näyttivät mukavilta, hän sanoo.

Nummista tosin häiritsee ylenpalttinen kansallistunne, joka huokuu virolaisten tanssivideoista.  Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlatkaan eivät aluksi sytyttäneet häntä.

– Tuntui, että tapahtumat ovat pelkkää miehisyyttä, sotimista ja Tuntematonta sotilasta. Onko Suomen itsenäisyys vain miesten itsenäisyyttä, hän kysyy näyttelijä Elina Knihtilän tavoin.

Ajatus suuresta liikkuvasta miesjoukosta tuntui kuitenkin kutkuttavalta. Sanotaan, että suomalainen mies ei puhu tunteistaan. Voisiko hän tanssia tunteensa ulos?

– Tein 30 vuotta sitten yhden teoksen miehisyydestä. Nyt olisi kiva päivittää ajatusta, hän sanoo.

Tavallaan Numminen on itsekin koko ikänsä miettinyt miehisyyttään ja suhdettaan tanssiin. Hän on kotoisin pienestä etelähämäläisestä Nihattulan kylästä, jossa ”kaikki miehet olivat putkiasentajia”.

Sellaisessa kylässä hiukan naureskeltiin pikkupojalle, joka juoksenteli kylänraitilla kättään pyörittäen ja pomppi omituisilla hyppyaskelilla. Nummista itseään liikunnallisuus ja tanssillisuus eivät ole koskaan hävettäneet, eivätkä ympäristön paineetkaan olleet ylitsepääsemättömiä.

– Valmistuin kuitenkin ensin koneasentajaksi, ennen kuin repäisin itseni irti ja lähdin opiskelemaan tanssia. Sitten ne hyväksyivät sen, hän kertoo.

Hallintojohtaja Toni Leppänen tallusteli reilu vuosi sitten virolaisen Rakveren urheilukentällä. Kovaäänisistä kaikui kansanmusiikki, ja ympärillä askelsi tuhansia muita miehiä kansallispuvut yllään.

Oikealle, vasemmalle, jonossa, rivissä. Neliömuodostelmassa, piirissä, puolikaaressa.

Jälkeenpäin Leppänen katseli spektaakkelia televisioruudulta ja alkoi käsittää, missä oli ollut mukana.  

Hän tunnustaa olevansa sopivasti yllytyshullu. Kun Lapuan virolainen ystävyyskaupunki Rakvere haastoi 2015 lapualaiset suuriin miesten tanssipitoihin eli Meeste Tantsupidu -tapahtumaan,

Leppänen oli heti valmis osallistumaan. 

– Meiltä ei lähtenyt sinne mitään kansantanssiryhmää. Porukassa oli pari valtuutettua, neljä kaupungin viranhaltijaa ja pari teatteri-ihmistä, hän kertoo.

Kahdeksanhenkinen ryhmä opetteli annettujen ohjeiden mukaan kolme tanssia. Perillä Rakveressa niistä tuli osa isoa teosta, joka esitettiin paikallisella urheilukentällä. 

Joka viides vuosi järjestettäviin Tanssipitoihin osallistui 3 500 miestä ja poikaa eri puolilta Viroa. Lapualaiset olivat ainoat ulkomaalaiset.

– Siellähän se tanssinharrastus on ihan toisella mallilla kuin Suomessa, Leppänen sanoo. 

Kansantanssin opetus alkaa Virossa jo ala-asteikäisistä. Tanssipitoihin pääsystä suorastaan kilpaillaan. Esimerkiksi yliopisto-opiskelijoille se näytti olevan kesäkauden aloitusjuhla.

– Suomessa ei ole ihan yhtä vahvaa miesten tanssiperinnettä kuin Virossa, mutta tehdään me omanlaisemme spektaakkeli. Vähän teatterillisempi ehkä, Toni Leppänen kaavailee.

Koreografi  Ari Numminen pohtii, että miesten tanssit ovat usein sporttisia ja vähän kulmikkaita. Niissä korostuu enemmän voima kuin vieno esteettisyys. Tai riippuu siitä, mitä esteettisyydellä tarkoitetaan. Numminen innostuu kehumaan urheilua esteettiseksi elämykseksi. 

Esimerkiksi jalkapallossa ja jääkiekossa on paljon samaa kuin tanssissa. Joukkueet muodostavat yhteisön, joka liikkuu rytmisesti ja tavoittelee yhteistä päämäärää. Jalkapalloilijan kehon hallinnasta, jalkatyöskentelystä ja ketteryydestä moni tanssija olisi kateellinen.

– Jalkapallosta lainattu estetiikka on alkanut näkyä tansseissa, Numminen kertoo.

Eivätkä yhtäläisyydet lopu joukkuelajeihin. Koreografin silmissä kaikenlainen huippuunsa viety kehonhallinta on tanssia.  Keihäänheitto, seiväshyppy, paini ja jopa motocross, jossa ajaja hallitsee vartalonliikkeillään vielä pyörääkin.

– Tai se hetki, kun keihäänheittäjä riuhtaisee ja keihäs irtoaa kädestä. Se on esteettinen juttu, Numminen hehkuttaa.

Tanssissa liikkeitä tehdään ilman kilpailun tuomaa painetta. Esteettisyys ja tunne ovat etusijalla, ja sporttisuus tulee sivutuotteena. Urheilussa on päinvastoin.

Tanssipitoihin halutaan löytää 1 917 miestä, koska luku on Suomen itsenäistymisen vuosiluku. Tapahtuma on ”Lapuan lahja satavuotiaalle Suomelle”.

Koreografille riittäisi vähempikin määrä paimennettavia. 

– Pääasia, että meitä on paljon, Numminen sanoo. 

Leppänen kertoo, että osallistujia haastetaan mukaan Lapuan lähialueelta ja ystävyyskaupungeista, mutta myös ympäri Suomea. 

Numminen houkuttelee mukaan muun muassa omia oppilaitaan ja tuttaviaan. Hän opettaa tällä hetkellä Suomen teatteriopistossa Tampereella ja toimi aiemmin pitkään Tampereen yliopiston Näyttelijäntyön laitoksella.

Mutta miksi miesten pitää tanssia keskenään? Miksei tanssita naisten kanssa? Siihen Numminen toivoo löytävänsä perustelun teoksesta itsestään. Tavoitteena on tehdä taiteellisesti niin onnistunut esitys, ettei kenellekään tule sen jälkeen edes mieleen kysyä, miksi siinä on vain miehiä. 

– Seuraavaksi voisin tehdä tanssiteoksen, jonka nimenä on Nainen, hän suunnittelee.

Leppäsen mielestä Mies-tanssipidoissa voi hiukan ravistella mielikuvia tanssista. Hän muistuttaa, että tanssiminen on hauskaa ja että se on nimenomaan hauskaa liikuntaa. Monissa Itä- ja Etelä-Euroopan kansantanssiperinteissä tunnetaan miesten tansseja. Maorien Haka-tanssi on puolestaan siirtynyt Uuden-Seelannin rugby-joukkueen taistelutanssiksi.

– Eikös nyt jokainen osaa tanssia, jos osaa vähän kävellä, Leppänen sanoo.

Mies – tanssipitojen kotisivut aukeavat marras-joulukuun vaihteessa. Sivuilla julkaistaan ilmoittautumisohjeet, Heikki Salon säveltämä tunnusmusiikki sekä opetusvideoita.       

Katso video –  Viron Meeste Tantsupidot 2015, josta lapualaiset saivat idean spektaakkeliinsa